Apua

Hmm. Torstai-iltana olen oikein hyvällä fiiliksellä koska vaikka Roni sanoo että hän saattaa olla kiireinen ystäviensä kanssa niin saamme sovittua sydänten kera, että näemme viimeistään myöhemmin hänen talollaan jos emme ehdi törmätä aikaisemmin. Olen selittänyt että kämpilläni on ulkopuolisia vieraita (totta) eikä huvittaisi mennä sinne. Hienoa, ei siis kiirettä eikä huolta. Saan ihanan aurinkoisen alkuillan kulutettua helposti puistossa, terassilla ja kaupoilla. Keskustelen Rickyn ja Ryanin kanssa niitä näitä. Kepeä olo. Kun ilta alkaa edetä ja akunvaraus vähetä niin huikkaan Ronille viestin että mennäänkö yhtä matkaa vai nähdäänkö myöhemmin perillä. En ole osannut arvata että tässä välissä hän on ehtinyt panikoitua. Roni vastaa, että apua! Ei. Ei nähdä. Ei pysty sittenkään! Sanon rauhallisesti että rauhoitu, vedä henkeä, jutellaan kohta. Totean, että se olen minä ja kaikki on hyvin. Minua ärsyttää mutta pysyn tyynenä. Pian Roni sanoo että no okei tule tähän terassille sitten nyt heti. Laidasta laitaan täysillä. Olisin aivan hyvin voinut antaa heidän olla rauhassa ja mennä edeltä mutta selvä. Lähden pikkuhiljaa Ronin ja parin hänen kaverinsa seuraan. Olen juonut muutamia juomia pitkin iltaa ja niin ovat hekin. Liityn mielenkiintoisiin keskusteluihin ja Roni on selvästi vähän ylimielisellä ja ärsyttävällä tuulella. Ensin hän jaksaa käyttäytyä hyvin mutta istuttuamme jonkin aikaa hän alkaa kysellä että miksi oikein tulin. Vastaan että koska kutsuit. Yhtäkkiä hän katsoo minua ylimielinen virne naamallaan ja kysyy että kuvitteletko tosissasi että voisit saada minut. Sivuutan hänen juttunsa kokonaan ja keskityn muuhun keskusteluun. Jatkamme matkaa ja Roni käskee minun häipyä kotiin. Yritän olla rauhallinen ja ohittaa nämä irrationaaliset jutut, kun kaikki näyttää taas kääntyneen hetkessä päälaelleen. Hänen ystävänsä kuulee Ronin jutut ja sanoo minulle että jos kerran Roni haluaa että häivyn niin häivy! Sama kaveri joka aiemmin niin kovasti rakasti minua. Ahdistavaa koska minulla ei ole kauheasti vaihtoehtoja vaikka tiedän että tämä kaikki on taas tätä pinnallista showta. Olen cool mutta se ei auta vaan joudun siirtymään pois seurueesta heidän mennessä ystävän luokse. On jo myöhä, olen vähän humalassa (kuten muu seurue) ja päätän mennä Ronille aiemmin sopimamme mukaisesti hänen temppuilustaan huolimatta. Jännitän kauheasti että löydänkö avaimen, mutta löydän. Menen heti sänkyyn ja lähetän Ronille kuvaviestin josta ilmenee että olen hänen sängyssään. Nukahdan heti syvään uneen. Herään yöllä siihen että Roni on tullut sänkyyn ja kysyy että miksi oikein väkisin änkesin eilen hänen seurueeseensa. Sitten hän halaa minua. En kauheasti reagoi, ja nukahdamme molemmat.

Nyt makaan täällä sängyssä. Roni on pompannut ylös äskettäin. Hän muka normaalilla äänellä sanoi äsken että minun olisi paras lähteä koska hänelle tulee kohta vieras (vale). Sanoin etten aio lähteä sateeseen koska tiedän ettei hänellä ole menoa. Hän hermostui ja huutaa että nyt sä vittu lähdet. Sanon että nyt sä vittu rauhotut. Totean että olemme olleet tässä tilanteessa jo useita kertoja enkä enää heti pomppaa kun hän käskee. Sanon että olet pompotellut minua kohta vuoden ja nyt se ei käy. Hän yrittää saada minut lähtemään vuoroin mairitellen ja vuoroin huutaen ja kiroten. Hymyilen hänelle ja sanon että minua et kohtele näin ja en lähde ennen kuin välimme on korjattu. Nyt hän luovutti ja lähti käymään kaupassa (tupakat loppu). Huikkasin että tuo mulle vissy. Makoilen tässä ja pelkään että mitä tapahtuu kun hän palaa.