Feel good

Ihanaa kun viikonlopun jälkeiset fiilikset saattelevat minut aina uuteen arkiviikkoon mukavan pehmoisesti. On sellainen vähän hölmö olo, mutta hyvällä tavalla. Sellainen, ettei jaksa murehtia yhtään mistään. Elää helposti hetkessä, koska ei vaan hirveästi kiinnosta miettiä mitään mennyttä tai tulevaa liikaa. Siksi en ole kirjoittanutkaan varmaan maanataipostausta. Ihanaa. Huomaan, miten ajatusmaailmani on hetkellisesti pehmentynyt. Sekoitan joitain asioita helposti toisiinsa. Jokin nimi tai asia ei tule mieleeni samallailla kuin normaalisti, ja jonkin sarjan juonta pitää seurata astetta tarkkaavaisemmin - siis jos haluaisi. Tämä suopea turtumus ei tunnu yhtään harmittavalta, koska tiedän, että aivotoimintani palautuu normaaliksi kyllä. Nautin tästä tunnottomasta huolettomuudesta täysin siemauksin niin kauan kun voin. Tuntuu tosi hassulta, kun jokin ilmiselvä asia on vain kadonnut muistista ja sen tilalla on sellainen lämpimänvärinen vaalea alue, joka huokuu rauhaa. Tällaisia tuntemuksia on varmaan muistisairailla henkilöillä, mutta heille se ei ehkä ole niin miellyttävää kuin minulle, joka tietää mistä nyt on kyse. Puhdistautuvaa nollausta. Olen muuttunut aina hetkittäin vähän yksinkertaisemmaksi. Huomiokykyni ei ole niin terävä kuin yleensä. Ja se on ihan okei. Koska ignorance is a bliss. Pääsen testaamaan sitä tilaa, kun ei hoksaakaan heti kaikkea ja tippuu kärryiltä, kuten jotkut ihmiset tekevät jatkuvasti. Sellaiset ihmiset jotka eivät vain pärjää opinnoissa tai sanaristikoissa, koska havainnointikyky on vajaa. Ja ymmärrän taas jonkin verran paremmin kaikkea. Se viikonlopuista tuttu ajan venyminen kuutiomaiseksi jatkuu lievänä vielä pari päivää viikonlopun jälkeen ja tekee kaikesta vähän helpompaa. Helpompaa olla hetkessä läsnä. Olen nukkunut todella hyviä yöunia ja keskittynyt muuttoasioihin. Ja ollut murehtimasta yhtään mistään. En jaksa stressata Rickyä, joka taas haluaa draamailla ja toivotella hyvää loppuviikkoa. Hän varmaan odottelee malttamattomana, että milloin luovuttaisin ja ottaisin yhteyttä, mutta Ricky ei nyt tajua, että olen pari päivää tässä kivassa flowssa vailla murheita. Ehdimme taas lämmennellä välejämme tarvittaessa myöhemmin. Tavatessamme perjantaina ehdimme viettää kivan muutamatuntisen yhdessä hä nen ja hänen ystävänsä kanssa. Itse olen käyttäytynyt aivan normaalin kaverillisesti. Mutta jälkikäteen Rickyn mielestä olen flirttaillut hänen ystävälleen ja ollut Rickyä kohtaan inhottava. Höpöhöpö, hän vain on pettynyt, että psytyin käyttäytymään ihan normaalisti, kun hän taas janoaisi jotain dramaattisia käänteitä suhteeseemme. Ehkä myöhemmin. Olen myös jutustellut Javierin kanssa, joka olisi tahtonut tavata lauantaina, mutta minulla on ollut mielessäni toisenlaiset suunnitelmat. Silti olen pitänyt huolta, että välimme ovat lämpimät, enkä työnnä häntä pois. Kaikki on hyvin ja ennallaan. 

Viikonloppu on ollut todella hauska, vaikken päässytkään tanssilattialle saakka parista pyynnöstä huolimatta. Olemme olleet eri ystävien luona nauttimassa fiilisksistämme ja hyvästä seurasta. Kumpanakin päivänä olen nähnyt Jukkaa ainakin jonkin aikaa. Kuten Simoa, Akua ja lukuisia muitakin kivoja ystäviä. Olemme testailleet hyvää ennestään tuttua viihdepäihdettä (mdma), jolla on oikeassa kontekstissa sellainen hassu vaikutus käyttäjäänsä, että se muuttuu totuusseerumiksi. Olen jo aikaisemmin havainnoinut tätä esimerkiksi Simossa, joka alkaa jossain vaiheessa höpötellä lauseita, jotka vaihtuvat kesken kaiken ja alkavat yhtäkkiä sisältää hassuja viittauksia mihin vain asiaan, joka pyörii hänen mielessään siellä alitajunnassa. Onneksi nuo jutut on helppo sivuutta harmittomiksi höpinöiksi, vaikka totuus loistaa sieltä välistä. Simon jutut ovat välillä liittyneet hänen toiveisiinsa tapailla minua, tai esimerkiksi siihen, miten hän  ilahtuisi jos joku vaikkapa tarjoaisi tänään hänelle kaiken! Ne ovat tosi suloisia. Sellaista itselleen höpöttelyä, jota ei pysty suodattamaan. Niitä asioita ei tuo tarkoituksella esille, vaan ne lipsahtelevat suusta ulos ja limittäytyvät muihin lauseisiin. Olen vasta nyt oppinut todella havainnoimaan tätä ilmiötä päästyäni siihen tilaan muutaman kerran itsekin. Saatan ihan yhtäkkiä havahtua sihen, että olen kertomassa jotain aivan päätöntä asiaa siitä miten jokin ajatus muodostuu päässä oikeaksi ja sitten hupsista ollaankin tässä ja ajan kuutio on ratailla pyörivä todellisuudenosa. Siinä joku kuuntelee ja nyökyttelee vieressä. Sitten nauran, että oho, mitä oikein puhunkaan! Ja nauramme yhdessä ja tarvittasessa analysoimme tuota ajatusta. Oma ääni muuttuu aina kirjakielenomaiseksi uutisankkurin kertomukseksi, samoin kuin muillakin. Se on hulvatonta. Kaikilla on omat juttunsa. Nämä minun juttuni eivät liity mihinkään tärkeään asiaan vaan ovat vain niitä mielessäni pinnassa olevia juttuja, joita haluan jakaa. Sen sijaan Jukalla pyörii päässä aivan eri jutut ja on viimeaikoina lipsautellut aikamoisia sammakoita koskien minua. Ja nyt kun tiedän ettei hän voi sille mitään, niin suhtaudun häneen jopa myötätuntoisesti. Jossain vaiheessa iltaa Jukka lipsauttaa, että on koittanut kaikin mahdollisin tavoin loukata minua ja sitten lähes itku silmässä lisännyt, muttei onnistu vain millään. Mutta hän ei käsitä ettei minun järjetön haukkumiseni ole ollenkaan loukkaavaa, vaan tekee vain hänestä tyhmän. Toisessa lauseessa hän saattaa kuvailla jotain arkista asiaa, joka muuttuu keskenkaiken seksifantasiaksi, johon lisää nimeni vahingossa. Ja sitten taas säikähtää että mitä nyt oikein tulikaan sanottua. Joskus hän puhuu lapsuudentraumoistaan.Ja toiveistaan parisuhdeterapiasta. Onneksi kaikki oleelliset paikallaolijat ymmärtävät mistä on kyse, ja Jukkaan suhtaudutaan suurella viihdearvolla. Ja itse olen niin hyvässä fiiliksessä tuolloin etten voi kuin hihitellä aloillani. Ja välillä sanoa Jukalle, kun hänen juttunsa menevät ylitse, ja pyydän häntä ajattelemaan jotain aivan muuta. Joku lause voi vaikka kuulua niin, että sitten mä meen sinne työtapaamiseen ja pomo on siellä, ja ajattelin vain että pitää varmaan tappaa itseni tai XXX (minut), koska tilanne on tämä, ja sitten juotiin kahvia. Ja aina äänensävy on äärimmäisen asiallinen. Hulvatonta, kun tiedän, että se on oikeasti harmitonta. Ja nyt viimein kaikki saivat nähdä tämän tilanteen enemmän kuin kristallinkirkkaasti, joten minun ei tarvitse stressata sitä, että Jukka höpöttelee omiaan minusta silloin kun en ole paikalla. Ensi viikonlopulle on taas tiedossa kaikkea tosi hauskaa mitä odotan jo innolla! Ja sitä ennen järjestelen muuttoni valmiiksi. Sitten voin taas keskittyä miettimään muita asioita, kuten miehiä.

Walking on marshmallows

Heti perjantaiaamuna tunnen kuinka Ricky katselee siellä minun vihreää palleroani samalla kun vilkaisen häntä ruutuni oikeassa laidassa. Joo, olemme jo molemmat hereillä. Vaikka koko kommunikaatiomme on mennyt ihan typerille vesille, niin suhtaudun tilanteeseen jopa humoristisesti. Tämä on minulle jotain viihdyttävää leikkiä ilmeisesti. Tehdä ihmiskokeita toisen tunteilla, koska en itse kykene niitä käsittämään, kuin mikäkin hitleri. Mutta tiedän ettei Rickykaan missään ahdingossa vuokseni ole. Tunnen vielä lämpimät välimme ja kumpikin tietää, että  tykkäämme toisistamme sellaisella ilkikurisella tavalla. Juuri sillä tavalla, että joku aikuismainen ihminen voisi tulla väliimme ja ottaa kumpaakin olkapäistä kiinni ja sitten sanoa hitaasti, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. Eli fiilikseni on hyvä! Olemme vaihdelleet viestejä Rickyn kanssa myöhään yöhön saakka, ja tänään on vain ajan kysymys, että kumpi aloittaa taas normaalilta vaikuttavan keskustelun puhtaalta pöydältä. Mutta en minä vielä! Koska minulla on joku muu, jolle lähettää aamun ensimmäinen viesti. Nimittäin tällä hetkellä todennäköisesti hyvin krapulaiselle Karrille. Jep, olinkin ehtinyt taas unohtaa hänet kokonaan! Viimeksi kiva Karri on ottanut minuun yhteyttä tiedustellakseen milloin saa osallistua yksityisiin tupaantuliaisiini. Ja nyt edellisenä iltana, torstaina, hän on taas muistanut minut. Olen juuri menossa nukkumaan ja luulen, että Rickylla on vielä jotain lisättävää keskusteluumme, jossa olemme juuri päätyneet taas kerran siihen että minä olen inhottava ja hän on epäluotettava, mutta se onkin Karri. Karri on hennossa seitinohuessa viinihiprakassa ja käskee minut luokseen taksilla ihan kuin Roni aikanaan. Hymyilyttää heti, vaikka joudunkin toteamaan olevani jo peiton alla odottelemassa perjantaita. Vaihdamme tapamme mukaisia ylinokkelia viestejä ja vihjaan, että hän voisi ottaa ensi kerralla yhteyttä viikonloppuna. Saan käsityksen, että Karri on kiinni omissa velvoitteissaan seuraavat pari päivää ja kokeili nyt onneaan jonkin äkillisen päähänpiston seurauksena. Ja hyvä niin! Olen nykyään sitä mieltä, että aina ennemmin viesti kuin jätä viestimättä. Jos olet kohtalaisen selvinpäin. Karri on aina kiehtonut minua jollain tavalla, ja nyt olen iloinen, että hän on ottanut minuun yhteyttä. Hän on myös linkkini Ronin uuteen elämään, koska on joskus aikaisemmin tapaillut Ronin nykyistä kumppania. Eikö maailma ole pieni! Miten voikaan olla. Mutta tuolloin Karri pelasti minun pahimman sydänsärkymiseni piikin toteamalla, että kyseessä on ihan tavanomainen nainen, ei mikään taikaolento. Ja se jostain syystä auttoi. Minä sain jäädä taikaolennoksi.  

Juttelemme siis perjantaiaamupäivällä Karrin kanssa pitkään ja olen iloinen, että etäflirttivälimme ovat taas lämpenemässä. (Kyllä, minä saan flirttailla kenelle tahansa vapaasti vailla mitään omantunnontuskia!) Olemme käyneet läpi parin vuoden aikana lukuisia tosi hauskoja keskusteluja, ja kumpikin ottaa haasteena keksiä intertekstuaalisuuksia ja älykkäitä sanaleikkejä, joihin toinen tarttuu. Se on kivaa ja jännittävää. Ja ihan kauhean itserakasta, koska huomaan hihitteleväni yksinäni omille nokkeluuksilleni. Olen kerran herännyt Karrin luota joskus viime vuoden syksyllä, jolloin hän jopa hieman ujosti sijasi minulle pedin lattialle ja silitteli siinä ihoani aamulla siihen asti kunnes karkasin paikalta. Hän jälkikäteen toivoi, että voisi joskus uudelleen kuulla kuorsaustani. Ja ehkä se voikin toteutua. Kaikki on avoinna tässä maailmassa tällä hetkellä, Karri-rakas! Todennäköisesti kutsun hänet luokseni joku kerta, ellei moraalisia käyttäytymiseeni vaikuttavia muutoksia ole ehtinyt ennen sitä tapahtua. Näen jo silmissäni kuinka joku naapuriini muuttava toimeton kukkahattuhenkilö seuraa ovisilmästään, kuinka luonani käy joka ilta erivärisiä komeita miehiä, joita aamulla suutelen ovenraossa heipaksi seksikkäässä vaaleanpunaisessa silkkipyjamamekossani (jota en omista vielä ainakaan), ja ihmettelee, että onko minulla korttimaksumahdollisuus kun käteistä ei näy ikinä missään. Lähimaksu! Kuuntelen heti aamulla lempimusiikkiani täysillä ja nautin hyvästä perjantaiolosta. BLING. Ricky sortuu ensimmäisenä vastaamaan minulle yhdellä sanalla edellisillan viimeiseen kommenttiin. Hymyilen hiljaa, koska tiedän, että kaikki on hyvin. Paitsi että edellisiltana myös Jukka on jostain syystä intoutunut sosiaaliseksi. Ensialkuun olen ajatellut hänen nyt viimein haluavan osoittaa pystyvänsä oikeasti olemaan tosiystävä, koska hän ehdottaa, että menisimme yhdessä kokeilemaan erästä uutta harrastusta, josta olen kiinnostunut, mutten vielä koskaan päässyt sitä kokeilemaan. Puhuimme siitä aina välillä tapailumme aikana, muttemme koskaan ehtineet toteuttaa suunnitelmiamme käytännössä. Suostun heti ja vastaan hänelle, että voidaan oikein hyvin joku päivä mennä yhdessä. Kyse ei ole mistään laisinkaan romanttisesta asiasta, ja tiedän, että Jukka on aikaisemmin kokeillut kyseistä lajia muidenkin ystäviensä kanssa. Kuitenkin pian Jukalta tulee uusi viesti, jossa hän kysyy, että eikö ennemmin mentäisi yhdessä kylpylään. Höh. Ei, kiitos. Sanon, että kylpylään en viitsi lähteä. Ja Jukka vastaa heti loukkaantuneena, että saa kyllä jonkun muun mukaansa kumpaankin juttuun! Taasko hän yritti kokeilla onneaan kanssani? Typerää. Edellisviikonloppuna ollessamme juhlissa Jukka pokaili vapaasti jotain toista naista ja katosi tämän kanssa tyylikkäästi makuuhuoneeseenkin hetkeksi. Ja nyt hän kuvittelee, että olemassa olisi jokin mahdollisuus vielä minun kanssani? Hah, mahdollisuudet ovat tasan nollassa. Tai oikeastaan yhtä pakkasella kuin sää ulkona.

Jostain syystä taas oloni on odottavan myönteinen. Karri sai harhautettua minua pois Rickysta, johon voin nyt suhtautua varmasti paljon myönteisemmin. Aion ehdottaa, että tapaamme edes pikaisesti tänään, jotta Ricky saa tavaransa ja minä hänen toiveensa tulevaisuutemme suhteen. BLING. Simokin jo viestii innokkaana perjantaista. Musiikki saa minut jammailemaan hiljakseen työpisteelläni ja vilkaisen missä on tämän viikonlopun meiningit jos vaikka jaksaisi lähteä tanssimaan. Ihan hyvin voisi pitkästä aikaa! Olen tutustunut tässä kaveriporukassa myös uuteen kivaan naiseen, jonka kanssa olemme suunnitelleet yhdessä ulos lähtemistä, kuten kerran aikaisemmin jo teimme. Uusia naispuoleisia ystäviä aikuisiällä! Olen ylpeä itsestäni. En aikaisemmin kuvitellut sen olevan kohdallani mahdollista. En pystynyt hahmottamaan, että miten jokin tutustumisprosessi voisi kahden tuntemattoman aikuisen välillä edetä, kun tavoitteena olisi kaveruus. Sellainen on ollut minulle täysin epäluontaista ja epäkiinnostavaa. Nyt olen ihan vahingossa ollut sellainen ihminen, jonka kanssa joku haluaa olla kaveri. Nyt mikä vain on mahdollista. Olen vuosikaudet tietämättäni elänyt toukkana ja päässyt viimein tarkoituksenmukaisten sattumusten saattelemana koteloitumaan. Ja nyt voin kuoriutua ulos haluamani kaltaisena omnipotenttina siivekkäänä. No ehkei ihan mennä niin pitkälle. Mutta jotain sinne päin. Olenpas positiivisella tuulella. Kuuntelen kokonaisia albumeja ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Olen löytänyt nämä uudet musiikillisetkin ulottuvuudet, joista olisin jäänyt kokonaan paitsi edellisessä elämässäni. Kuten niin monesta muustakin asiasta. Kiitollisuus taas vyöryy ylitseni. Pääsenkö siihen tilaan, jossa ymmärrän oman onnekkuuteni ja kaikki ympärilläni olevat mahdollisuudet, ja kykenen hyödyntämään ne tuntien aitoa onnellisuutta. Voisiko asia, jota pidin vuosi sitten mahdottomana olla pian mahdollista. Ehkä! Ainakin juuri nyt kaikki tuntuu mahtavalta, vaikken edes tiedä mitä aion tänään tehdä. Lähetänkin heti Rickylle viestin, jossa sovittelevasti tarjoudun viidennen kerran palauttamaan hänelle hänen omaisuuttaan. Ja sehän sopii.

Sokea taluttaa rampaa

Nyt ollaan taas varmaan sen kiintymyssuhdeteorian äärellä tämän minun käyttäytymiseni kanssa. Joskus joku linkkasi minulle linkin youtubevideoon, jossa kerrottiin tosi hyvin, miksi toimimme niin idioottimaisesti ihmissuhteissa. Miksi aina pilaamme kaiken ilman mitään kunnon syytä. Se video silloin kolahti minuun hyvin, mutten nyt enää löytänyt postausta jossa käsittelin asiaa. Kuitenkin pääpointti taisi olla se, että menneiden kokemusten vuoksi osa ihmisistä - kuten minä - ei ole kykenevä vastaanottamaan mitään hyvää tai normaalia, vaan sabotoi tilanteen tavalla tai toisella, jotta tulisi kaltoinkohdelluksi samallailla mihin on aikaisemmin tottunut. Ja taasko minä lankean tähän omaan ansaani ja teen niin? Olen miettinyt näitä tunteitani, jotka heittelehtivät Rickyn(kin) suhteen laidasta laitaan. Ja taasko minä torjun hänet jotta oikeasti saisin kidutettua itseäni, mihin olen joskus aikaisemmin tottunut? Mietin, että pitäiskö minun vain antaa kaiken turhan stressin ja epäilyksen olla ja antautua vastaanottamaan sitä rakkautta, mitä joku niin kovasti tahtoo minulle antaa? Vai enkö vain yksinkertaisesti pysty siihen koskaan? Koska heti kun pääsen tähän tilanteeseen, niin alan taas käyttäytyä huonosti toista kohtaan. Torjun kaikenlaiset toisen yritelmät saada juttumme toimimaan. Pienikin epävarmuus laajenee silmissäni ja pilaa koko luottamussuhteen toiseen, jotten vain voisi antaa tilaisuutta normaalille tapailulle. Mutta sellainen olen kai ollut jo tositosi pitkään. En koskaan menneen pitkän parisuhteeni aikana unohtanut sitä viikonloppua, kun eksäni oli soittanut jollekin entiselle heilalleen riitamme aikana. Ikinä enää sen jälkeen en pystynyt luottamaan häneen, vaikka mitään sen enempää ei tapahtunutkaan. Olen ajatellut, että sinkkuaika kasvattaisi minut ulos luontaisesta epäluottamuksesta, mutta nähtävästi ei! Huomaan oikeastikin ajattelevani heti asioiden edetessä tietyn pisteen yli, että nyt sillä toisella on takuulla treffit tai jotain muuta meneillään. Ajattelen reflektinomaisesti että toinen valehtelee pikkuasioista jos hän on jäänyt kiinni jostain mitättömästä valkoisesta valheesta. Ihan typerää. Koska samaan aikaan ajattelen, että olen varmastikin toisen elämänrakkaus. Siis kaikki on aivan ihmeellisesti emotionaalisessa ristiriidassa. Alan heti omassa päässäni muuntautua inhottavaksi pompottelevaksi tyttöystäväksi, vaikka hillitsisinkin sen ulospäin. Minun pitäisi olla kiva ystävä ja potentiaalinen deittikumppani, mitä osaan hyvin esittääkin. Ei kuitenkaan savua synny tässäkään tilanteessa ilman tulta. Koska Ricky on myös ailahtelevainen ja helposti tulistuva. Ja mielestäni hän on miellytääkseen minua keksinyt juttuja joskus päästään. Ja valehdellut muun muassa juomisestaan. Ainakin kerran. Ja lähetellyt flirttailevia viestejä muille. Niin. Että olenko nyt oikeutettu olemaan epävakaa ja rasittava. Vuorotellen minun tekisi mieli nähdä Ricky heti ja saada käperryttyä hänen kainaloonsa. Silloin saatan laittaa hänelle jonkun turhan viestin, koska haluan vain että hän antaa edes vähän minulle huomiota. Ja koska tiedän, että hän alkaa kysellä, että milloin voitaisiin tavata, ja se tuntuu hyvältä. Mutta sitten seuraavaksi saatan ajatella hänen olevan inhottava valehtelija, jolloin torjun hänen ystävällisyytensä ja saatan kymästi ilmoittaa, että olisi parasta ettei vähään aikaan nähdä koska hän stressaa minua typeryydellään. Nytkin tällä hetkellä olen aloittanut keskustelun Rickyn kanssa, koska olen katunut sitä, etten ole suostunut sopimaan tapaamista huomiselle, vaan tarjoutunut viemään unohtuneen tavatan kioskille, kuten Ricky itse aikaisemmin on ehdottanut. Koska Rickykin on ailahtelevainen. Oikeasti minua on harmittanut niin kauheasti se, ettemme voisi viettää koko iltaa hänen luonaan, kuten salaa olisin halunnut, että kiukuttelen siksi. Mutta keskustelun edetessä käymme taas Rickyn utelun johdosta lävitse asioita, joita hän on mielestäni tehnyt väärin. Ja samalla saan ärsyynnytettyä itseni niin, että ajattelen, että on parempi ettemme sitten näe enää ikinä. Koska eihän tästä jutusta kuitenkaan tulisi mitään. Ja samalla Ricky sanoo, että antaa koko jutun olla. Ja minuutin päästä taas kysyy jotain turhaa ja toteaa, että eikö jo voitaisi kokeilla oikeaa parisuhdetta. Mehän jo aloitettiin! Ricky toteaa, josta oikein kiukkuunnun ja sanon, että miksi hän samaan aikaan pokailee muita jos kerran kuvittelee aloittaneensa suhteen kanssani. Ehkä olemme molemmat yhtä epävakaita tässä asiassa ja ansaitsisimme toisemme. Vaikka keskustelumme etenee ihan päättömäksi kinaksi taas, niin minua naurattaa. En ole pitkään aikaan ollut osana mitään näin lapsellista. Alla olevat viestit eivät ole järjestyksessä, mutta kuvastavat hyvin tätä sekopäisyyttämme.

 

  

Hullu rakkaudettomuus

Olen aika yllättynyt siitä miten helposti olen saanut tehtyä muuttovalmistelut siihen pisteeseen, että nyt vain odotan, että ennen kuin muuttopalvelu saapuu paikalle asetan kaikki loput irtotavarat laatikoihin, ja sitten ne kannetaan uuteen asuntoon. Kuten olen maininnut, niin olen tietoisesti vältellyt muuton ajattelemista tai valmisteluiden tekemistä liian aikaisin, jotten ruokkisi malttamattomuuttani. Mutta silti olen varannut ihan liikaa aikaa esivalmisteluille. Eihän siinä ole mennyt montaakaan hetkeä, kun käyn vaatekaapit läpi hylly kerrallaan ja karsin sieltä pois kaiken, mitä en ole käyttänyt viimeiseen vuoteen ja mikä ei ole erityisen spesiaali vaate. Ja voin kertoa, että jo tällä tekniikalla hyllyt tyhjenevät tehokkaasti. Olen aidosti luullut, että jo edellisen muuton yhteydessä olin maailman tehokkain karsija ja sen jälkeen pitäytynyt ylimääräisestä shoppailusta kokonaan, mutta silti sain taas täytettyä useammankin hyväntekeväisyyssäkillisen. Kuinka monta siistimpää kauluspaitaa voi yksi nainen tarvita? Vain pari parasta parissa eri sävyssä. Yhden rennon neutraalin värisen jakkutakin. Pino siistejä neulepaitoja, jotka käyvät sekä arkeen, että vapaa-aikaan. Ja vähän suurempi pino kevyempiä pitkähihaisia ja kesäpaitoja. Sitten kasa alustoppeja, parit yöpaidat. Ja tietysti ne muutamat mustat luottofarkut, jotka käyvät yksiin kaiken kanssa. Pari kivaa mekkoakin säästän kesää ja reissuja varten. Ulkovaatteet olen onnistunut karsimaan ja aiemmin. Helpottunut olo! Lisäksi kierrätykseen pääsi muuta irtotavaraa niin, ettei enää yhdessäkään kaapissani ole sellaista esinettä, jonka olemassaolosta en tietäisi. Kiva fiilis. Sellainen puhdistunut. Nyt vain odotan sormet ristissä, että tilaamani muuttopalvelu saapuu sovittuun aikaan paikalle ja saa tehokkaasti avullani siirrettyä muuttokuorman uuteen sijaintiin ilman yllätyksiä. Keskiviikkona käymme perheenjäsenteni kiertelemässä paria liikettä, joista valikoin vielä yhden kauniin lämpimän värisen valoverhon ja jotain muuta pientä kivaa uutta kotia varten. Javier kyselee minulta innokkasti miten muuttoprojektini sujuu. Hän on oikein iloinen ja kannustava ja toivoo, että olisi voinut olla avukseni. Olen ihan varma, että hän ajattelee minun olevan niin kiireinen muutossani, ettemme ole ehkä siksi ehtineet tavata. Edelleenkin pelkään, että joudun lähitulevaisuudessa tilanteeseen, jossa minun on jotenkin käytännössä mietittävä mitä oikein ajattelen väleistämme. Hän on ollut taas aloitteellinen minun puoleeni. Ja sitähän minä toivoin! Mutta nyt yhtäkkiä se taas tuntuu liialliselta. Koska pidän hänestä ihan oikeasti, mutta en ehkä niin paljoa, että haluaisin viettää hirveästi enemmän vapaa-aikaani hänen kanssaan. Nautin nyt vapaudestani  enkä ole riippuvainen deitti-illoista. Ja se aiheuttaa minulle huonon omantunnon, koska pidän Javierista. Haluan kuitenkin vapaa-ajallani olla viihteellä ja rentoutua täysin joutumatta liikahtamaan sijoiltani, jos ei huvita. Ja meillä on kivaa Javierin kanssa, mutta se ei ole rinnastettavissa kaveriporukan kanssa vietettyyn aikaan. Jopa Rickyn luona voin olla astetta rennommin ja hän soveltuu paremmin nykyiseen elämäntilanteeseeni, mutta entäs pitkä tähtäin? Ei sitä nyt tarvita. Uskon, että Javierille taas minun kanssani vietetyt illat ovat varmaan niitä rennoimpia.

Keskiviikkona saan myös koko illan Rickylta vaihtelevia viestejä. Hän heittelehtii laidasta laitaan joko yrittäen sopia kaiken ja haluten varmistaa tapailumme, tai syytellen minua kaiken pilaamisesta. Hän on illalla baarissa ja hokee olevansa minulle vihainen, koska aiheutin tällaisen shown ilman mitään syytä. Hän on myös itse analysoinut reaktiotani ihan samalla tavoin kun olen itsekin tehnyt. Ricky sanoo, että pelkään vain sitoutumista ja siksi pilaan kaiken pikkuasian perusteella. Ehkä. Mutta nähtävästi olen hyvin helposti loukkaantuva näissä asioissa, ja minua oikeastikin alkaa ärsyttää jos ajattelen hänen somekäyttäytymistään. Olenko liian herkkänahkainen? Voin tietenkin sivuuttaa tämän koko asian jos päädymme palauttamaan välimme siihen tilaan, jossa ne maanantaina olivat. Mutta en aio sitoutua mihinkään tapaamisdiileihin Rickyn kanssa sen enempää kuin Javierin tai kenenkään kanssa. Ja oli kyse sitten sitoutumiskammosta tai mistä tahansa, niin voin syyttää tästä kaikesta Rickyn epäluotettavuutta ja ailahtelevaisuutta ja väistää oman vastuun. Nytkin torstaiaamuna hän taas aloittaa keskustelun ja kokeilee kepillä jäädä, mutta olen edelleenkin etäisen asiallinen. Pyydän häntä käyttäytymään kaverillisemmin ja totean hänen eilisten känniviestiensä olleen idioottimaisia. Voin ehkä myöhemmin tarjoutua toimittamaan hänen luokseen sen unohtuneen tavaran, enkä usko että hän aikoo kieltäytyä siitä. Myös kiva uusi kaveri Aku on viestitellyt minulle paljon. Kyselee iloisena kuulumisia ja kertoilee omiaan. Toissapäivänä menin päiväunille enkä vastannut hetkeen hänen viestiinsä, ja kun palasin linjoille Aku kysyi, että suutuinko jostain. Huoh, en tietenkään suuttunut, enkä jaksanut edes mennä selaamaan viestejämme minkä perusteella hän olisi voinut sellaista kuvitella. Mutta sain heti sellaisen viban, että hän ajattelee meillä olevan jotain kaveruutta enemmän meneillään. Outoa? Olen vain ollut normaalin ystävällinen. Toivon olevani aavistuksieni kanssa väärässä. Mutta viikonloppu on taas ovella! Aion tavata mahdollisuuksien mukaan Jukkaa ja muita ystäviä joiden kanssa on aina hauskinta. Ihan itsekkäästi välittämättä heidän mahdollisista odotuksista suhteeni. En ole kenellekään mitään velkaa. Olen kiva kaveri ja odotan sitä myös muilta. BLING. Samaan aikaan Jukka jo lähettääkin viestiä koskien kaikenlaista kivaa meininkiä, mitä viikonloppuna voisi olla tarjolla. Loistavaa! Juttelemme Rickyn kanssa ja ehdotan hänelle, että tulisin palauttamaan tavaran perjantaina alkuillasta. Suunnitelmanani olisi viettää hänen luonaan kiva rento hetki, vaikkapa uutta kannabislaatua maistellen ja hymyillen yhdessä hölmölle riidallemme. Mutta Ricky kertoo, että joutuu lähtemään jonkun asunnon korjaustyön vuoksi pois koko kämpästä muutamaksi päiväksi. Höh! Totean liioitellen, että sitten emme ehdikään tavata moneen viikkoon muuttojen ja hänen lapsitapaamisten vuoksi. Olen varma, että jos tapaisimme niin välit palautuisivat tehokkaammin, mutta nyt kaikki hankaloituu. Ricky hokee ettei luovuta suhteeni ja aikoo järjestää jotenkin tapaamisemme huomiselle. Ulkona, leffassa, ravintolassa! Hän pyytää ja yrittää. Olen edelleen viileän rauhallinen, mutta samalla koen toipuvani hyvin tästä takaiskusta, kun Ricky on niin varma palavasta rakkaudestamme. Ehkä asiat jotenkin järjestäytyvät taas tässäkin tilanteessa. Käyn lukemassa edellisen postauksen kommentin, joka palauttaa taas Ronin mieleeni. Ja sen räjähtävän yhteenkuuluvuuden tunteen ja käsinkosketeltavan sielunkumppanuuden. Yliluonnollisuuden. Minut valtaa haikeus. Vastaan samantien Rickylle, etten aio ikinä tyytyä mihinkään muuhun kuin hulluun mielettömään rakkauteen. Tai sitten olen yksin! Vaikka tiedän ettei sekään pidä paikkaansa. Tiedän, että jonain päivänä selitän onnistuneesti itselleni, miksi minun kannattaa tyytyä suhteeseen henkilön kanssa, joka ei voi koskaan ymmärtää minua siten kuin me Ronin kanssa ymmärsimme toisiamme. Joku joka ei tuntuvasti osoita miten puolikas ihminen olenkaan tähän asti ollut. Ja nyt löydettyäni toisen koen viimeinkin kokonaisuuden. Jonain päivänä uskon selitykseni siitä, etten tarvitse sitä taikaa ja magnetismin tunnetta. Riittää että joku tahtoo tehdä minut onnelliseksi. Hah. Auts.

crazy bitch is back

On nämä oppimisprosessit kyllä aika pitkäkestoisia. Olen kävellyt töihin kauniissa kirpakassa auringonpaisteessa joka ei juurikaan lämmitä purevan pakkasen läpi, ja miettinyt omaa keskenkasvuisuuttani. Pudistelen henkisesti itselleni päätäni. En vaan taaskaan ole pystynyt käyttäytymään niin kuin olen koko ajan halunnut, vaan heti tilaisuuden tullen sisäinen Crazy Bitch on ottanut valtaa. Eli otan jonkun asian paljon henkilökohtaisemmin kuin haluaisin ja sitten käännän koko tilanteen päälaelleen vaikken edes haluaisi. Mutta uhraan omankin hyvinvointini siksi, että saisin kidutettua riittävästi toista ihmistä. Olen ehkä loukkaantunut ja haluaisin vain tiukan halauksen, mutta sen sijaan olen ilkeä ja työnnän toisen mahdollisimman kauas nokkelilla ja ylimielisillä jutuillani. Fiksua! Aplodit taas tälle. En tiedä onko kyse sitten ylpeydestä vai olenko oikeasti niin traumatisoitunut etten vaan siedä minkäänlaista epävarmuutta. Vaadin täysin häikäilemättömästi muilta asioita, joita itse en anna, ja sitten vielä suutun jos en niitä saa. Tänä aamuna voin laulaa Roope Salmisen mukana, mä oon ihan vitunmoinen kusipää. Eli siis maanantaina saimme väännettyä ees taas Rickyn saapumista luokseni. Hän olisi tahtonut tulla heti suoraan kun pääsen töistä, mutta minä haluan ehdottomasti mennä rauhassa suihkuun ja katsoa että pahimmat muuttoroskat on laitettu sivuun. Ensin Ricky sanoo ettei sitten tule, mutta puoli tuntia myöhemmin hänelle sopiikin iltatapaaminen. Huomaan, että häntä jännittää se, että hän joutuu mahdollisesti tapaamaan samalla sukulaisiani ja jäämään kenties yöksi. Onhan se jo joku askel johonkin suuntaan! Olen tosi leppoisassa ja pehmoisessa maanantaiolossa, joten toivotan hänet tervetulleeksi, vaikka olisin ollut ihan tyytyväinen kohtaamisemme lykkääntymisellekin. Ricky on ihan oikeasti tulossa kylään luokseni! Lupaan mennä häntä vastaan ulos, vaikka kuuman suihkun jälkeen se on vihoviimeinen asia, jonka haluan tehdä. Kuten silloin aikaisemmin olen mennyt Jukkaa vastaan. Nyt ajatus siitä, että hän on nukkunut minun sängyssäni tuntuu ällöttävältä. Outoa, että vaikka me olemme saaneet palautettua hyvät kaverilliset välit, niin silti hän fyysisellä tasolla inhottaa minua. Ricky on aikataulussa ja kun kävelen häntä vastaan, niin olen iloinen, että hän saapuu. Tiedän, että meillä on hauskaa viettää yhdessä arki-iltaakin, koska kaveruustasolla kaikki sujuu välillämme hyvin. Ricky saapuu oikeaan aikaan oikealle pysäkillä, missä olen jo vastassa. Halaamme ja hän on taas pukeutunut tyylikkäästi. Alamme heti valitella kylmää säätä ja päätämme hakea yhden viinipullon matkanvarrelta leffan seuraksi. Kaikki on luonnollista ja mukavaa.

Ricky on hymyileväisellä ja sosiaalisella tuulella, eikä meille tule kertaakaan mitään vaivaantuneita hetkiä. Tilanne on uusi. Ympäristö on uusi. Joten pienille takkuiluille on tilaa. Mutta niitä ei tule. Kaikki sujuu hyvin. Ricky tervehtii sukulaisiani puheliaasti ja on kuin jo vanha tuttu. Olen tyytyväinen ja tunnen kaiken olevan kauhean vaivatonta. Korkkaamme viinin ja valitsemme leffan, jota tuskin edes katsomme, kun höpötämme koko ajan jotain maan ja taivaan väliltä. On selvää, että Ricky jää yöksi, ja kun viinipullo on tyhjä ja elokuva loppunut, niin hiivimme pikkuhiprakassa sänkyyni. Vähän ehdimme pelehtiäkin ennen kuin nukahdamme  kevyeen viininhöyryiseen uneen jakaen minun pienen peittoni. Ricky nukahtaa minun tyynylleni ja minä joudun käyttämään vieraalle tarkoitettua tyynyä, mutten valita, vaan painaudun häntä vasten ja nukun kohtalaisen hyvin. Herään keskellä yötä kissan metelöintiin ja päätäni vähän särkee. Nykyään kai pienempikin määrä viiniä aiheuttaa sen, koska juon niin harvoin alkoholia. Keskellä yötä tuntuu vähän hassulta, että juuri Ricky on siinä nukkumassa minun sängyssäni, ja pyörittelen ajatuksia päässäni vähän aikaa ennen kuin nukahdan kellonsoittoon asti. Aamulla Ricky haluaa jatkaa siitä mihin jäimme illalla ja nautimme toisistamme kahdesti, ennen kuin Ricky nousee ylös sängystä. Minä valitan päänsärkyä ja totean, että saan vielä nukkua vartin, joten nousen ylös vain pikaisesti halaamaan Rickylle heipan, kun hän lähtee luotani. Ihan niin kuin minä aina olen lähtenyt muiden luota. Kaikki sujui siis hyvin. Saan karistettua päänsäryn ja oloni on toiveikkaan lämmin. Meillä on ollut nyt niin kivaa, että tuntuu siltä kuin mikä vain olisi mahdollista! Ricky viestii heti aamulla, että joko nyt voisimme seurustella! Mutta vastaan hymyillen, ettei mihinkään ole kiire. Katsotaan tilannetta päivä kerrallaan. Huomaan, että Ricky on unohtanut jonkun tavaransa luokseni ja se ilahduttaa minua, koska sehän tarkoittaa sitä että meidän on vielä pakko tavata. Olo on tiistaina väsynyt, mutta hyvin sujunut deitti-ilta saa kaiken hieman kevyemmäksi. Sitten lounastauolla menen someen ja huomaan feedissäni, kuinka Ricky on tykännyt jonkun naisen seitsemästä kuvasta ja kommentoinut niihin sydämiä ja muita flirttailevia kommentteja. Ihan niitä samoja, joita minulle kirjoittelee. Ei nyt, vaan juuri ennen kuin olimme sopineet tapaavamme edellispäivänä. Argh. Miksi minun pitikään nähdä tämä. Ja miksi ihmeessä hänen on täytynyt olla niin typerä, että julkisesti näyttää yrittävänsä pokailla jotain naista, joka on hyvin todennäköisesti joku hänen ihastuksen kohteensa ja tapailukumppaninsa. Jotain sellaista kuten minäkin. Ensialkuun hillitsen itseni aika hyvin. Vastaan johonkin Rickyn viestiin neutraalisti ja rauhallisesti. Jotenkin saan sanottua, että olen huomannut tismalleen samat sydänkommentit häneltä jollekin naiselle, joita aina minulle lähettelee. Ja pyydän, ettei hän aseta minua johonkin deittirinkiinsä, vaan jättää minut ulkopuolelle jos kerran samaan aikaan julkisesti flirttailee noin voimakkaasti muille. Ja sitten alkaa joku pyörremyrsky ja pian olemme käsitelleet asiaa joka suunnalta ja tehneet kunnon pesäeron. Rickyn mukaan hän saa lähettää sydämiä ystävilleen, ja niin saakin. Mutta en ole idiootti. Erotan kyllä kaveruudet muista kontakteista. Käymme tätä läpi noin tuhansin viestein ja olen periksiantamattoman viileä. En syyttele tai riehu vaan olen etäisen kylmä. Aloitan neutraalin keskustelun Javierikin kanssa saadakseni muuta ajateltavaa ja hän tarttuu heti keskustelunaloitukseeni innokkaasti. Ja Akukin tahtoo jutella niitä näitä. Samoin kuin Jukka ja Simo. Se joku kimppakivaa ehdottanut tinderdeittikin ottaa yhteyttä. Saan ajan kulumaan jutellen muiden kanssa ja sivuuttaen Rickyn. Menen nukkumaan vähän hämmentyneenä koko tilanteesta. Mutta olo ei ole ahdistunut. 

Keskiviikkona Ricky yrittää ystävällisesti aloittaa normaalin keskustelun, mutta pidän tiukan linjani, vaikka samaan aikaan tiedän ettei minun tarvitsisi. Tunnen sisäisesti ihan erilailla, kuin mitä annan itsestäni ulos. On kuin jokin automaattinen narsistinen psykopaatti ohjailisi sormiani näppäimistöllä, kun olen Rickylle ilkeä ja täysin periksiantamaton. Jostain syystä silti tunnen, että tälläkin keinolla voin saada mitä haluan. Että ensin voin pelleillä ja olla kauhea ja sitten myöhemmin antaa periksi, kun toinen jaksaa tuhannennen kerran lepyttää minua? Sairasta. Eikä se toivottavasti pidä paikkaansa. Ja sitä paitsi ajan vain toisen pois tällä tavalla. Ajan toisen syliin, kuten useat naiset omalla toiminnallaan tekevät. Mutta tiedostan sen ja nähtävästi myös olen sen valmis hyväksymään. Olen masokisti. Ricky sanoo, ettei ole omasta mielestään tehnyt mitään väärää. Sanoo olevansa luottamukseni arvoinen. Sitten pyytää anteeksi ja lupaa ettei enää tee niin jos vain saa tilaisuuden. Mutta sivuutan kaiken kylmästi. Selitän, että olen juuri viime vuonna ollut tilanteessa, jossa toinen on luvannut minulle ummet ja lammet ja vannonut rakkautta. Ja vaikka se oli tosi vaikeaa kaikin puolin. Niin en koskaan ajatellut, että hän olisi samaan aikaan selitellyt samoja asioita jollekin muulle. Toki kaikki oli erityistä. Mutta se oli samaan aikaan omalla tavalla erityistä hänelle myös jonkun toisen kanssa. Ja se kai oli se yllätysefekti joka hajotti minua. Että oli joku muu ketä kohtaan hänellä oli ehkä yhtä voimakkaita tunteita - ja lopulta voimakkaampia. Enkä minä tajunnut mitään. Tätä kirjoittaessani Rickylle herkistyn vähän ja kierin hetken itsesäälissä. Mutta nyt Rickyn pieni lipsahdus on herättänyt puolustusmekanismini tässä asiassa niin, että koen hänen heti toimineen minua vastaan lähes yhtä pahasti. Vaikka hän, kuten minäkin, on ollut aivan vapaa tekemään mitä haluaa. Silti loukkaannun. Ei mitään hiton logiikkaa, mutten voi itselleni mitään. Joten ennemmin aiheutan meille välirikon ja tuhoan lämmenneet välimme, kuin annan mitään ymmärrystä hänelle. Ylpeyteni ei anna anteeksi sitä, että hän on ollut kiinnostunut muista ihmisistä samalla kun olen itse torjunut hänet. Hullua. Ricky ei osannut odottaa tätä. Hän kysyy että eikö yhteinen yömme merkinnyt minulle mitään. Vastaan kylmästi ettei enää. Sitten Ricky sanoo ettei tahdo nähdä minua enää koskaan. Voin lähettää unohtuneen tavaran postissa. Mutta sitten taas hetkeä myöhemmin toivoo, että voisimme olla edes ystäviä. Sanon, että minulle kaikki on aivan sama. Vaikka ei ole. En tiedä itsekään, että onko tämä jotain peliä josta oikeasti nautin? Että nyt kun hän osoittautuikin normaaliksi mieheksi joka ei ole vain odotellut minua koko tätä aikaa, niin voin kostaa ja purkaa hänelle kaikki minulle tehdyt vääryydet. Enkä välitä siitä, että samalla menetän hänet, koska onhan minulla muita. Vai menikö juttumme liian pelottavaksi ja aloin oikeasti tykätä Rickysta? Ja nyt sain pienen tekosyyn tuhota kaiken, ettei minun tarvitsisi myöhemmin taas pettyä pahemmin. En ole ihan varma, mutta minusta ei tunnu että mitään olisi edes tuhottu. En tiedä miksi.  

 

Ei voi valittaa

Jännä miten voi kaikenlaiset turhat tunteilut kadota kokonaan viikonlopun jalkoihin. En enää edes muista miksi olenkaan murehtinut mitään edellisviikolla. Aina välillä jälkikäteen vähän hävettää omat lapselliset draamailut ja ylireagoinnit. Miksi ihmeessä olen stressannut jotain tapaamista kenenkään kanssa, kun kaikki on mukavasti ja aika kuluu kaikenlaisessa kivassa, vaikkei tapaisi juuri sillä hetkellä Rickyä tai ketään. Nyt fiilis on siis taas kiireettömän huoleton. Kaiken taustalla vyöryy suuri tietoisuus siitä, että kaikki asiat järjestyvät kyllä. Sellainen ääretön ja muuttumaton turva on kaiken muun ympärillä ja täyttää kaiken olemassaolevan. Maanantaina heti aamulla Singh kertoo tuntevansa olonsa yksinäiseksi ja lohduttelen häntä selittelemällä sitä miten aika parantaa ja kaikki tulee vielä näyttäytymään paljon parempana ihan pian. Ihan niin kuin hän on joskus lohdutellut minua. Ympäri mennään yhteen tullaan taas kerran. Mietin, että mitä oikein olen touhunnut koko viikonlopun. Lähetän Jukalle viestin, jossa totean, miten hauskaa viikonlopun juhlissa oli. Saimme kuin saimmekin vahvistettua kaverillisia välejämme ja pidimme aidosti hauskaa samassa porukassa. Loistavaa! Jukka vastaa heti ja kertoo olevansa samaa mieltä. Olemme siis perjantaina kaikki suunnanneet isoihin juhliin, joissa meininki on ollut mielettömän viihteellistä. En ole välttämättä liikahtanut istuinsijaltani mihinkään tuntikausiin nauttiessani muun muassa Simon, Akun ja Jukan sekä monen muun kivan tyypin seurasta matkaillessani ihan omissa sfääreissä yksin ja yhdessä muiden kanssa. On parasta kun jokainen surffailee omalla uniikilla laudallaan kuitenkin samoilla aalloilla, ja voimme vapautuneesti kuvailla tuntemuksiamme ja ajatuksiamme ymmärtäen toisiamme. Se oli loistava ilta se. Ei mitään valittamista. Lauantain olen viettänyt enemmän tai vähemmän samoissa olotiloissa Ossin ja muiden mukavien tyyppien kanssa päätyen ensin taksilla johonkin underground-juhliin ja sieltä jatkoille ja sieltä vielä Jukan ja hänen kaverinsa pieniin aamutunnelmointeihin. Fiilis ja meininki on ollut hyvä ja aktiivinen. En jaksa palata juhlien ja illanistujaisten yksityiskohtiin, koska ne on sitä oleellisinta hetkessä elämistä, joka oli ja meni ja odottelee siellä taas. Ja kaikkien kanssa asiat tuntuvat olevan hyvin.

Lauantaina toki olen keskustellut Javierin kanssa. Hän on lähettänyt minulle oma-aloitteisesti kyselyn suunnitelmistani ja toivonut jälleen tapaamista. Lauantaina viettäessäni pientä lepohetkeä kotona ennen seuraavan vapaaillan suunnittelua ajauduin hetkeksi harkitsemaan iltaa Javierin luona. Mutta jostain  syystä valitsen ennemmin juhlimisen. Koen, että olen hoitanut välejäni Javieriin jo oikein hyvin, eikä minulle ole mitään syytä nyt panostaa aikaani hänen kanssaan enempää. Ei vielä. Viikonloppuaika on spesiaalia, eikä nyt ollut niin kova kaipuu kainaloon tai rauhalliseen iltaan, että olisin valinnut viettää illan häne kanssaan. Sitä paitsi ei ole hänen vuoronsa. Ja sitä paitsi vähän pelottaa, että onko hän oikeasti nyt taas innostunut minusta tosissaan. Pelottaa siksi, koska yhtäkkiä huomaan, etten välttämättä halua syventää välejäni häneen tämän enempää. En ehkä kehenkään! Haluan nauttia tästä vapaudesta ja kaikista olemassaolevista vaihtoehdoista. Haluan kaikista vähäsen enkä ehkä ketään kokonaan. Ainakaan nyt juuri tänään. Minulle on alkanut entistä enemmän korostua se tosiasia, ettemme oikeastikaan tahdo lähitulevaisuudelta samoja asioita. Minun ei ole mitään järkeä antaa itseni enää ihastua häneen ja pettyä sitten taas, jos jo ennakkoon tiedämme, ettei homma toimi syvemmällä tasolla ilman suuria kompromisseja. Ja en ole valmis kompromisseihin hänen kanssaan. Joskus olen kai ollut ollut niin rakastunut, että olen ollut valmis lähes mihin tahansa muutoksiin voidakseni viettää toisen kanssa aikaa. Mutta nyt minusta ei tunnu siltä. Yleensä minusta tuntuu hyvältä, että minua kaivataan. On kivaa tietää, että toinen on halunnut tavata. Mutta nyt olen saanut pienen omantunnon pistoksen, kun taas valitsen ennemmin jotain muuta. Kun taas kerran Javier olisi halunnut nähdä. Jotenkin yhtäkkiä minusta tuntuu kurjalta, jos onkin niin että Javier pitää minusta enemmän kuin minä hänestä. Outoja uusia ajatuksia ja tuntemuksia. Onneksi minun mahdolliset omantunnontuskani ovat täysin turhia koska edelleenkin olen emotionaalisesti sitoutumaton. Ja tietysti olen myös jutellut viikonloppuna Rickyn kanssa. Tietystikin - juuri kuten uumoilinkin - hän on kutsunut  minut yöksi luokseen lauantaina, mutta olen kieltäytynyt tyytyväisenä juhlieni keskeltä. Olen tyytynyt siihen, että hänkin on kaivannut minua ja tarjonnut tilaisuuden nähdä. Mutta olen ollut riittävän järjissäni kieltäytyäkseni ja tietääkseni, että ehdimme kyllä. Itse asiassa keskellä maanantaiaamua Ricky on aloittanut taas ihan normaalin keskustelun edellisviikon kinailumme sivuuttaen. Hän kysyy, että voisimmeko tavata tänään. Maanantaina. Kerron tuttuun tapaan etten aio liikkua yhtään minnekään tänään, ja muutenkin muuton keskellä riittää kaikenlaista tekemistä aivan riittävästi. Mutta jos hän haluaa tulla käymään kaaoksen keskellä, niin tervetuloa. Epäilen vahvasti, että Rickykin ajattelee, että ehdimme kyllä paremmallakin ajalla. Nythän on maanantai...! Hän puhuu aina tapaamisesta ja luokseni tulemisesta, mutta on varmasti saamattomampi kuin miltä vaikuttaa. Ja oikeastaan tänään toivon ettei tarvitsisi nähdä mitään ylimääräistä vaivaa. Oloni on niin mukavan leppoisa, että haluan vain olla. BLING. Ricky vastaa, että tahtoo tulla. Silti jotenkin epäilen, että saako hän itseään liikkeelle, mutta en aio kieltää häntä tulemasta. Let's go with the flow.

Minä - kakara

Saan torstai-iltana itseni aika hyvään fiilikseen juttelemalla Simon ja Akun kanssa ja katsellen jotain kivoja ohjelmia televisiosta. Vaihtelen myös viestejä jonkun tinderin kanssa, mitä aina teen silloin kun tarvitsen pikahuomioita. Suunnittelemme kaikenlaista hauskaa kavereiden kanssa viikonlopulle ja onnistun jotenkin sivuuttamaan Rickyn aiheuttaman ärsytyksen pahimman piikin. Ehkä lepytän itseäni myös sillä, että lähetän vielä yhden naisellisen inhan viestin hänelle, jossa totean, että hän sai minut kiukustumaan katoamistempullaan ja muutan kuin muutankin hänen lempinimensä facebookin chattiin. Ai että! Olenpas lapsellisen ärsyttävä. Sitten henkisesti taputan käteni puhtaiksi hänestä tältä erää. Oikeastikin olen yllättynyt siitä miten saamattomaksi hän on osoittautunut. Miksi joku, joka anoo, että saa tulla kylään vuoden, ei sitten tositilanteessa haluakaan tulla? En tiedä. Mutta ilmeisestikin olen loukkaantunut tästä hylkäyksestä verisesti. Hänelläkin kai on liian monta rautaa tulessa ja se ehkä ärsyttää minua. BLING. No, tietenkin hän palaa linjoille joskus ennen nukkumaanmenoaikaani ja esittää aivan tietämätöntä mistään. Selittelee, että hänen nettiyhteytensä lakkasi toimimasta ja sai sen päälle vasta nyt. Hän ei kerro mitä on ollut tekemässä enkä sitä suoraan kysykään, vaikka oikeasti janoan kuulla, ettei hän ole ainakaan tavannut ketään muuta naista. Hah. Se on oikea tunteeni, joten miksi sitä peitellä. Vaadin muilta sitä mitä itse en voi antaa. Emme kuitenkaan puhu tekemisistämme. Heti kun saamme keskusteluyhteyden illalla avattua, ja oloni on jo ehtinyt tasaantua sellaisesta melankolisesta ikävästä tunnottomaan kiukkuun, niin olen oikein kylmä ja tunteeton. Sanon, että hänellä oli tilaisuus jonka täysin mokasi! Ihmettelen että eikö hänellä olekaan luottotietoja jos joutuu tilailemaan jotain kertakäyttönettiä itselleen, naurettavaa! Olen niin ärsyyntynyt että viestit vilisevät kirjoitusvirheitä, mutta ihan sama. Syytän häntä katoamistempusta ja oikein ilkeästi vertaan hänen käyttäytymistään eksääni, joka aina teki samallailla. Sanon asioita joita en oikeasti tarkoita, ja joita en oikeasti haluaisi sanoa vain kostaakseni hänelle pahan mielen jonka minulle aiheutti. En ole oppinut vielä riittävästi siis menneestä. Tämä on juuri se sellainen tilanne, missä minä oikeasti haluan vain tiukan halauksen, mutta työnnän toisen pois ja sitten myöhemmin harmittelen yksinjäämistä. Niin kävi monta kertaa edellisessä suhteessani. En pystynyt luopumaan ylpeydestäni ja antamaan heti anteeksi jotain pientä tyhmää virhettä, joihin useimmat miehet todella helposti tahattomasti kompuroivat. Vaan ennemmin osoitan mieltäni niin kauan, että toinen todella tietää mitä mieltä tilanteesta olen. Niin että kenelläkään ei ole kivaa! Oikeasti haluaisin olla sellainen ihminen, joka osaa asiallisesti yhdellä lausella sanoa, että nyt harmitti. Mutta että unohdetaan se ja pidetään nyt hauskaa. Ensi kerralla koitan harjoitella tätä parempaa metodia. Ja sitä paitsi, vaikka puran kiukkuani nyt Rickyyn, niin samalla tiedän, että pidän hänestä ja kun tapaamme, niin saamme sovittua koko tämän tyhmän farssin. Siitäkin huolimatta että sanon hänelle, että en pidä hänestä enää ja haukun häntä laiskaksi, niin tiedän, että tykkään kuitenkin. Ja uskon, että hänkin tietää.  Mutta miten voisin enää mennä hänen luokseen kylään vaikka haluaisinkin? Miten ylpeyteni antaisi minun taas mennä hänen luokseen, jos hän ei tosiaankaan ole vaivautunut tulemaan minun luokseni. Uskon, että tarvitsen jotain sovitusta vielä ennen kuin tämä tilanne on ohitse. Ja se voi olla, ettei Ricky lähde näihin peleihin mukaan, joten koko juttu saattaa jäädä minun tappiokseni.

On siis odotettu ja tarvittu perjantai! Haluan tänään juhlia ja pitää hauskaa. Ja samalla mietin, että menisinköhän vahingossa yöksi Rickyn viereen. Hän ottaisi minut vastaan ja sitten ei sanottaisi mitään, kun menisin sänkyyn peiton alle ja hän tulisi halaamaan minua ja pyytäisi anteeksi, ja kaikki olisi sitten sovitettu. Mutta se on vain joku tunteilun tuottama välähdys, jota en voi toteuttaa. Onhan minulla sen verran häpyä, etten voi keskellä yötä rymytä minnekään, missä on lapsia, joiden pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi isänsä kanssa ilman vieraita ihmisiä. Olen kyllä tavannut hänen lapsensa. Mutta silti. Yleisesti ottaen en pidä pienistä lapsista. En hoida kenenkään lapsia jos ei ole ihan pakko. Minua ei kiinnosta kassajonossa irvistelevä ja vääntelehtivä lapsi, joka väkisin haluaa esitellä niitä heiluvia hampaita tai mitä tahansa. Mutta oman perheeni ja lähisukuni pienokaiset ovat tietenkin maailman fiksuimpia ja ihanimpia. Menen mielelläni ulos syömään ja leffaan tai vaikka korkeasaareen junioriseurassa, jos he ovat minun läheisiäni. Minuun pätee loistavasti se sanonta, että omat kullannuput ja muiden kakarat. Mutta se johtuukin siitä, että lapset, jotka ovat minulle läheisiä ovat juuri sellaisia ujoja ja hiljaisia, jotka kiittävät nöyrästi vaikka saisivat joululahjapaketista likaisia sukkia. He herättävät minussa suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, koska olin itse lapsena pitkälti samanlainen. Haluaisin suojella heitä kurjalta maailmalta ja tyhmiltä ihmisiltä. Välillä oikein herkistyn jos ajattelen ettei heillä ole kaveria tai jos joku kiusaisi heitä koulussa. Osaan tietenkin pakon edessä huomioida vieraat lapset ja kehua heidän huomionhakuisia temppujaan. Mutta minun syliini ei kiivetä, eikä tavaroihini kosketa. Voin kuitenkin luoda hyvän suhteen ja aidosti tykätä muistakin lapsista jos he olisivat jokin osa elämääni. Sehän on asennekysymys. BLING. On lounasaika ja Ricky kysyy voinko jo paremmin. Etäisen ylhäisesti sanon, että voin täysin hyvin. Ja ehkä voinkin.

Oman lääkkeen maistiaiset

Tosi kummallista. En ole pitkiin aikoihin tuntenut tätä ihmeellistä mustasukkaista kaipuuta ketään kohtaan. Yritän miettiä, että voisinko olla yliväsynyt tai stressaantunut töistä, kuten esimerkiksi tasan viikko sitten, ja nyt vain projisoida negatiiviset tunteeni Rickyyn. Minulla on se sama ärsyttävä olo, kuin aina silloin kun eksäni lähti jonnekin ja sulki puhelimensa. Se sellainen inhottava voimattomuus, kun ei voi tehdä yhtään mitään, eikä voi ilmaista toiselle kiukkuaan tai suruaan tai katumustaan, koska toinen on tavoittamattomissa. Siis nyt ei tietenkään ole samankaltainen tilanne päällä Rickyn kanssa, mutta tunne on jostain syystä samanlainen. Silloin aikanaan itkin turhautumistani kauhean helposti ja ryvin itsesäälissä odottaen puhelin kädessä, että eksä olisi soittanut. En tajua miksi? Enkä nyt tosiaankaan aio toimia niin, mutta juuri kun olen kehunut, että osaan sivuuttaa kaikki tällaiset linjoilta katoamiset hienosti ja tunteettomasti, niin huomaan tuijottelevani someani ja odottelevani että milloin Ricky palaa vastaamaan viimeisimpään viestiini. Miten tähän pisteeseen taas päästiin? Koko torstaiaamun olen keskittinyt töihin enkä ottanut häneen mitään yhteyttä. Sitten lounasaikaan Ricky viestii minulle ensin. Hän kysyy, että tapaammeko tänään. Jes! Juuri tätä minä odotin. Odotan hetken ja vastaan, että hän voisi tulla luokseni ja sitten voimme jäädä yöksi minun sänkyyni tai lähteä hänen luokseen. Ihan vain siksi, koska eilen puhuimme aika pitkään puhelimessa siitä, että minä olen aina se joka matkaa toisen luo, joten miksei tilanne joskus voisi olla toisinpäin. Haluan että hänkin näkisi vaivaa minun näkemisekseni. Muutakin kuin jankutusta. Ja kun teen tämän ehdotelman niin Ricky katoaa jonnekin linjoilta koko iltapäiväksi. Lähden töistä ja minulla on niin nolo ja ärsyyntynyt olo, että jo melkein viestin hänelle jotain äärimmäisen lapsellista. Kuten että älä sitten tule! Kutsun jonkun toisen! Mutta sen sijaan lähetän hänelle viestin, jossa pyydän jotain kommenttia, jotta voisin suunnitella omaa iltaani sen mukaisesti. Vaikka ei minun tietenkään tarvitse suunnitella yhtään mitään. Haluan vain että hän on taas linjoilla minua varten kuten aina tähänkin asti. Miksi minusta sitten tuntuu näin kurjalta? Siksi koska henkilö, jolta olen odottanut aina pelkkää hyväksyntää ja lämpöä ei enää ehkä haluakaan minua. Henkilö jota olen pitänyt itsestäänselvänä, onkin ehkä havainnut minun huonot puoleni, eikä ole valmis hyväksymään niitä enää. Ehkä hän saikin kaiken mitä minusta halusi eikä enää koe tarvetta miellyttää minua. Ehkei hän ole koskaan ollut minuun niin rakastunut kun on esittänyt, vaan selitellyt samaa lorua monille naisille, ja nyt joku niistä on helpompi tapaus. Kauheaa, että tällaiset ajatukset taas täyttävät mieleni. Mutta ne ovat vain ajatuksia, eikä minun tarvitse pitää niitä kovinkaan realistisina. Saattaahan hän vain leikkiä vähän vaikeastitavoiteltavaa ja kuitenkin haluta pian nähdä. Tai sitten hän on nukahtanut päiväunille.

 

Tyhmät miehet! Tyhmä minä. Olen vitkutellut kaikkea friendzonessa äärimmilleen ja se voi osua omaan nilkkaani. Tiedän kyllä, että tapaamme Rickyn kanssa joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin jos vain haluan, mutta minua raivostuttaa, että joku leikkii kanssani tällaista leikkiä. Että joku onnistuu suututtamaan minut katoamistempullaan. En kai siedä häviötä tällaisessa tilanteessa. Olen tottunut olemaan se joka päättää mitä tehdään ja milloin. Siis ainakin Rickyn suhteen. Ja nyt kun en saakaan sitä heti mitä haluan niin kaikenlaiset lapselliset negatiiviset ajatukset ja tunteet valtaavat mieleni. Ainakin aallottain. Eihän millään tällaisella asialla ole mitään merkitystä suuremmassa mittakaavassa, etenkään jos me emme ole Rickyn kanssa kuitenkaan toisillemme luodut henkilöt. Ja jos olemme, niin sittenhän me varmasti päädymme yhteen tällaisista välikohtauksista riippumatta. Eli turha stressata. Annan itselleni luvan ärsyyntyä, mutta en huolestua sen enempää. Viikonloppu on taas ovella ja Ricky viettää sen lastensa kanssa. Ja minä olen vapaa tekemään ihan mitä tahdon. Tämä on minulle aivan oikea opetus koska olen ollut niin välinpitämätön Rickya kohtaan, joka ei ole tähän mennessä tehnyt koskaan mitään muuta kuin kaivannut minua ja pitänyt kotinsa minulle avoimena. Ehkä nyt osaan jatkossa käyttäytyä häntä kohtaan erilailla. Ymmärrän, että hänestä on tuntunut moneen kertaan samalta kuin minusta nyt. Ymmärrän jopa pienen kostonhalun. Saan maistaa omaa lääkettäni. Oppimiskokemus. Istun tässä kotona ja vilkuilen etenevää kelloa ja mietin ohimennen, että vaihtaisinko hänen lempinimekseen Asshole facebookin messengeriin. Mutta onneksi osaan vähän hillitä itseäni. En lähde nyt tähän leikkiin mukaan, vaikka tekisi ihan kauheasti mieli. Tekisi mieli pilata kaikki ja loukkaantua ihan täysillä. Mutta koitan edes muuttaa mennyttä käyttäytymistäni järkevämmäksi. Aion odottaa kärsivällisesti, että hän palaa linjoille ja sanoo jotain. Koitan odottaa niin kauan että saisin lisättyä hänen reaktionsa tähän tekstiin, mutta vartit vain vierivät eteenpäin. Olen tällä viikolla jutellut pitkään Ossinkin kanssa. Hänellä on taas jäänyt vähän putki päälle, ja noin tuhannennen kerran hän aikoo lopetetaa alkoholin käytön. Kannustan Ossia ja lohdutan, että tässä me kaikki mennään yksi askel taakse ja 1,2 askelta eteen. Hitaasti mutta varmasti. Onkohan Rickylla oikeasti ongelma juomisen kanssa? Taidan ajankuluksi mennä suihkuun siltä varalta, että onnistummekin vielä näkemään tänään. Eihän sitä koskaan tiedä, ja se säästää taas vastaavasti aikaa huomiselta. Ajelen sääret ja kaikki paikat oikein hitaasti ja koitan kulutella aikaa mukavilla tavoilla. Sitten en enää jaksa kuluttaa vettä ja huomaan ettei minun tee mieli syödä ruokaa. Haluan nähdä mitä Ricky sanoo selitykseksi sille, että yhtäkkiä vain on jättänyt reagoimatta viestiini. Tämä on juuri sitä toimivaa vallankäyttöä pahimmasta päästä. Hiljaisuus. Kummallista, että tiedän kyllä missä mennään, mutta annan sen silti vaikuttaa itseeni. Vai annanko? En ihan kauheasti, mutta vähäsen.

Vallankaappaus

Hahahaha. Nauran itselleni. En oikein tiedä mitä keskiviikkoiltana tapahtuu, mutta olen siinä vaihdellut Rickyn kanssa viestejä pitkin päivää hänen ollessa vähän vähäsanaisempi kuin yleensä. Hän on ystävällinen mutta vähäsanainen. Ricky on aina ollut se joka viestii minulle jatkuvasti ja on aina siellä minua varten riippumatta siitä kuinka tyhmä itse olen. Tällä kertaa ajattelen että hänellä on krapula, koska jostain syystä hän hyvin usein ajautuu baareihin arki-iltoina. Ricky on sanonut että se johtuu tylsyydestä tai surusta ja uskon, että ne syyt ovat ihan paikkansapitäviä. Ricky haluaisi taas tavata mutta sanon etten tänään jaksa lähteä keskustaan. Olen kuitenkin tällä kertaa se  innokkampi keskustelunaloittaja ja lähettelen hänelle kaikkea turhaa mitä päässäni pyörii, sekä taas kommentoin humoristisesti hänen liiallista dokaamistaan. Hänen vähäeleisyytensä ja epäjankuttamisensa saavat minut innostumaan enemmän ja haluaisin kovasti nähdä hänet. Täysin ilmiselvä mutta toimiva keino olla vaikeastitavoiteltava muuttaa asetelmamme. Mutta silti samalla suhtaudun häneen sellaisena miehenä, joka odottelee minua vaikka maailmanääriin. Koen että voin olla ärsyttävä ilman että se vähentäisi Rickyn loputonta rakkautta minua kohtaan. Koska hän on itse sanoillaan ja pitkäjänteisyydellään antanut minulle sellaisen kuvan väleistämme. Siispä ehdotan Rickylle, että jos hän haluaa, niin hän voisi tulla luokseni kylään vielä viime hetkellä ennen muuttoa. Tänään. Ystävänpäivänä. Selitän sotkuista ja muista haittatekijöistä, mutta annan hänelle vimeinkin mahdollisuuden tulla. Hänhän on vuosikausia anonut kuinka haluaisi tulla luokseni. Joka kerta kun minä olen sanonut, etten itse jaksa tänään matkustella minnekään, niin hän on joka kerta tarjoutunut tulemaan minun luokseni. Joten koen siis avaavani hänelle taivaan portit tällä rivien välistä luettavalla negatiivisin puolin korostetulla tarjouksella. Lisään vielä, että jos ei tänään sovi niin ehkä sitten ensi viikolla on paremmin aikaa. Mutta oikeasti ajattelen, että koska ensi viikkoon on vielä niin pitkä aika, että täytyyhän hänen heti riemuissaan olla jo käytännössä matkalla! Menee hetki ja Ricky vastaa minulle hymiöllä ja katoaa sitten linjoilta. Okei, ensialkuun en huomaa asiaa. Keskityn kokeilemaan uutta höyrypesuria kotona ja juttelen Javierin kanssa, joka kertoo menevänsä päiväunille. Sitten kello etenee ja Ricky pysyy poissa linjoilta. Mietin välillä, että ilmoittaako hän kohta olevansa jo kulmillani, vai mitä ihmettä. Sitten kun on jo mennyt monta tuntia niin en voi hillitä itseäni vaan lähetän hänelle viestin, jossa totean hänen nähtävästi taas lähteneen baariin! Kuin nalkuttava tyttöystävä! Ja mikä on erikoista, niin ihminen, jonka menoista en ole ennen ollut yhtään kiinnostunut saakin minut ärsyyntymään katoamistempullaan. Luontaisesti mielessäni käy ajatus siitä, että hän on valinnut jonkun helpomman deitin lähempää ystävänpäiväseurakseen. Onhan minullakin monta lähes samantasoista deittikumppania. Joten miksei hänellä olisi? Miksei Javierilla olisi? Nyt uskon, että Dimillä ei ole, vaikka varmasti on ollut ja voisi olla. Mutta ahneiden ja itsekkäiden tunteideni mielestä vain minulla on etuoikeus olla multideittilija, ja muiden tulisi pitää minut etusijalla. Ja yhtäkkiä minä tunnen pientä ahdistusta. Oikein tunnustelen oloani henkisellä mikroskoopilla, koska tämä tunne on ollut poissa tositosi pitkään. Ja nyt! Ricky sen sai aikaan! Tai ei Ricky, vaan ajatus siitä, että mitä jos hän ei olekaan enää hyppysissäni. Mitä jos hän onkin sen pienen bruneten kanssa, joka on kai se tytön joka hänelle jatkuvasti soittelee, ja jonka kanssa olen hänet silloin aikaisemmin nähnyt. Pieni ärsytyksen ja torjutuksi tulemisen palanen nousee kurkkuuni. 

Saan tietenkin selitettyä tilanteen itselleni täysin järjellisesti enkä päästä ahdistusta leviämään. Olen vain yhtäkkiä fyysisen läheisyytemme saattelemana onnistunut luomaan Rickyyn tunnesiteen. Ihan vahingossa. Ja taustani huomioiden minulle on luontaista ylireagoida tunteellisesti ja saada niitä takaumia niiltä ajoilta, kun eksäni aina katosi ilmoittamatta mitään muille maille mielensä mukaan. Siispä vaikka mielessäni heti pyörii se, että nyt Ricky viimein on kyllästynyt odottamaan minua ja on takuulla jonkun toisen kanssa, niin osaan pitää typerät liioitellut ajatukset ja tunteet kurissa. Menen ajoissa sänkyyn ja katselen puhelimeltani jotain kepeää ja iloista, kun puhelimeni soi ja se on Ricky. Huh, heti kauhea helpotuksen aalto valahtaa lävitseni ja kaikki vähäinenkin ahdistus ja epävarmuus katoaa. Miksi? Siksi koska nyt tiedän, ettei hän ole viettämässä yötä kenenkään toisen kanssa. Miten voin olla näin itsekäs, koska olen juuri hetki sitten viettänyt aivan ihanan yön toisen kanssa? Miten tämä on moraalisesti edes mahdollista. Vai olenko nyt oikeasti jotenkin erityisellä tasolla ihastunut Rickyyn? En tosiaankaan tiedä, mutta vastaan puheluun. Kevyesti hiprakassa oleva Ricky soittaa minulle ja aloittaa kertomalla olevansa yksin kotonaan, mutta siirtyy heti kysymään minulta, että miksi olen ollut niin ärsyttävä tänään. Puhumme humoristisesti siitä, että olen liikaa koittanut puuttua hänen tekemisiinsä moittimalla Rickyn jatkuvaa baarissa oloa. Hän toteaa, että aikoo kyllä lopettaa, mutta tuli taas tylsää. Puhumme puhelimessa tosi pitkään, ja Ricky naureskelee, että käyttäydyn ihan kuin haluaisin olla hänen tyttöystävänsä. Hän kysyy, että siksikö olen niin ärsyttävä. Selitän, että tahdoin vain antaa hänelle mahdollisuuden tulla kylään luokseni, mutta olen pettynyt siihen, että hän valitsi sen sijaan juomisen. Totean, että hän voisi juuri nyt olla täällä kanssani minun sängyssäni. Sanon, että Ricky olisi nyt voinut osoittaa kuinka vakavissaan oikeasti on suhteeni, mutta nyt tilanne näyttäytyy siltä, että hän aina vain odottaa, että minä matkustan hänen luokseen tarjoamaan kaiken, eikä Ricky itse olekaan valmis näkemään mitään vaivaa ollakseen seurassani. Ricky selittää, että hänen mielestään kutsu ei ole ollut riittävän selkeä. Mutta samalla hän nauraa, että sä siis olet kuin oletkin rakastunut minuun! Nauran ja totean hänen olevan kännissä. Ricky kysyy että voimmeko nähdä huomenna, vai heti! Lähteekö hän heti tulemaan! Sanon, että se oli ystävänpäivätarjous, joka on nyt rauennut. Vaikka oikeasti samaan aikaan haluaisin hänen tulevan. Lopetamme puhelun hyväntuulisina, mutta hämmentyneinä. Vuoroin Ricky sanoo, että olen liian hankala ja asun liian kaukana. Hän ei enää aio odottaa minua sekuntiakaan! We are just friends! Sitten hän taas sanoo, että tulee heti ja me olemme ehdottomasti luodut toisillemme. Eli meneillään on jokin outo identiteettien asettuminen. Asetelmat ja roolit vaihtuvat emmekä itsekään tiedä missä mennään. Minua on ärsyttänyt se, että Ricky nauraen omahyväisesti hihkuu, että viimeinkin on saanut minut rakastumaan itseensä. Mutta vielä enemmän minua ärsyttää se, että olen jostain syystä langennut olemaan läpinäkyvän ärsyttävä Rickyä kohtaan. Juuri sellainen millainen hän on itse ollut minua kohtaan. Ja tiedän että se on luotaantyöntävää! Teinpäs alkeellisen mokan. Hän ei ole niin hölmö, millaisena ehkä olen häntä pitänyt. Hän on sanonut puhelimessa (ja monta kertaa aiemminkin) ettei lähde näihin minun valtapeleihini mukaan. Mutta hän pelaa oman nurkkansa ihan hyvin. Enkö yhtäkkiä olekaan kaikkivaltias jumalatar. Hups.

En myönnä nyt yhtäkkiä rakastuneeni Rickyyn. Mutta myönnän, että jotain tunteita on herännyt. En tiedä onko se muuta kuin omistuksenhalua. Mutta nyt on oltava tarkkana. En anna yhtään enää typerille epäluuloille valtaa saada minua käyttäytymään lapsellisesti. En aio ottaa enää puheeksi eilistä. En aio lähetellä enää hänelle viestejä ilman mitään asiaa, koska se näköjään muuttaa kokonaan asetelmamme ympäri. En aio olla valittava ja ärsyttävä ihminen. Ricky tietää kyllä mitä tekee kun katoaa linjoilta ja esittää vaikeastitavoiteltavaa, ja minä olen onnistunut kompastumaan tuohon ansaan. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Nyt minun on palautettava cool asemani ja luotettava siihen, että Ricky ei ole tehnyt mitään dramaattisia ratkaisuja karistaakseen minua elämästään. Vaan, kun seuraava tilaisuus tulee, niin aion aikuismaisesti varmistaa, että tapaamme kyllä, ja sitten voimme käydä näitä asioita läpi kasvokkain. Voiko olla niin, että Ricky on ollut niin rakastunut minuun, koska ei ole voinut saada minua? Vaikka onkin saanut minut sänkyynsä. Olen ollut silti aina enemmän se etäinen. Ja nyt kun olenkin yhtäkkiä ollut kiinnostunut saamaan hänet luokseni, niin Ricky huomaa saaneensa valtaa minua kohtaan, mikä taas heikentää kiinnostusta. No, ihan sama. Ei pitäisi pelailla mitään pelejä! Annetaan tilanteen rauhoittua. Mitään ei ehdi nyt muutamissa päivissä tapahtua, vaikkemme tapaisikaan. Täytyy keskittyä johonkin ihan muuhun. Kuten siihen, että eräällä Jukan ja Simon kaverilla on isot juhlat viikonloppuna, johon Simo on kutsunut minut mukanaan. Mutta minun on harkittava osallistumistani ja mietittävä onko Jukan kannalta hyvä, että ilmaannun paikalle. En usko, että saamattomasta Dimistä kuuluu mitään nyt. Olen aika varma, että hän laskelmoi voivansa tulla suoraan uudelle asunnolleni ja saada kerralla taas kaiken. En tiedä miten aion suhtautua siihen, sitten kun hän joku kerta ilmoittaa olevansa juhlimassa ja tahtovansa tulla yöksi luokseni. Se olisi niin hänelle ominaista käytöstä. Mutta en tiedä tekisikö hän sen tarkoituksella noin tökerösti, ja onko sillä väliä jos pidän hänestä ja tiedän, että hän myös pitää minusta. Mutta Dimin aika on sitten myöhemmin. Kello käy ja fiilis on jännittävän odottava. Myönteisen tasainen. BLING. Saan viestin ja heti toivon, että se olisi Ricky! Mutta se on Singh joka kertoo minulle jotain historiallisia faktoja jonkun intialaisen kaupungin menneisyydestä. Pettymys. Jos Ricky ei olisi soittanut minulle eilisyönä olisin varmaan malttamattomampi. Nyt vain odotan, että kuka tekee seuraavan siirron ja mihin suuntaan. Mutta mitään pelejähän me ei pelata, ei. 

mission passion

Kulkiessani tapaamaan Javieria sovitusti kylpylälle minua vähän jännittää, koska olemme aika harvoin lähteneet ulos yhdessä. Olemme käyneet syömässä ja pari kertaa baarissa. Ja ruokaostoksilla. Mutta nyt menemme romanttisesti kylpylään, joka on täynnä kuhertelevia pariskuntia. Huomaan miettiväni Rickyä lämpimin tuntein Javierin saapumista odotellessani. Mutta heti kun näen kauempaa kävelevän kaulahuiviin ja pipoon uppoutuneen suloisen Javierin, niin unohdan kaiken muun. Ihanaa, että tuo mies on tulossa juuri minun parikseni tänne kylpylään. Halaamme ja olen salaa vähän ylpeä, että voimme kulkea yhdessä julkisilla paikoilla. Että meitä luullaan pariksi. Aina en ole voinut kunnioittaa ja olla seuralaisestani ylpeä. Esimerkiksi Jukan ulkoinen habitus ja ulosanti on ollut mielestäni joskus nolottavaa. Ihan kauhea myöntää, mutta en olisi voinut esitellä häntä perheelleni kumppaninani ja tuntea ylpeyttä valinnastani. Nyt ymmärrän miten tärkeää se on, että kokee olevansa onnekas kun saa olla toisen kanssa. Juuri tätä minä haluan! Että kun me kuljetaan yhdessä niin me ollaan se kaunis yhteensopiva pari, jota joku katsoo toivoen voivansa olla minun paikallani. Sama efekti toimii myös täysin automaattisesti Dimin kanssa. Muistan kuinka terassilla ollessamme naiset vilkuilivat häntä jatkuvasti. Ja minä sain kaiken hänen huomionsa ja se tuntui hyvältä. Pääsimme aivan äärilaidoille tässä asiassa Ronin kanssa emmekä peitelleet sitä. Koimme olevamme supertiimi, joka leijuu jossain uusissa atmosfääreissä tavallisen kansakunnan ulottumattomissa. No pienellä huumorilla höystettynä. Mutta se oli totta. Olimme ulkoisesti(kin) upea pari. Ja me tiesimme sen ja hyödynsimme sen. Voisin kulkea avoimesti ylpeänä myös Rickyn kanssa. Hän on pitkä ja tosi tyylikäs. Taas se pituus tuli esille. Jep. Olen itse noin 170 senttinen ja on se vaan niin ihanaa kun saa katsoa miestä ylöspäin. Saa tuntea olevansa pieni naisellinen nainen. Ja kaikki nämä miehet ovat minua suurinpiirtein viisitoista senttiä pidempiä. Sillä on suuri merkitys valitettavasti, vaikken tahtoisi. On aivan järkyttävän pinnallista sanoa, että olisin todennäköisesti ollut paljon aktiivisempi ja kiinnostuneempi Ninosta ja Ryanista, jos he olisivat minua pidempiä. Mutta he ovat minua jopa lyhyempiä. Ja sillä ei ole mitään hiton merkitystä. Mutta silti sillä on. Esimerkiksi Ryan on aivan täydellinen tyyppi ja meillä on samanlaiset mielenkiinnon kohteet. Mutta en vaan saa itseäni innostumaan hänestä romanttisella tavalla. Nino on äärimmäisen kunnioitusta herättävä ihminen. Mutta en voi sille mitään, että minua häiritsee se tosiasia, että mies on minua heiveröisempi. Ei siis häiritse missään muussa mitassa, kuin siinä, että olenko aidosti ylpeä kun saan kulkea tämän ihmisen puolisona.

Nyt keskiviikkona kun tässä mietin kivaa eilisetä iltaa ja löydän jostain aasinsillan Dimiin, niin päätän, että nyt on se hetki. Nyt on se hetki mistä aiemmin puhuin, ja olen riittävän ärsyyntynyt tai kyllästynyt laittaakseni hänelle viestin. Kysyn suoraan, että miten hänellä menee ja tapaileeko hän nykyään jota kuta. Miksen kysyisi, jos kerran se asia minua kiinnostaa! BLING. Salamannopeasti Dim vastaa, ettei todellakaan tapaile ketään vaan on ihan masentunut tästä talvesta ja työkiireistä. Jes!! Wohoo! Onneksi viestin. Ja jälleen kerran sanon hänelle, että voisimmeko tavata niin kauan kun minäkin vielä olen sinkku! Dim vastaa, että olisi ihan mahtavaa nähdä. Ilmoitan, että minulla on vapaata viikoloppuna. Olemme olleet tässä samassa pisteessä jatkuvasti. Eli haluamme nähdä. Aiomme nähdä. Mutta jostain syystä se ei vaan ikinä onnistu. Mikä häntä vaivaa? Luulin, että hän tapailisi jotain toista. Mutta nyt hän olisi sen voinut kertoa täysin vaivattomasti minulle ja uskon että hän on minulle rehellinen. Onko hän vain persoona joka aina viime hetkellä perääntyy kaikesta stressaavasta? Kuuluuko hän niihin ihmisiin jotka varailevat kaikenlaisia ostoksia nettikirppareilta, mutteivät koskaan pääse sovittuun tavaranvaihtotapaamiseen, koska kissa kuoli, flunssa iski tai lompakko ryöstettiin juuri äsken, hitsi. En luovuta vielä! Hän on minun keskeneräinen prosessini, joka on pakko saada tarkistettua ennen kuin uppoudun miettimään enempää tulevaisuuksiani Rickyn tai Javierin kanssa. Dim on edelleenkin se. Se joku tyyppi, joka on jäänyt ihoni alle. Ehkäpä tällä kertaa pääsemme viimein tapaamaan toisemme... Mutta nyt olen juuri jonottamassa Javierin kanssa kylpylään. Hän kertoo tarkasti taas jostain ulkopoliittisesta näkemyksestään jota kuuntelen hymyillen. Tekisi mieli painautua jonossa häntä vasten niin että hän ottaisi minut kainaloon, mutta en tee sitä. Sitten pääsemme sisälle ja Javier lupaa kertoa loput tästä kiintoisasta keissistä kunhan olemme vaihtaneet uikkarit päälle. Nyökkään, koska minulle on ihan sama mistä puhumme kunhan pääsen viinilasillisen kanssa makaamaan kuumaan veteen. Olen ollut täällä Jukan kanssa. Olen viettänyt täällä ehkä yhden parhaan päivän Ronin kanssa. Ja aikaisemmin olen jatkuvasti käynyt täällä eksäni kanssa. Hyvä ettei kylpylä ole leimaantunut kehenkään, vaan voin mennä sinne kenen kanssa huvittaa. Ja meillä on Javierin kanssa mukavaa. Höpöttelemme rauhallisesti juomiamme siemaillen. Pelkäsin, että tämä uusi ympäristö ja tilanne olisi jotenkin outo, kun hän on niin vakavamielinen silmissäni. Mutta käymme innokkaina kaikissa altaissa ja saunoissa. Ja Javier on yksi niistä harvoista ihmisistä joka saa minut hyppäämään hyppytornista nenästä kiinni pitäen ja laskemaan liukumäkiä niin että korvaankin menee vettä. Mutta meillä on hauskaa. Emme ole siellä toistemme sylissä kuten lähes kaikki muut pariskunnat. Emme edes lähes koske toisiamme koko aikana. Mutta olemme lähekkäin ja nautimme olostamme. Sitten ylijärkevä Javier laskelmoi loppuillan aikataulua ja päätämme lähteä, jotta ehdimme hakea marketista jotain iltapalaa hänen luokseen. On kivaa kulkea hänen kanssaan bussilla. Kiva mennä ruokakauppaan valikoimaan ruokia juuri hänen kanssaan. 

Se on jännä, miten välillämme voi olla vielä jännitteitä, vaikka olemme niin läheisiä tuttuja toisillemme. Me olemme itkeneet toistemme nähden. Olemme olleet liian humalassa toistemme nähden. Olemme nähneet kaikki toistemme eritteet ja inhottavuudet. Mutta silti, kun Javier istuu lähelläni sohvalla ja esittelee jotain kännykältään, niin en uskalla nojautua ihan kiinni häneen vaikka haluaisin. Tunnen sen sähköisyyden siinä vartaloidemme välissä ja kun menen ihan vähän lähemmäs, niin Javierin äänensävy särähtää kesken jonkun tylsän lauseen ikään kuin hän unohtaisi hetkeksi mistä olikaan puhumassa. Välillämme on kemiaa. Joka on niin jännittävää, että ehkä ennemmin nautimme siitä magnetismista näin pikkuhiljaa. Silitän hänen selkäänsä samalla kun nousen sohvalta ja alan laitella iltapaloja meille valmiiksi sohvan ääreen. Ihan rentoutunut olo. Heti kun jakso ohjelmasta loppuu ja herkut on syötä, niin kannan astiat tiskipöydälle ja sanon hoitavani ne aamulla. Käymme iltapesulla ja hyppään sänkyyn jossa Javier on tällä kertaa ensimmäisenä jo odottamassa peiton alla. Menen heti häneen ihan kiinni ja pussaan hänen kylkeään. Voisin nukahtaa silmänräpäyksessä, mutta sen sijaan Javier kääntyy ja ottaa hiuksistani tiukasti kiinni. Silleen intohimoisesti. Ja rutistaa minut kovasti vasten itseään. Kun on koko päivän ollut siinä lähellä mutta silti niin pidättäytyväinen, niin näinä hetkinä ne kaikki odotukset räjähtävät käsiin. Kaikki kosketuksemme ja huokauksemme ovat täynnä intohimoa. Nautin siitä miten voi olla ihan estoton ja siitä miten Javier osaa näyttää nautintonsa. Ensin hän on päälläni ja olemme ihanassa halauksessa. Sitten minä vuorostaan syleilen Javieria hetken hänen päällään. Ja kun saavun hakemasta lasillisen vettä on Javier noussut seisomaan sängyn viereen ja ohjaa minut sängylle nelinkotin. Hän on niin tajuttoman kiihkeä kaikessa. Hän huutaa nimeäni uudestaan ja uudestaan, ja lysähdämme päällekkäin makaamaan sängylle. Siinä olemme ihan hiljaa huohottaen. Käännyn ja painan pääni hänen kainaloonsa ja Javier silittää hiuksiani ja pussaa päälakeani. Sitten hän nousee juomaan vetta ja kysyy haluaisinko mennä suihkuun. Huudahdan hänelle nauraen sängystä, että jos itse sotket minut niin ei ole mun ongelma. En tosiaankaan enää aio mennä suihkuun, vaan otan hyvän uniasennon ja pian Javier tulee tyytyväisenä viereeni sänkyyn, jossa nukumme toisistamme kiinni pitäen kohti ystävänpäivää. 

Heti kun olen matkalla töihin onnistuneilta treffeiltä Javieriin luota, niin mitä liikuu päässäni? Olen toki tyytyväinen miten mukavaa meillä oli. Koin aitoja tunteita minun ja Javierin välillä. Kunnon intohimoa ja kiihkoa. Tiskasin tiskit hyvin. Mutta mitä muuta? Ajattelen, että noniin, sitten seuraavaksi voisinkin nähdä Rickyn! Täysin pyytämättä minusta tuntuu, että nyt olen hetkeksi hoitanut suhdettani Javierin kanssa niin, että voin seuraavaksi keskittyä Rickyyn. Pelottavaa. Ottakaa vuoronumerot, kiitos! Minulla on tunteita heitä kumpaakin kohtaan, ja luultasti jos näkisin Dimin niin ne tunteet heräisivät taas eloon sielläkin. Mutta vielä tässä vaiheessa kaikki on sallittua. Lähetän Javierille iloisen aamuviestin, jossa toivotan samalla hyvää ystävänpäivää sydämettömän pusunaaman kanssa. Vastaukseksi Javier valittaa väsymystään. Vaihtelen viestejä Rickyn kanssa joka jotenkin tuntuu etäiseltä jutuissaan. En tiedä onko se todellista, vai tuntuuko minusta vain siltä.  Mutta sillä ei juuri nyt ole väliä. Toivoisin että Dim tarttuisi avoimeen tarjoukseeni ja viimeinkin ottaisi itseään niskasta kiinni ja sopisi kanssani tapaamisen. Ja vielä tulisi sille tapaamiselle. Haluaisin nähdä Rickyn, mutta hän on vähäsanainen tänään, joten en jaksa alkaa harkitsemaan vapaaillalleni muuta kuin kivaa kotona olemista. Normipäivä.

Treffi-ilta

Samat asiat jotka aikaisemmin olisivat saaneet minut ahdistumaan ja epäröimään eivät enää juurikaan liikuta minua. Aiemmin jos joku olisi sivuuttanut viestini vasemmalla kädellä olisin heti ajatellut jonkun asian olevan pielessä. Nyt ajattelen toisen olevan kiireinen ja ottavan kyllä myöhemmin yhteyttä. Aikaisemmin jos joku olisi kadonnut linjoilta vastaamatta kokonaan, niin olisi ollut varma, että hän on jonkun toisen luona minut unohtaneena. Nyt en edes välitä, vaan tiedän, että asiat kyllä järjestyvät eikä tällaiset jutut ole mitenkään päivän päälle. Ennen en voinut edes ajatella mitään lomamatkaa ilman seuralaista, koska jotain saattaisi tapahtua täällä sillä aikaa! Joku merkittävä henkilö saattaisi juuri silloin kaivata minua! Mutta nyt näen, kuinka asioilla ei ole niin kiire. Kyllä minua odotetaan viikko tai kaksi, ja voin aivan hyvin nauttia elämästäni deittielämän ulkopuolella. Ihanaa, kun kaikki on niin paljon helpompaa ilman jatkuvaa fomoa ja stressiä muista ihmisistä. Nytkin Javier on päivällä vastannut kysymyksiini tylsällä hymiöllä. Mutta ei se mitään, koska kuten olen aavistellutkin, hän ottaa illalla yhteyttä lämpimin pitkin viestein. Javier kertoo työpäivästään ja ihan pyytämättä vahvistaa osallistumisemme yhdessä yhteiseen juttuun tälle illalle. Nykyään jo tunnen nämä ihmiset niin hyvin, etten jaksa tehdä omia paikkansapitämättömiä ennakko-oletuksia kenestäkään. Siinä ei ole mitään järkeä, että analysoisin jonkun viestejä, kun voin vain suoraan kysyä jos jokin asia mietityttää. Tai voin vain lakata stressaamasta ja antaa ajan näyttää mitä kenenkin kohdalla tapahtuu. Elämä on paljon mukavampaa näin. Javier kysyy, että tahtoisinko sitten illalla tulla hänen luokseen. Voisimme syödä ja katsoa jotain, ja sitten mennä ajoissa nukkumaan. Joo, tottakai sopii, kuulostaa suloiselta. Kuulostaa ihan oikeilta treffeiltä. Tuntuu vähän hassulta, koska olen juuri intoillut myös Rickystä. Voisin aivan yhtä hyvin tehdä tämän kaiken hänen kanssaan. Ja ehkä joku kerta teenkin. Onko tämä nyt ihan sallittua? Yhtäkkiä minusta tuntuu kuin minulla olisi kaksi osa-aikaista poikaystävää. Mutta ei ole. Tämä on taas niitä minun pääni sisäisiä asioita, jonka voi sivuuttaa turhana yliajatteluna. Toisaalta jotenkin jopa toivoisin, että saisin Javierilta jonkin vinkin siitä, että tämä on vain ystävien hauskanpitoa. Että hän on sitoutumiskammoinen tai hakee jotain ihan muuta elämänkumppaniltaan. Silloin omatuntoni puhdistuisi ja pystyisin antamaan mahdollisuuden itselleni ajatella erilailla. Mutta en halua ottaa suhdettamme esille keskusteluissamme, koska en halua pilata ihanaa kepeää iltaamme millään stressaavilla puheenaiheilla, joilla ei oikeasti ole mitään väliä juuri nyt. En oikeasti edes halua ajatella koko asiaa, vaan haluan vain pitää hauskaa ja nauttia olostani päivä kerrallaan. Kuitenkin jostain syystä koen toimivani aavistuksen verran epäilyttävästi kumpaakin miestä kohtaan. Tuntuu kuin tunteeni ja välini syvenisivät huomaamatta molempien kanssa. Ja jomman kumman kanssa ainakin on laitettava siinä tapauksessa jarrut pohjaan.

Maanantaina Ricky on pettynyt kun haluan viettää koti-illan, joten hän katoaa linjoilta koko illaksi ja yöksi jättäen vastaamatta viimeisimpään viestiini mitään. Tämä olisi juuri sellainen tilanne, mikä olisi aiheuttanut minussa ahdistusta aikaisemmin. Mutta nyt en melkein edes huomaa koko asiaa. Tiistaiaamuna Ricky ottaa taas minuun normaalisti yhteyttä ja kysyy että milloin voisimme tavata. Selittelen jotain arki-iltojen hankaluudesta, mutta samalla haluaisin nähdä hänet. Ricky on onnistunut herättämään hellyydenkaipuuni hänen kohdallaan. Se että kaikki olisi tarjolla hänen kanssaan kutkuttaa mieltäni. Tuntuu hyvältä, että voisin vain sanoa kyllä ja hän tulisi luokseni heti. Ei tarvitse epäröidä, että mitä hän tahtoo. Toivottavasti en nyt mokaa tätä mitenkään. Mutta toisaalta. Jos hän on odottanut jo puolitoista vuotta niin mihin hän nyt katoaisi. Hmm, juuri näin ei kannattaisi ajatella. Juttelemme pitkin päivää ja sovimme mitään sopimatta, että näemme tällä viikolla kyllä. Outoa miten minussa on herännyt ihan uusia ajatuksia Rickya koskien. Hänhän oli se jankuttava tyyppi, joka aina tuli luokseni sormea napsauttamalla, jos minulla oli tylsää. Aina hoki kuinka rakastunut on minuun, vaikka en olisi vastannut hänelle viikkoon mitään. Ja nyt yhtäkkiäkö sinnikkyys taas palkitaan ja olenkin huomaamattani tykästynyt häneen? En ymmärrä näitä tunnekuvioita, ja jotenkin tunnen itseni sekä typeräksi että inhottavaksi oman menneen ja nykyisen käyttäytymiseni vuoksi. Mutta ehkä myös inhimilliseksi. Täytyy luottaa siihen, että joskus asioiden vain täytyy odottaa oikeaa aikaa. Mitä minun pitäisi tehdä? Ei mitään. Olla vain ja nauttia hetkestä. Päivä kerrallaan.

That was weird

Tunnen suurta tyytyväisyyttä kun saan poistettua heti lauantaiaamuna edellisillan tylsistelyn. Pidän siitä luonteenpiirteestäni, kun on kepeän lennokkaasti tehokas ja iloisella tavalla aktiivinen ja päämäärätietoinen. Laitan heti kaikki verkot vesille ja alan nostella vauvasiikoja yksi kerrallaan polkuveneeseeni. Joku hyppää verkkoon, ja sitten toinen. Ensin sovitaan laskiaispullanmaistelut ja huonekalukirppiksellä käväiseminen perheen kanssa. Sitten vastataan kavereille, että koitetaan tömätä illalla. Ja ennen sitä käydään Rickyllä, joka jo odottaa kotonaan. On kivaa olla oma-aloitteinen. On kivaa kun on monta ihmistä joille laittaa viesti, kun tarvitsee juttukaveria tai tekemistä. Tunnen oloni jotenkin turvalliseksi. Kalaverkkoni, turvaverkkoni. Lauantaina en pese enää hiuksia, vaan suihkutan niihin pari suihkausta hyvältä tuoksuvaa kuumuussuojaa ja sitten asetan päällimmäiset hiukset nätisti suoristusraudalla. Sitten päälle suihkaus hiuskiinnettä. Joskus aikanaan koin hankalaksi pitää keskijakausta niin, että se näyttäisi hyvältä. Että hiukset laskeutuvat jakauksen kohdalta kauniisti eteen ja alas. Mutta nykyään laitan rutiinilla hiukseni aina vapaailtoina klassisen yksinkertaisesti auki. Joskus suorana joskus laineilla. En ole muutellut tyyliäni pitkiin aikoihin, koska uskon, että sitten kun löytää sen riittävän neutraalin oman juttunsa, niin ei tarvitse lähteä enää mukaan muuttuviin trendeihin. Edes naamaa ei tarvitse tällä kertaa  pestä vaan riittää että korjaan pohjameikin ja vähän siistin kulmakarvojen väriä ja luomien varjostuksia. Kyllä, myönnän sen. Jos en ole pessyt kasvojani edellisenä iltana niin tuntuisi ihan tyhmältä pestä naama vain meikatakseni sen heti uudelleen. Näin se käy paljon vaivattomammin, eikä kukaan huomaa mitään. Ei. Edes iho ei kauhesti jaksa kauhistua siitä, että näin toimii silloin tällöin. Jaksan jutustella iloisena jotain pinnallisuuksia sisustuksesta, kun odotamme sitä yhtä laskiaispullaa kahvipöytään. Yhtä vain siksi, koska vain yksi perheestäni on riittävän avomielinen (en minä). Yritän toppuutella dallaspullaa mussuttavaa vanhempaani antamasta liian kitkerää palautetta kahvilapolosen pitäjälle siitä, että hillo ei korvaa mantelimassaa!  Miten voi olla olemassa paikka, missä on tarjolla ainoastaan hillopullia! Mutta edes tämä karvas takaisku ei saa mieltäni hidastumaan kirkkaana lauantaina. Ja taaskaan siisti käytettyjen tavaroiden myyntipiste ei petä minua, vaan löydän kahdeksalla eurolla ihanan pehmoisen torkkupeiton, joka käy väriltään täydellisesti siihen huonekaluun, jonka viimeksi ostin tästä samasta paikasta. Täydellistä. Etsin kuumeisesti myös oikeansävyistä helmalakanaa, mutta se saa jäädä haaveeksi, ja Ikea laitetaan listalle vielä tämän kuun menoihin. Ilmoitan Rickylle, että olen pian valmis shoppailuideni kanssa, ja saavun kohta hänen luokseen. Ja se tuntuu juuri oikealta ratkaisulta nyt. 

Saavun Rickyn talon portille ja painan summeria, vaikka tiedän, ettei sähköovi toimi vieläkään. Pian Ricky saapuu avaamaan alaoven ja nousemme raput ylös puhuen aamustani ja siitä, kuinka Ricky on kadottanut edellisiltana pankkikorttinsa. Tunnelma on taas sellainen kotoisa hänen luonaan. Aina siellä on tosi lämmin, ja valaistus on pehmeä ja kutsuva. On aikaista ja tuntuu kivalta, että meillä on vielä koko päivä aikaa. Kaivan jotain laukustani olohuoneessa ja Ricky tulee halaamaan minua takaapäin. Hänen kätensä vaeltavat vatsallani ja kyljilläni ja rinnoillani. Naurahdan ja sanon pilke silmäkulmassa että onpas tämä yltiökaverillista. Ricky sanoo, että hänellä on ollut ikävä, ja että myöhemmin hänen ystävänsä saattavat tulla käymään, jolloin ei kuitenkaan voida peuhata. Ei minua haittaa. Oikeastaan tuntuu ihan kivalta, kun Ricky tulee ihan viereen sohvalle istumaan ja ottaa jalkani syliinsä. Tuntuu kivalta, että joku haluaa näyttää kiinnostuksensa ja sen että haluaa koskea juuri minua. Aikaisemmin olen ehkä sivulauseessa maininnut sen, miten ensialkuun tuntuu vähän erilaiselta, kun toinen on erivärinen iholtaan, kuin mihin on aikaisemmin tottunut. Se on uusi tilanne. Hölmöä mutta totta. Ja olen kuullut aikaisemmin Ronilta, kuinka hän on joskus kertonut olleensa tumman naisen kanssa sängyssä. Hän kuvaili sitä oudoksi tilanteeksi (tai ehkä Roni kuvaili asiaa jollain muulla sanalla mitä en nyt tahdo kirjoittaa tähän). Ja jos ei ole siihen tottunut, niin se tuntuu oudolta. Sitä on vaikea selittää. Tämä on keskustelunaiheena jotenkin ihan absurdi, koska ei ihonväri merkitse sinänsä yhtään mitään. Joten on vaikea myöntää, että siinä on ollut totuttelemista. Olen ehkä joutunut selitellä itselleni, että miksi annan Rickyn koskea minuun. Olen joutunut tietoisesti käydä läpi ne seikat, minkä vuoksi Ricky on aivan yhtä hyvä ihminen kuin kuka tahansa muu. Toisaalta eksoottisuus voi olla jopa hyvä ja kiehtova tekijä. Sellainen seksisymbolinen. Toyboy. No joka tapauksessa. Uutuudenoutos on ylitetty Rickyn kanssa. Hän on komea ja hyväsydäminen. Ja joskus ihan fiksukin. Kun hän nojautuu pussailemaan kaulaani sanon, etten tahdo pilata meikkiäni, ja Ricky siirtyy suutelemaan rintojani paitani alle. En tiedä miksen halua suudella. Ehkä siksi, että oikeastikin olen niin laiska etten jaksa korjailla meikkiä enää uudelleen jos tiedän, että aion lähteä ulos. Kuitenkaan ajatus Rickyn suutelemisesta ei ole enää samallailla vieras kuin aikaisemmin. Oikeastaan nyt kun ajattelen asiaa jälkikäteen, niin olin ehkä turhan kylmä. Miksen pussaillut? Sehän on kivaa ja kihelmöivää. Ehkä se olenkin aina minä, joka on se viileä tyyppi? Ehkä minä aiheutan muille epävarmuutta ja vaikutan liian kolealta. Ehkä olen itse aiheuttanut tähän saakka sen, että minun sijaani valitaan joku varmempi ja helpompi vaihtoehto? Näh. Toisaalta, en ole varmaan koskaan oma-aloitteisesti sanonut kenellekään, että ikävöisin heitä. Olen ennemmin ollut cool ja hauska. Aina varautunut siihen, että on valmiiksi friendzonella, jos toinen ei ole vieläkään oppinut lukemaan ajatuksia. Toisaalta  olen sen verran tyytyväinen nykytilaani, että ehkä se olen todellinen minä. Ehken enää tarvitse mitään erityisiä tunteiluita. Tai kykene sellaisia antamaan. Antaa ajan näyttää. Istumme siinä sohvalla ja Ricky avaa housuni ja pussailee minua alushousujeni päältä. Verhot ikkunassa ovat auki ja naapuri, jolla on tosi kauhea kattovalaisin vilkuilee meitä ikkunasta kadun toiselta puolelta. Ricky huomaa sen myös ja kysyy, että pitäisikö verhot laittaa kiinni. Ei, kun tämä on hauskaa, sanon, ja tarkoitan sitä. Mutta naapurikin katoaa kotiinsa. Tai viereiseen pimeään huoneeseen. Ricky hipelöi minua hitaasti ja juttelemme samalla niitä näitä. Fiilis on hyvä. Koen meidät hyviksi kavereiksi mutta samalla olen jotenkin innoissani siitä, että hän on vieläkin innoissaan minusta. 

 
Siinä istumme kotoisasti sohvalla. Ja Ricky hieroo reisiäni ja on täysin peittelemättä lähelläni, ja se tuntuu ihan luonnolliselta. Höpötän jotain kepeitä hassuja kuulumisia kuten yleensä, ja nautin vapaapäivästäni. Ricky haluaisi ottaa pois kaikki vaatteeni. Sanon, että kai hän tietää, ettemme ole kuitenkaan tekemässä mitään ilman ehkäisyä. Ricky sanoo, että hän voi käyttää kieltään. Nauran vain ja mietin hetken, että onko hän käyttänyt ne loput kondomit jonkun toisen kanssa, vai jäikö niitä edes. Annan Rickyn silitellä itseäni mutten riisua alushousujani. Sitten kysyn, että haluaisiko hän, että koskisin häntä. Yes, why not! Ricky on niin kohtelias ja vaatimaton. Hän ei ole koskaan pyytänyt minulta mitään tällaisessa tilanteessa. Mutta haluaa innokkaasti miellyttää minua. Avaan hänen housunsa ja kosketan häntä. BLING. Vilkaisen puhelimen näyttöä ja huomaan, että Javier kysyy mitä oikein touhuilen tänään. Hmm, ehdin miettiä tätä asiaa kohta. Keskityn nyt Rickyyn, otan sen esille housuista. Annan syljen valua suustani pitkän matkan sen kärkeen ja hieron kevyesti. Tiedän tismalleen mitä teen. En siksi, että nyt olisin muuttunut sinkkuaikanani nymfomaaniksi ja harjoitellut erilaisia taitoja satunnaisia miehiä varten, vaan koska joskus kauan sitten suhteessa ollessani halusin olla oikein etevä. Ja selvitin miten se onnistuu. Yksi vinkki on jäänyt jostain mieleeni, joka kuuluu niin, että mitä tahansa teetkin millä tahansa, niin rakastele. Tee siitä rakastelua. Ja ehkä reilun yhden minuutin kuluttua Ricky tulee ihan ilmeettömästi ja eleettömästi. Jotkut miehet - useimmat - kertovat ääneen lopun ollessa lähellä. Sanovat toiveitaan ääneen, tai osoittavat jos jokin tuntuu erityisen hyvältä. Joillain taas ei ilme värähdäkään (mutta sen huomaa elimen sykähtelystä ja jännittyneisyydestä muutenkin, kun ollaan oikeilla vesillä). Mutta ehkä sekin on asia joka ihmisillä muokkaantuu ajan kanssa. Avoimuus. Well, that was weird. Sanoo Ricky hymyileväisenä, ja pukeudumme ja siistiydymme jatkaen jutun aihetta siitä mihin se jäi ihan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Kuten ei olekaan. Vastaan Javierille, että koitan tänään olla aktiivisempi ja vähän juhlia lauantaita, kun eilinen meni niin tylsästi. Hän olisi tahtonut nähdä! Varmasti olisi. Koska heti kun ehdotan, että voisimme tulevalla viikolla mennä yhdessä erääseen julkiseen tapahtumaan, hän suostuu siihen empimättä. Eli olen sopinut tapaamisen Javierin kanssa ensi viikolle. Mutta sitä ei tarvitse vielä miettiä enempää nyt. Pian Rickyn ystävät saapuvat ja istuskelemme viettämässä siinä alkuiltaa musiikkia kuunnellen. Jossain vaiheessa Jukka soittelee ja kysyy kuulumisiani. Hän koittaa pyydellä minua juhliin mukaansa, mutta kerron meneväni Simolle missä tapaan myös Akun ja pari muuta kaveria. Ja niin myös pian teen Rickyn saattaessa minut eteiseen halauksella höystettynä. Ricky joka on aikaisemmin sanonut, että voisin jäädä yöksi. Niin voisin, mutta nyt tunnen oloni jotenkin ulkopuoliseksi siellä, ja omat kaverini odottavat innolla minua muualle. Loppuillan siis vietän tuttuun kaavaan rentoutuen kivassa porukassa, mutta hieman astetta väsyneempänä kuin tavallisena viikonloppuna. 

Maanantaina olen viestinyt Javierille ja kysynyt saiko hän levättyä riittävästi viikonloppuna. Olen saanut kiireisen pikavastauksen takaisin, mutta olemme alustavasti sopineet tapaavamme alkuviikon aikana, joten tiedän hänen viestivän minulle paremmalla ajalla enemmän. Aavistukseni viime viikolta tuntuvat nyt oikeilta. Hän on ajatellut minua ja haluaa taas nähdä, vaikka vasta juuri vietimme kivan illan yhdessä. Odotan että toteutuuko sopimamme tapahtumaan meno oikeasti. Jos hän kokee sen liian isoksi jutuksi, niin lähtemisestä on helppo vetäytyä vaikka flunssaan vedoten. Katsotaan miten käy. On aivan eri asia viettää pikatapaamisia toisen luona, kuin mennä yhdessä julkisesti jonnekin. Ystävinä! Mutta silti. Se juuri on se ero, mikä tapahtuu, kun joku ei ole pelkkä tinderi, vaan jotain enemmän. Ja aion ymmärtää jos sellainen juttu alkaa tuntua liian raskaalta. Minulle riittää tieto siitä, että hän on ajatellut minua viikonloppuyönä rakkauslaulua kuunnellen. Maanantain kunniaksi Ricky on ehtinyt jo suurinpiirtein kosia minua sekä katkaista kaikki välit vuoron perään. Hän haluaisi nähdä uudelleen heti! Hän ei aio tyytyä vain tällaisiin tapaamisiin, vaan haluaa minut kokonaan! I deserve better, hän sanoo. Ehkä. Ricky on kyllä todellinen draamaqueen. Se kuuluu hänne luonteeseensa. Hänkin on omalla tavallaan tulinen persoona. Hän saa itse itsensä suggeroitua kiukkuun ja intohimoon meidän suhteemme. Jos hän ei saa minua nyt, niin hän ei halua minua koskaan! Mutta sitten hetkeä myöhemmin hän kuitenkin on sovitteleva ja järjellinen. Harmillista, että heti kun hän aloittaa nämä jo tutut jutut, niin tiedän jo etukäteen ettei hän tarkoita sitä. Ei tarkoita sitä kun hän sanoo ettei enää ikinä nähdä. Harmi siksi, että tämä kenties valheellinen varmuus häntä kohtaan saa minut helpommin viileäksi. En juurikaan reagoi hänen juttuihinsa, mutta kun muistan, ettei minun kannata olla liian kylmä, niin toppuuttelen hänen juttujaan selittämällä, että nyt on nyt, eikä tulevasta koskaan tiedä. Oikeastaan ehkä ihan vähän jotain värähtää sisälläni, kun mietin, että mitä jos hän oikeastikin tyrmäisi minut ja ottaisi jonkun toisen. Olen joskus nähnyt hänet jonkun nätin nuoren naisen kanssa silloin kun vietin aikaani Ronin kanssa. En usko, että hänellä on ongelmaa löytää seuraa. Joku nainen soitteli hänelle monta kertaa ollessani siellä lauantaina, mutta Ricky ei vastannut. Nyt Ricky valitsisi minut. Mutta ei ehkä enää pian. En tee tänään mitään, paitsi vietän kivan rauhallisen illan vanhaan pian kiertoon pääsevään fleecevilttiin kietoutuneena. Puhelimeni soi ja se on Ricky, joka vain tahtoo soittaa ja puhua säästä.