Olen herännyt juuri omasta sängystäni, johon kömmin tuossa aamuseitsemän jälkeen. Alunperin tavoitteenani oli ehdottomasti päästä jonkun kainaloon, mutta jos minulla on kuorsausta tehostava nuhaisuus, niin ehkä parempi etten pilannut nyt kenenkään toisen yöunia. Ei tullut edes mieleenkään alkaa soitella kenellekään yöseurasta, koska olin koko illan ajatellut törmääväni Jukkaan, jonka luokse ehkä olisinkin voinut päätyä. Mutta koko illan jatkuneesta viestittelystä huolimatta hän ei saanut itseään ulos asti (ehkä hänellä oli luonaan muuta seuraa), joten kohtaamisemme jäi toteutumatta. Kuitenkin jo tämän aamu aikana olen ehtinyt vastata hänen kysymyksiinsä siitä, miten iltamme sujui, ja uumoilen, että halutessani saattaisimme yrittää kohdata tänään. Fiilikseni on aika hyvä, koska otin ihan vain varmuuden vuoksi puolikkaan ahdistuslääkkeen (bentso) tasoittamaan muutoinkin ihan hyvää oloani. Ei ahdistusta tänään! Kun on ottanut lääkkeen niin joku Ronin ajattelukaan ei aiheuta mitään sen kummempia tuskia. BLING. Aamupäivän ratoksi saan suoran drinkkiehdotuksen joltain mieheltä keneen törmäsin joskus muutama viikko sitten baarissa ollessani yksin ulkona. Taisimme vaihtaa numeroita. Hän on todella mukava ja tykkään siitä kun mies on suora ja innostunut tapaamaan. Mutta hän ei ole lainkaan minun tyyliseni. Tiedättekö sellainen tatutoitu, kalju, parrakas mies. Joka todennäköisesti ajaa jotain miehekstä laitetta työkseen, mutta on sisimmältään nallekarhu. Se ei vain iske minuun ollenkaan. Ajattelin heti että ehkä hän voisi olla Elinan tyyppiä. Vastailen hänelle jotain epämääräistä siitä että olen vasta ehtinyt tilata aamupizzan, enkä vielä tiedä mistä itseni löydän parin tunnin kuluttua. Elinankin kanssa olemme ehtineet päivitellä edellisyön tapahtmia. Kaikki meni hyvin! Vaikka minulla oli alkuillasta tosi tukkoinen olo, lievä päänsärky ja nuha, niin heti kun vaan lähti liikenteeseen unohtui pikkuflunssakin. Kävimme puistossa ja baareissa, ja lopulta päädyimme klubille miedoissa ekstaasiannoksissa. Tanssimme aamuun asti. Mukavaa, muttei mitään ihmeellistä. Ei kiusauksia viestiä kenellekään mitään. Pieni toive törmätä Jukkaan tai johonkin, muttei niin kova että näkisi sen etemitään vaivaa. Oikeastaan ajatus omasta sängystä alkaa tuntua mukavalta siinä kuuden aikaan aamulla jossain jatkopaikassa ollessamme. Teen kaupat ja saat levyllisen bentsoläkkeitä lisää niihin hetkiin kun en jaksa kohdata ahdistusta ollenkaan. Mutta sen sijaan, että se olisi juhlaturrutusta voin ottaa puolikkaan lääkkeen vaikak töissä. Oloni on siis nyt hyvä ja tunnoton. Viestittelen jotain turhaa Javierlle, koska syksyinen olotila saa minut kaipaamaan sellaisia koti-iltoja kun lojutaan yhdessä sohvalla syömässä ja katsomassa leffoja. Haluan ehkä niitä lisää Javierin kanssa. BLING. Ricky kutsuu minut luokseen. JOo, sekin voisi tehdä hyvää. Vain olla jonkun kainalossa, joka oikeasti pitää sinusta. Minulla ei ole nyt ketään. Joudun luopumaan kaikista näistä "eniten potentiaalisista" ihmisistä. Antamaan Harrin jollekin hänelle enemmän sopivalle yksilölle ja päästämään Ronin ulkomaillle. Siispä minun on arvostettava näitä miehiä, jotka ovat jaksaneet katsella minua jo yli vuoden ja, joilta saan tarvittaessa hellyyttä ja huomiota. Se ajatus lämmittää.
En vielä yhtään tiedä mitä ilta mahtaisi tuoda tullessansa. Odottelen tässä tilaamaani tuplajuusto-aurajuusto-vuohdenjuusto-smetana -pizzaa. Kauhean huono omatunto jo etukäteen. Ihme kyllä nyt minun oikeasti tekee mieli pizzaa, eikä autuas ruokahaluttomuus ole läsnä. Voisin tavata illalla tuon jonkun baaritutun, mutta vain jos ehdottomastikaan muuta ei olisi missään. Voisin esitellä hänet Elinalle. Voisin lähteä Rickyn luokse, joka varmasti tekisi kaikkensa jotta olisin iloinen. Joisimme ja kuuntelisimme musiikkia... Se voisi olla kivaa. Voisin odottaa ja katsoa ehdottaako Jukka jotain tälle illalle. Voisimme lähteä Elinan kanssa johonkin tapahtumaan tai tapaamaan ystäviä. Voisimme polttaa sitä samaa kannabista, jota eilen otimme ihan vähän alkuiltaan ja se sai fiiliksen aivan mahtavaksi monen tunnin ajaksi. Oikeasti, se oli ihanaa. Sellainen mieto tyytyväisyyden verho laskeutui yllemme. Musiikki muuttui astetta mielenkiintoisemmaksi. Maailma muuttui laivaksi, joka seilaa aalloilla kauniin pehmeästi. Mitä vain voi tapahtua tänäänkin. BLING. Jukka vielä kysyy mitä aion tänään tehdä. En vielä tiedä, tarjouksia otetaan vastaan! Sää näyttää sateiselta. Eli ulkoilmatapahtumat voi unohtaa. Odottelen, että Elina herää päikkäreiltään ja kertoo omista suunnitelmistaan, jolloin ehkä osaan arpoa itselleni tekemistä. Ihanaa, kun ahdistus ei nyt juurikaan tunnu, kuin vain sellaisena jomottavana arpikudoksena. Ah ihanat oikotiet keinotekoiseen tyytyväisyyteen. Mutta voisiko olla, että jos saan nyt turruteltua itseäni juhlimisella ja ahdistuslääkkeillä näiden vaiheiden yli, niin olisin riittävästi unohtanut nämä suurimmat stressinaiheet ja voisin vain viimeinkin päästä johonkin omaan tyytyväisyyteen, niin ettei ikinä tarvitsisi käsitellä mitään asioita enää oikeasti. Voi kunpa saisin kärsivällisyyttä ja kykyä hyväksyä sen ettei minulla aina ole siinä Joku. Vaikka ainahan on. BLING. Ricky kysyy, että joko olen valmis lähtemään hänen luokseen. Ei, en ihan vielä. Katsotaan kohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti