tiistai 31. heinäkuuta 2018

hei hei heinäkuu

Tiistai, eli taas se viikon haastavin päivä. Ja se päivä, jonka olin määrittänyt aiemmin merkkipaaluksi sille, että voisin jo paremmin. Ja kai se pitää paikkansa. Jokainen viikko on keskitasoltaan helpompi kuin edellinen. Tällä viikolla jo jaksan keskittyä tinderiin ja annan itseni vähän innostua hyvistä tyypeistä, joista olen taas onnekkaasti saanut matcheja. Heti pari tosi kiinnostavaa on jutellut kanssani aktiivisesti. Ja ehdottanut jo tapaamisiakin! Mutta en ole kokenut olevani treffikunnossa rantapäivien jälkeen. Ja nyt jäkikäteen vähän harmittelen etten ole vaan tarttunut tilaisuuksiin! Jatkossa aion niin tehdä. Olen herännyt tähän tiistaihin tuntien ensalkuun pari ahdistuksen kouraisua sisimmässäni. Niille ei ole kuitenkaan löytynyt riittävän nopeasti riittävän hyvin perusteita, joten olen saanut nousta rauhassa uuteen kuumaan päivään aika hyvällä mielellä. Tai ei ehkä hyvällä, mutta ei kauhean ahdistavallakaan. Olen viettänyt edellisen päivän rannalla pari drinksua nauttien. Ja sitten olen mennyt käymään Rickylla, joka on ollut kiukkuisella tuulella ja alkanut heti nukkumaan. Ja minä olen hermostunut siitä, että miksi hän on kutsunut minut luokseen katsomaan elokuvaa, kun hän nukkuu, eikä edes kutsu minua nukkumaan kanssaan! Näin miehet juuri käyttäytyvät. Kun viimein olisin ollut avoin viettämään hänen kanssaan enemmän aikaa ja antamaan tutustumiselle mahdollisuuden, niin hän vetäytyy ja alkaa käyttäytyä etäisesti. Ihan perusjuttu näköjään liian monen kohdalla. Mutta minä en jaksa tällaista draamailua nyt, joten olen häippäissyt hyvun nopeasti paikalta sanoen suoraan mitä mieltä hänen käytöksestään olen. Siis, siitä, että kummallakin on vapaapäivä seuraavana päivänä ja Ricky kutsuu minut luokseen katsomaan leffaa. Ja sitten mieltään osoittaen menee sänkyyn nukkumaan kärttyisenä. Ehkä se johtui siitä etten viime hetkellä suostunut kääntymään hakemaan hänelle mukanani roskaruokaa. Nähtävästi jostain syystä näytämme lapselliset puolemme toisillemme vähän liiankin helposti. Ja jatkona tälle kypsälle käytökselle olen laittanut Rickyn somen jäähylle heti kun olen aamulla saanut häneltä vihanaamaisen emojin. Haha.  



Vilkuilen jonkin verran Javieria somessa. Pieni haikea ikävä on taustalla. Erityisesti siksi koska on tiistai. Ja facebook muistuttaa meitä yhteisestä merkkipaalusta. Jos olisimme yhdessä niin juhlistaisimme sitä leikkimielisesti jotenkin. Siten, että minä haluaisin huomioida sen jotenkin, ja Javier pitäisi sitä vähän turhana ja lapsellisena, mutta salaa nauttisi siitä, että haluan järjestää jotain hauskaa tuollaisella tekosyyllä. Huokaisen syvään. Tiedän, että tulee vielä päivä, jolloin hänen ajattelunsa ei kirpaise ollenkaan. Se hetki kun en välitä yhtään kenen kanssa hän on. Ja voin aidosti toivoa hänen löytävän jotain mikä sopii hänelle paremmin kuin minä. Mutta se hetki ei ole ihan vielä. Silti samaan aikaan jaksan jännittää, että saankohan uuden tilaisuuden tosi kiintoisalta tinderiltä, jonka kanssa en suostunut edellisiltana lähteä drinkeille pitkän päivän päätteeksi (ja luulinhan meneväni viettämään leffailtaa Rickylle). Olen jo vihjannut että tapaaminen voisi onnistua tänään. Jep. Ryhtyisin uudelleen olemaan aktiivinen deittailija, kuten aiemmin. Ja pian huomaisin taas miten paljon hienoja ihmisiä on vapailla markkinoilla. Ehkä joku yhtä komea ja seksikäs kuin Javier. Joka ei ikinä haluaisi avointa suhdetta. Vaan tarttuisi heti tilaisuuteen saada minut kokonaan vaihtokaupaksi itselleen. Jep, nyt vain täytyy odotella rauhassa ja olla aktiivisempi vastaantulevien tilaisuuksien kanssa. Olen laittanut tinderissä esittelytekstiini hyvin yksiselitteisesti, mutta rennosti sen faktan, etten etsi kevyttä seuraa. Se rajaa heti pois kaikki ne, jotka hakevat sovelluksesta vain seksiseuraa. Pelästyin jo, että se rajaa pois lähes kaikki. Mutta eihän se tehnyt niin aiemminkaan. (Vaikka ehkä olisi pitänyt.) Ja nytkin on kiva huomata, että saan pareikseni lähes kaikki ne, jotka itse pyyhkäisen oikealle. Piristävää! Ehkä viimeinkin jotain uutta! Ihan vain ajankuluksi ja mahdollisuuksien käyttämiseksi. Ei pakkomielteitä ja kiirettä. Fingers crossed. Helle vetää vähän voimattomaksi. Ehkei siksikään jaksa ajatella liikaa. Tai ehkä vain on helpompi keskittyä vapaapäivinä muuhun. Ehkä yliajattelen taas kun ehdin tuijotella oman pääni sisälle viileässä toimistossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti