Pienen hetken iloinen

On maanantai. Olen nukkunut pari tuntia puhumattakaan viikonlopun vähäunisuudesta. En edes tiedä miten oikein olen päässyt töihin, sillä viiniä taisi tulla juotua pitkälle yöhön. Koko aamun vatsa on ollut sekaisin ja olen todella joutunut keskittymään, etten näytä aivan ilmiselvästi päihtyneeltä tai muuten vain järkyttävältä. Mutta silti. Fiilis on hyvä. Ei juurikaan ahdista. Ensimmäisiä kertoja aidosti pitkään aikaan olen saanut kokea sitä fiilistä, että elämä jatkuu enkä ole kaivannut Ronia. Siis ainakaan noina pieninä hetkinä. Minulla on vähän perhosia vatsassa! Ne ovatkin vielä siellä herätettävissä kohmeesta, jes. Olen tosi yllättynyt, koska ne on aikaansaanut musta hevonen Jukka, jonka kanssa olemme istuneet tuntikausia juttelemassa ja pussailemassa pubin nurkassa sunnuntai-iltana. Tulemme vaivattomasti juttuun. Olemme hyvää kaverimateriaalia toisillemme. Emme ole hypänneet sänkyyn. Tämä on kaikki kovin kummallista, koska Jukka ei vastaa teoriassa sitä mitä miehestä etsin. Oikeastaan lähes kaikki hänessä on juuri vastakohtaista kaikille alkuperäisille odotuksilleni kumppanistani. Mutta mitä siitä? Olenhan jo todennut ettei millään muulla ole merkitystä kuin sillä kemialla ja kipinällä. Sillä, että kumpikin on innoissaan toisesta. Olemme jo tainneet puhua siitä, kuinka lähdemme matkalle. Millaista ruokaa tykätään laittaa. Miten olisi paras viettää vapaailtoja. Sellaista hauskaa suunnittelua, muttei samallailla kuin Ronin kanssa. Vaan vähän realistisemmin. En todellakaan voi kuvitella vielä, että tästä tulisi jotain. Olen pettynyt miljardi kertaa. Ja aina kun uskallan innostua, niin kaikki menee pieleen. Siispä nautin nyt tästä kivasta tunteesta, mutta yritän pitää odotukset matalalla. Olemme sopineet, että heti kun tulee tilaisuus, niin vietämme yhdessä elokuvaillan ja katsomme miten asiat etenee. Mutta miksemme sitten tehneet sitä jo eilen? Koska hän majoittaa tällä hetkellä luonaan eksäänsä. Jep, todella hienoa. Nyt siis jäitä hattuun ja katsotaan kuinka tosissaan hän oli sanoessaan, että hoitaa asuntonsa tyhjäksi tuota pikaa. En malta odottaa. Oikeasti kivaa olla jostain muusta oikeasti innoissaan kuin Ronista. Ihastumisen tunne. Ei sitä, että menen vain jonkun kaverin luokse ja toivon kuluttavani vähän aikaa ja saavani läheisyyttä. Vaan perhosia! Jes. Jo pelkästään tämä tunne luo minulle ihanaa toivoa. Pääsen yli ja voin ihastua uudelleen, vaikka tämä tilanne ei jatkuisikaan (pieni pessimismi on pidettävä suojana). 

Javier toivoi tapaamistani ja on pettynyt, etten ehtinyt mennä hänen luokseen. Ei voi mitään. Ihastumispotentiaali menee muun edelle. Myös Ricky on kaivannut minua aktiivisesti. Perjantaina ystävätär vetäytyi yhteisistä juhlasuunnitelmista viime hetkellä, joten päätin lähteä yksin suuntaamaan kohti tanssilattiaa. Toivoin taas, että Jukka olisi ilmaantunut luokseni, kuten päivällä vihjaili, mutta myöhemmin kertoi juhlineensa kotonaan ja nukahtaneensa sinne. Nythän tiedän, että hänellä oli siellä naisseuraa. Mutta ihan sama.  Yöni oli siis täyttä tanssia pilkkuun saakka. Tutustuin kivaan mieheen, joka vietti kanssani samoissa meiningeissä aikaa todella ystävällisesti. Jatkoimme aamujuhliin missä tanssi jatkui aamuseitsemään asti. Muutama kutsu jatkoille sinne tänne ja uusia tuttavuuksia, muttei mitään sen kummempaa. Hauska kiva ilta! Yö! Ja aamu! Sitten kotiin nukkumaan pariksi tunniksi. Aamulla saan viestin Jukalta, että tänään hän voisi tulla moikkaamaan minua jonnekin, vaikkei voikaan olla missään myöhään seuraavan päivän menojen vuoksi. Vaikken ole erityisen innostunut siitä, etten taaskaan saa klubiseuraa yöksi, niin tartun tilaisuuteen istahtaa edes hetkeksi jonkun tutun kanssa. Tapaamme kivassa pubissa. Seurueeseen liittyy jotain Jukan puolituttuja. Meillä on hauskaa. Pidän hänestä. Harmittelemme, ettei hän voi jäädä viettämään iltaa minun seuraani seuraavan aamun vuoksi. Ajattelen, että tämä on kaikki kaverillista. Minulla on mukanani vähän hyvää poltettavaa ja kysyn haluaako hän jakaa jointin. No joo miksei! Menemme pihalle ja poltamme savukkeen. Se on loistavaa. Palaamme baariin aikaisempaa iloisempina. Meillä on samanlainen huumorintaju ja hihitämme yhdessä. Jukka hehkuttaa kuinka kaikki on pyöreää ja pehmeää. Juuri samoin, kuin minäkin aina tunnen! Jotenkin huomaamatta pidämme yhtäkkiä toisiamme käsistä kiinni ja nauramme jollekin typerälle jutulle. Kaikki on niin kivaa. Koska itse aion jatkaa iltaa tanssien otan puolikkaan annoksen ekstaasia, joka hetkeä myöhemmin humahtaa aivan mahtavalla tavalla muuttaen kaiken ihanaksi. Jukka tahtoo pitää minulle seuraa mahdollisimman myöhään ja saattaa minut klubille. Olemme kiinni toisissamme kikattaen jollekin. Yhtäkkiä pussailemme klubijonossa. Joudumme hyvästelemään, mutta jo pian saan Jukalta viestin siitä miten innoissaan hän on tilanteestamme. Hän on tosissaan kiinnostunut. Olen jo ehtinyt lähes kokonaan unohtaa, että Jukasta huolimatta päädyin yökylään Ninon luokse. Joka on aina niin hellä ja huomioiva ja kiva. Tulemme yhä paremmin ja yhä rennommin toimeen toistemme kanssa kaveritasolla. Mutta hän myös silittelee ja huomioi minut täydellisesti yhdessäollessamme. Vietimme mukavan aamupäivän yhdessä, ennen kuin lähdin odottelemaan Jukan tapaamista. Oikeastaan Nino on niin kiva, ettää minulla on lähes huono omatunto siitä, että olen ihastunut johonkin toiseen. Mutta ehkä hänkin on. Vasta sunnuntai-ilta vahvisti tunteeni ja välimme niin, että minusta tuntuu, että jos tämä etenee niin en halua enää tavata muita.

Siispä olemme viestitelleet sydämien siivittämiä viestejä. Intoilleet siitä milloin pääsemme kunnolla tapaamaan seuraavan kerran. Olen ollut niin tyytyväinen ja väsynyt koko maanantain, etten ole saanut aikaiseksi koota edes näitä asioita kirjallisesti yhteen. Kirjoittamisen tarve heikkenee silloin kun ei kauheasti ahdista. Roni on jäänyt taka-alalle. Ja kaikki muut. Putoan toki taas korkealta, mikäli Jukka kertoo, ettei eksä olekaan lähdössä minnekään. Hän vaikuttaa hyvin spontaanilta persoonalta. Mistä voin tietää ihastuuko hän salaman tapaan useinkin ja sitten hyppää seuraavaan. Mutta nyt nautin tästä. Istun lounaalla (on jo tiistai) ja laitan hänelle viestin, jossa toivon, että voisimme pian katsoa yhdessä leffaa. Jännittää. Perhosia. Olen innoissani. Ihanaa vaihtelua taas vaihteeksi. En jaksa nyt keskittyä oikein mihinkään, kun vain malttamattomana odotan (/pelkään), että miten tämä tilanne kehittyy. Ossi viestii ja intoilee jo viikonlopusta. Joo niin minäkin! En ole edes nyt pariin päivään ottanut tuplalääkitystä, kun olo on ollut niin hyvä. Miten näin käykään silloin kun vähiten odottaa? Toivottavasti Roni ei hyppää pilaamaan nyt tätä, ellen ehdi tehdä sitä ensin itse. Tai ihan vain elämä. Tai kuka tietää ehkemme pidäkään toisistamme sitten kun pääsemme viettämään enemmän aikaa yhdessä. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Ehkä tämä hyvä fiilis ei edes johdu Jukasta, vaan olen vain päässyt hyvään flowhun ja hän sattui sopivaan aikaan paikalle hyödyntämään iloisuuteni? En tiedä, ihan sama.