Mysteries ahead

Olen töissä keskiviikkona mahdollisimman myöhään. Keskustelen lähes tunnin puhelimessa työkaverin kanssa ja oloni kevenee jonkin verran. Minulla on ympärilläni kivoja ihmisiä. Kotona tuijottelen kelloa ja mietin miten saisin illan kulumaan mahdollisimman nopeasti looppuun. En odota mitään ihmeitä. Kysyn Elinalta, että mentäisiinkö lenkille. Mutta hän ehdottaa terassia. No samahan se melkein on joka tapauksessa. Ennen sovittua aikaa ehdin ottaa hölmöjä selfieitä ja laittaa kuvan iigeeseen. Ricky aktivoituu taas anelemaan minua rakastamaan häntä. Hän kysyy miksen vieläkään voi ymmärtää, että hän rakastaisi minua aina koko sydämellään, eikä ikinä satuttaisi minua. Olen kertonut hänelle aika avoimesti Ronista ja siitä etten ole päässyt ylitse on-off -tilastamme. Ja Ricky aina kuuntelee ja sanoo parantavansa minut rakkaudellaan. Hän varmasti yrittäisi kaikkensa. Mutta minusta ei tunnu yhtään miltään. Paitsi se tuntuu mukavalta, että joku haluaa pitää minulle seuraa jos sitä tarvitsen. Menemme Elinan kanssa vain paikallisen pubin terassille, joten heitän vain aurinkolasit naamalleni ennen lähtöä. Lisäksi syön pikaisesti herkkusieniä säilykepurkista tonnikalan kanssa. Hyvä, näin ilta siis kuluu taas nopeammin kohti loppua. Tilaan heti kaksikymmentäneljä senttiä valkkaria ja hauska ulkomaalaistaustainen baarimikko vitsailee jotain mistä ymmärrän puolet. Nyökyttelen ja hymyilen. Juttelemme elinan kanssa miehistä ja koitan ääneen vakuutella, että olen voinut jo paremmin ja odotan innolla viikonlopun juhlia. En edes välttämättä kaipaisi muuta kuin bileseuraa, selitän. Ja samalla mietin, että mitähän Roni tekee viikonloppuna. Apua viikonloppu tulee! Jukka viestii jostain hänen luokseen jääneestä tavarasta ja vaihtelemme pari viestiä siitä, että voisi ehkä törmätä. Se voisi olla kivaa. Elinakin voisi tulla jonain päivänä mukaan. Minä voisin antaa Elinalle jotain nieltävää ja hän voisi jakaa puolestaan poltettavaa. Kyllä se tästä. Kerron Elinalle tapaamisestani Harrin kanssa ja yhtäkkiä minulle tulee tarve vahvistaa välejämme, koska hän ei ole kaupungissa ainakaan koko viikonloppua, enkä tiedä jäikö hänelle huono fiilis edellisillasta. Siispä lähetän hänelle tyhjänpäiväisen, mutta iloisen kuulumisviestin, johon saan pienellä viiveellä iloisen vastauksen. Hyvä. Tilaamme toiset juomat ja kolmannet. Olen juuri sopivassa kevyessä humalassa mennäkseni kotiin odottelemaan nukkuma-aikaa. Mukaani nappaan vielä salaatin pikaruokapaikasta, vaikkei ole edes nälkä. Mutta minun tekee mieli syödä enkä nyt jaksa kontrolloida itseäni. Illalla huomaan, ettei Roni ole ollut missään someissa iltapäivän jälkeen ja ajattelen heti hänen olevan treffeillä. Mutta minkäs sille mahtaa. 

Saan hyvin unta vaikka minulla on peittona pelkkä lakana koska kissa oli oksentanut peiton päälle joskus pari päivää sitten. En ole vaan jaksanut kaivaa mitään varapeittoa mistään. Heräilen yöllä pari kertaa sekaisena ja loppuyöstä näen kaksi todella selkeää unta. Ensimmäisessä olen psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Kauniilla aidatulla pihamaalla. Puhumme englantia unessa, koska siellä kanssani on myös eräs aivan ihanan kevään matkalla tapaamani nuori mies. Siis sellainen reppureissaaja johon tutustuimme hostellissa. Unessa ensin ajattelen, että hän on siellä pysyvästi (ehkä koska hän on niin holtiton oikeassakin elämässä), mutta sitten huomaan, että minua tarkkaillaankin eniten. Yritän käyttäytyä tosi normaalisti ja yllätyn itsekin miten luonnollisesti osaan käyttäytyä. Siinä mietin, että kauankohan heillä menee tajuta, etten kuulu sinne. Oloni on turvallinen ja mukava eikä minulla ole kiire minnekään. Myös tuo nuori mies on hymyileväinen ja tyytyväinen ja kirjoittelemme jotain tarinoita paperille. Sitten alkaa toinen uni, jossa olen Ronin kanssa siellä rannikolla, josta olemme jatkuvsati puhuneet. On kuuma ja hiekka on vähän karheampaa kuin olin ajatellut. Roni on vaisu mutta kävelemme ympäriinsä hänen kertoessa paikasta, jossa on ollut useasti aikaisemminkin. Fiilis on jotenkin varautunut ja tahmainen. Kuljemme hiekkaisilla teillä pois rannasta ja teiden varsilla on kuolleita jättiläismäisiä sarvikuonoja ja norsuja, joilta on kaikilta leikattu irti jalat. Ihmiset vetävät rattaita joiden kyydissä on kuolleita eläimiä. Koitan olla katsomatta niitä, koska en halua arvioida kuinka kitualiaasti ne on teurastettu. Mietin että meneeköhän niiden ruumiit hukkaan jos niistä kerätään talteen vain jalat. Kuljemme kaukana toisistamme Ronin kanssa ja olo on tylsistynyt. Olen jotenkin pettynyt matkaan, jota olemme odottaneet niin kauan. Koitan piristää tilannetta puhumalla iloisesti ja ehdottamalla baariin menemistä, ja Roni sanoo latteasti että kaikki käy. Minulla on kädessäni leipä ja kävelemme häkin ohitse, jossa on kolme jotain karvaista kissaeläintä vangittuna. Kun ne näkevät leivän ne riehaantuvat ja kysyn Ronilta että pitäisikö se antaa niille ja Roni kohtauttaa olkapäitään. 

Torstaiaamu näyttää harmaalta. Olo on keskinekrtainen. Ronin mahdolliset säädöt eivät aiheuta mitään erityisahdistuksia minussa. Oikeastaan mieltäni lämmittää se, että Ossi jo viestii innolla tulevasta viikonlopusta. Lisäksi ajatus kiltistä Harrista on jostain syystä tänään mieluinen. Alanko taas jo kyllästyä Ronin sekoiluun? Alanko jo saada yliannostuksen miettiessäni välejämme. Ehkä osaisin oikeastikin antaa vain olla ja passiivisesti seurata mitä tapahtuu yrittäen nauttia siinä sivussa jostain muusta. En tiedä, turha hätiköidä hetken olotilojen mukaan. Ja aivan varmasti viikonloppupaniikki ja roni-ikävä iskee taas pian. Elina viestii että hänen olonsa on rauhaton ja voisimme ainakin käydä lasillisilla alkuillasta jos ei muita ohjlemia ehdi ilmaantua iltaan. Jep se olisi kiva. Joku työpaikalla pääsee eläkkeelle ja joudun syödä kakkua aamiaiseksi. No joudun ja joudun. Sitten taas joku kutsuu ulos lounaalle ja syön salaatin josta tulen aivan täyteen. Huono omatunto. Iltapäivällä jo alan miettiä, että täytyy varmaan kysyä Ronilta jotain työasiaa, josta hän on minulle kertonut. Ihan vain siksi että voin ja jos sattuu huvittamaan. Lykkään sitä kuitenkin hieman eteenpäin kun Ricky taas viestii ja kyselee suunnitelmistani. Olinkin jo unohtanut hänen tarjouksensa iltaseurasta kokonaan. En jaksa nyt miettiä sitä. Selailen sen sijaammn saamaani vinkkausta Karmic-suhdetta käsittelevästä artikkelista, joka kuvaa tilaa, jossa suhdetta luullaan siksi oikeaksi sielunkumppanin kanssa, mutta todellisuudessa kyse on vain tulisesta on-off -leikkimisestä, joka ei koskaan johda mihinkään, vaikka sitä kuinka kovasti toivoisikin. Moni seikka natsaa minun ja Ronin väleihin ja osa osuu kohdalle vähemmän. On hyvin todennäköistä, että koko tässä sotkussa on kyse vain yhdestä oppimiskokemuksesta ja vaiheesta, joka on käytävä läpi. Mutta mistäs sitä voi ennakkoon tietää tai tajuta, kun järjenkäyttö on vähän hitaalla muutenkin. BLING. Saan viestin uudelta tuttavuudelta Jukalta jonka kanssa jaamme parin viestin verran empatiaa pitkältä tuntuvista työpäivistä. Kohta alkaa viikonloppu. Lähetän myös Ryanille viestin, että olen varmaan jossain maisemissa, koska minulla on häneltä unohtunut tavara, jonka voisin palauttaa. Voisi olla kiva moikata  häntäkin jossain välissä. Ja lisäksi kysyn Ronilta miten se työjuttu nyt sitten meni. Eli olen ollut oikein sosiaalinen!

Ennen kuin lähden töistä Ryan vastaa, että he ovat menossa drinksuille illemmalla ystäviensä seurassa ja voisin liittyä hetkeksi mukaan ja samalla palauttaa tavaran. No hei, sehän voisi olla hyvä idea jos en ole ehtinyt saada itseni kiireiseksi ennen sitä. Eli ensin yhden Elinan kanssa ja sitten moikkaamaan Ryania. Enköhän siihen mennessä jo tiedä jaksanko nähdä Rickyä tai keksinkö jotain muuta loppuillaksi. Ronikin vastaan kivan tavallisesti viestiini. Siispä mahdollisimman hyvänmielisenä suihkuun ja laittautumaan kohti vapaailtaa.