Arki part 3 alkaa

Olen kieriskellyt aamulla sängyssä viettäen harvinaista vapaata maanantaita. Ensin olen herännyt liian aikaisin ja liian kuumissani, ja tunnustellut fiiliksiäni. Se kauhea ahdistus ei enää vyöry samallailla aamulla lävitseni kuin aikaisemmin. Ehkä värähtelee vähän. Yrittää huudella jotain. Ja ehkä pitää taustalla sellaista pientä epävarmuutta kaikkea kohtaan. Yrittää saada minut heti nousemaan sängystä ja alkaa stressaamaan pitkää vapaapäivää vailla suunnitelmia. Mutta sitten sanon mielessäni taas itselleni, että kaikki on aivan hyvin. Tänään ei ole kiire minnekään. Eikä huomennakaan. Selitän, että on ihan normaalia makoilla rauhassa sängyssä. Se että nyt pomppaisin ylös, kuten usein stressaantuneena, ei muuta mitään. Siispä torkun puoliunessa melko tyytyväisenä aina kymmeneen saakka. BLING. Karri viestii jotain omasta maanantaistaan, johon vastaan, kun olen käynyt pikasuihkussa ja kaatanut itselleni aamiaiseksi pikkuriikkisen lasillisen viiniä, jonka sekaan olen laittanut vaaleanpunaista kuplavettä. Ihan vain koska voin. Koska haluan voida nauttia omasta ajastani jollain hölmöllä pikkuluksuksella. Ei siksi, että ahdistaisi. Taas viikonloppu tuntuu kestään tosi pitkään. Tuntuu kuin edellisestä arjesta olisi ikuisuus. Viimeksi olemme keskustelleet Javierin kanssa väleistämme avoimesti edellisviikolla. Olen sanonut täysin selvästi etten ymmärrä avointa suhdetta, jota hän varovaisesti ehdottaa. Enkä aio sellaiseen suostua. Ikinä. Olen sanonut, että mielestäni avoin suhde on vain äärimmäinen defenssimekanismi emotionaalisesti vammautuneille. Ja Javier on kysynyt, että teenkö hänestä taas psykoanalyysia. Jep, aina ja kaikista! Lisään vielä loppuun, etten tosiaankaan aloita tätä leikkiä hänen kanssaan enää, kun olemme tästä selviytyneet. Nauramme asialle, vaikka se on vakava. Nauruemojit itkevät lauseiden keskellä, kun on niin hauskaa. Mutta nämä keskustelut ovat niitä, jotka parhaillaan määrittelevät koko tulevaisuutemme. Näiden keskustelujen kautta kahden ihmisen elämästä voi tulla yksi, ja kaikki voi muuttua lopullisesti. Tai sitten nämä keskustelut vievät meidät loivasti erillemme ja kohta niin kauas, ettemme edes muista jutelleemme näin. Oloni on vähän ristiriitainen, koska olen itse ollut kykenemätön pitäytymään omassa suunnitelmassani. Tämän oli minun ideani koko ajan. Silloin jo kauan sitten. Jolloin selkeästi ennustin, että ensin ajan meidät erillemme ottamalla esille parisuhdeasian. Ja myöhemmin kun aikaa on kulunut riittävästi, muuttaa Javier mieltään. Ja niin on käynyt. Muttei vielä ihan odotetulla tasolla. Toisaalta aikaakin on kulunut huomattavasti vähemmän kuin olisin alunperin arvellut. Prosessin - tai farssin - loppunäytöksestä puuttuu takuulla vielä tragedinen päätös, kun Javier huomaa ikävöivänsä minua enemmän kuin uskataa myöntää. Jopa niin paljon, että on valmis myöntämään, että voi luopua sinkkuelämästään ja muista naisista. Mutta vaikka kuinka olin valmistautunut tähän. Kuvitellut, että voisin vain odotella rauhassa ja sitten napata voiton itselleni. Niin menin omaan ansaani. Ahdistuin valtavasti siitä, miten tämä näytelmä tuntuikin niin oikealta. Ja olen itse vetäytynyt pääroolista nähden suuren vaivan päästäkseni eroon alkuperäisestä käsikirjoituksesta. 

Olen vetäytynyt leikistä aika tehokkaasti. Silti asian ajattelu kirpaisee sisintä. Ja ikävä Javieria kohtaan alkaa hehkua. En voi ajatella hänen kasvojaan tai sitä kuinka suutelemme, niin että se tuntuu räjäyttävän sydämen. Koska sitten ehkä alkaisin anoa rooliani takaisin. Ehkä sitten improvisoisin vuorosanani, kun Javier ottaisi asian esille. Katsokaa, olen aika varma tästä! Olen varma, koska ne tunteet joita olen kokenut hänen kanssaan olivat molemminpuolisia. Ja minä olen henkisesti vahvempi pinnan alta kuin Javier. Olen ihan varma, että osaan käsitellä tätä asiaa tehokkaammin ja järkevämmin päästäkseni siitä yli. Toisin kuin Javier, jonka käytös on ennustettavissa ja minulle jo liian läpinäkyvää. Mutta hänelle kadoksissa. Silti joudun vielä käydä maanantaiaamuna läpi ne syyt, miksen jatkaisi leikkiä loppuun Javierin kanssa. Siksi koska heti jos sopisimme suhteesta niin kommunikaatio-ongelmat korostuisivat. Minä haluaisin pitää yhteyttä enemmän kuin Javier, ja se tuottaisi jatkuvia epävarmuuksia, ärsytyksiä ja kinasteluja. Ja siksi koska Javier tahtoo perustaa perheen. Hän haluaa (tai luulee haluavansa) perinteisen kotivaimon. Ja minä en ole sitä. Ja siksi, etten voisi varmaan ikinä luottaa Javieriin, koska hän on ehdottanut avointa suhdetta. Minä paniikkiahdistun jos en voi vapautuneesti olla yhteydessä toiseen. Jos toinen ärsyyntyy minusta. Jos toinen katoaa omille teilleen kun tahtoo omaa aikaa. Niin kävisi. Nämä kaikki asiat yhdessä tekisivät suhteesta todella stressaavan. Minä joutuisin muuttamaan itseäni ja omia halujani, jotta pitäisin Javierin tyytyväisenä. Me joudumme siksi uhraamaan sen uskomattoman kiihkeyden ja ylpeyden, kun saamme olla toistemme seurassa. Sen vatsanpohjassa tuntuvan jännityksen, kun odottaa toista, ja sitten joka kerta yllättyy miten hyvältä se tuntuu. Ja miten hyvältä toinen näyttää. Joudumme jättämään sen tunteen, joka oli jonkinlaista rakkautta. Ihan varmasti oli. On. Kyse on ollut ihan aidoista tunteista, vaikka välillä epäilenkin kykenenkö mihinkään normaaliin, vai onko kaikki vain jotain esitystä. Ja tämä prosessi jatkuu yhä, vaikka olenkin aika tehokkaasti omalta kohdaltani pyrkinyt uusien käsikirjoitusten laatimiseen. 

Olen keskittynyt hauskanpitoon ystävien seurassa. Olen niin onnekas. Mutta olen myös sen eteen itse näynyt paljon vaivaa. Että ympärilläni olisi ihmisiä, jotka auttavat minut yli näistä vaikeista tilanteista. Olen vaihdellut viestejä erityisen kiinnostavan uuden tinderin kanssa, josta olisin aivan haltioissani, jos olisin vähän valmiimpi tapaamaan uusia ihmisiä. Mutta jos hän pysyy siellä, niin ehkä joku päivä. Oikeastaan taidan kohta laittaa hänelle jotain viestiä! Lisäksi olen saanut pusunaamoja Ninolta, joka on valmis tekemään oman osuutensa minun hellimisessäni, jos vain sellaista tarvitsen. Sekä olen viettänyt sunnuntain ensin kinastellen Rickyn kanssa hänen laiskuudestaan. Ja sitten rakastellen häntä netfliksin äärellä koko illan. Olimme jo sopineet tapaavamme lauantaiyönä, mutta taaskaan se ei onnistunut joistain syistä. Ja sunnuntaina halusin korjata tilanteen. Ja se onnistuikin, vaikkemme juurikaan sanoneet mitään enää sen jälkeen kun olin saanut kiukuteltua turhautumiseni ulos. Olisin voinut jäädä yöksi. Makoilin hänen kainalossaan. Ja nautin siitä kuinka hän silitteli selkääni. Mutta lähdin tyytyväisenä kotiin yöksi. En tiedä ollenkaan miten tilanne hänen kanssaan tulee jatkumaan. En tiedä pitääkö hän enää minusta, kun olen ollut vähän hankala ja ärsyttävä. Mutta juuri nyt silläkään asialla ei ole väliä. Se selviää myöhemmin. Olen siis selviytynyt aika hyvin yksin, yhdessä kaikkien kanssa. Ja nyt vain koitan kuluttaa vapaa-aikani mahdollisimman mukavasti ja olla virran vietävänä. Keskittyä olemaan itsekseni, vaikka nauttisinkin muiden huomiosta ja hellyydestä. Keskittyä tavuttamaan itselleni, että tämä on oikea ratkaisu. Kun hetki on oikea asiat loksahtavat paikoilleen tavalla tai toisella.