Vaurioituneet visiot

Ennen sovittua Harrin tapaamista käyn suihkussa mutten valmistaudu täydelle treffimoodille, kuten etukäteen ajattelinkin. Laitan päälleni vielä varmuuden vuoksi alempitasoiset alusvaatteet, jotta pitäydyn suunnitelmassani olla fyysisesti etäinen. Oloni on ollut päivän aikana ajoittain ihan okei ja ajoittain hieman enemmän ahdistunut. Mutta sehän on tavanomaista. Lisääntyneet työtehtävät auttavat keskittymään töihin miettimättä sen kummemmmin mitään omia murheitani. Koko elämäni ja koko mieleni ei ole aivan jatkuvasti sidoksissa tunneongelmiini ja itsesääliseen sisäiseen vinkumiseen. Pystyn irrottautumaan niistä hetkittäin töissä, lenkillä, ollessani perheeni seurassa tai päästessäni hyvään mielentilaan kulkiessani yksin jossain. Tai juhliessani. Joten vaikka esimerkiksi Roni on hyvinvointiini vaikuttava murheenkryyni niin ajoittain saatan unohtaa hänen olemassaolonsa kokonaan. Pystyn keskittymään myös muihin asioihin. Haluan tämän nyt vielä erikseen tiedottaa itsellenikin, sillä ihmissuhdeongelmani ja minua vaivaavat asiat ovat niitä joiden ympärillä kirjoitukseni pyörivät. Kirjoitukseni ja merkittävä osa vapaa-ajastani, muttei ihan kaikki kuitenkaan. Mitähän tässä koitan itselleni selittää? En tiedä. Mutta laittaudun rutiinilla nätiksi. Meikkaamisesta ja hiustenlaitosta on tullut sellainen hyvin vähän nautintoa tuottava välttämätön vaihe. Joskus muistan kuinka ihanaa oli laittautua kunnolla ja oikein hitaasti ihanalla fiiliksellä, koska sitä teki niin harvoin. Mutta nykyään teen sitä useita kertoja viikossa, joten sellainen kiva jännitys tulevasta illasta on aikalailla haihtunut. Tietenkin joskus kun on jotain erityistä tiedossa tai jotain uutta päällepantavaa on fiilis vieläkin taianomainen. Mutta nyt mennään kuivakalla rutiinilla. Kiedon pyyhkeen hiuksiin. Sitten rasvaan kosteusvoiteella lähes tulkoon joka paikan. Kasvoihin laitan kesäaikaan aina aurinkovoiteeseen sekoitetun bb-voidekerroksen. Joskus myös käytän sääriin alkukesästä Acon itseruskettavaa, johon voi laittaa sekaan vähän kosteusvoidetta. Sitten pyyhekuivaan hiukset ja suihkutan niihin hiuksiinjätettävää hoitoainetta, kuumuudenestoa ja hieron latvoihin hiusöljyä. Alalla oleva ystäväni on vakuuttanut että siitä on hyötyä, joten selvä pyy. Sen jälkeen selvitän hiukset sillä muotiharjalla, joka hoitaa kaikki takut ilman tuskaa. Ja niin se tekeekin. Sitten hieron hiuksiin muotoiluvaahdon, jota ilman en enää tee hiuksilleni yhtään mitään. Sillä aikaa kun hiukset ehtivät hieman kuivua itsekseen laitan kasvoille meikkivoiteen, valokynän ja poskipunan ja puuteria silmäluomille. Jos en olisi menossa treffeille tai juhlimaan, niin en laittaisi kasvoille enää mitään vaan kohentaisin vain kevyesti kulmat ja ripset. Mutta nyt teen huolellisesti rajaukset silmiin ohuella siveltimellä, jotka pehmitän paksummalla. Varjostukset. Kulmat. Viikonloppuisin tummemmat kulmat, nyt vain siistit ja kevyet. Minulla on luonnostaan kohtuullisen paksut kulmakarvat, mistä olen tyytyväinen. Sitten kun naama on kunnossa niin laitan hiustensuoristimen kuumenemaan ja kuivaan hiukset loppuun hiustenkuivaajalla, jonka jälkeen muotoilen hiukset rauhdalla. Huuliin riittää pääsääntöisesti sävyttävä huulivoide, ellei ole jotkut kunnon juhlat tiedossa. Pari suihkausta hiuskiinnettä ja hajuvettä, ja menoksi. Tai ennen kuin vedän kengät jalkaan saatan suihkauttaa niihin - etenkin kesäaikaan - tuoksusuihketta, jottei vahingossakaan mikään epämiellyttävä hienhaju pääse syntymään. Hah, selaan julkaistuista blogikuvista jotain meikkikuvaa ja näen miten paljon epätoivoisia mietelauseita olenkaan onnistunut kaivamaan internetin syövereistä kuvastamaan elämääni. Voisin vain pyöritellä niitä samoja, kun ei tilanteetkaan mihinkään muutu. Lisäksi siellä on kuvakaappauksia viestittelyistä muun muassa Alexin kanssa, jonka olin unohtanut jo kokonaan! Oi voi, sentään, kuten Harri sanoisi. 

Kulkiessani keskustaan oloni on ihan keskinkertainen. Olemme vaihdelleet aamupäivällä hyväntuulisia viestejä Ronin kanssa, joten vaikka hän on edelleen omalla tavallaan etäinen niin kaikki on ihan fine. Ketään ei ole menetetty minnekään. BLING. Harri kysyy, että juodaanko vähän viiniä samalla kun nähdään ulkona. No tottakai juodaan. Minulla on hieman luppoaikaa ennen sopimaamme tapaamisaikaa, joten istahdan pohjalasilliselle (otin vain yhden lasillisen viiniä kotona ennen lähtöä) siistiin baarin, jossa on kiva terassi, ja jonka baarimikko kysyy, että olenko palvelualalla kun osaan tilata juoman niin hyvin. Tekisi mieli sanoa, että ei vaan olen vain harjoitellut juomien tilaamista niin hitosti, mutta tyydyn hymyilemään hänelle ja sanomaan jotain ympäripyöreää. Haen alkosta valkkarin ja lähden hitaasti kävelemään kohtaamispaikkaan. Oloni on vakava eikä mieleni tee hymyillä ollenkaan. Kuuntelen musiikkia kovalla, mutta yhtäkkiä minusta tuntuu etten löydä mitään hyvää kuunneltavaa. Toivon vain, että onnistuisin piristymään edes viinin voimalla, jotta saamme ajan kivasti kulumaan. Harri on jo paikalla ja istumme pikahalauksen jälkeen alas auringonpaisteeseen. Oloni on tylsistynyt, vaikka pidänkin hänestä. Pidän hänestä koska hänestä kuuluu pitää. Ylläpidän keskustelua puhumalla jostain ystävän synttäreistä ja lakanoista ja rapujen syömisestä. Välillä olemme hiljaa, koska Harri ei ole luonnostaan puhelias vaikka koittaakin keksiä sanottavaa aina vähän väliä. Hän haluaisi että viihtyisin hyvin, eikä se ole hänen vikansa etten ole helposti viihdyttynyt. Emme puhu mistään huumeista, vaikka kerronkin avoimesti kuinka tykkäsin viikonloppuna tanssia strobovaloissa ja valvoa aamuun asti. Harrille sopii nähtävästi kaikki. Hän ei ota puheeksi käyttäytymistäni mistä aikaisemmin viesti, vaan on kokoajan asiallinen ja hymyileväinen. Pliisu. Vilkuilen välillä puhelintani ja viestittelen ystävättärille tai sukulaisille. Hetken toivon, että Roni viestisi, muttei hän viesti. Auringon häipyessä taas näkyvistä Harri  ehdottaa, että menisimmekö hänen luokseen. Voisimme siellä juoda toisen viinin loppuun. En halua olla epäkohtelias, joten olen vilkaisevinani kelloa ja sanon, että voidaanhan me siellä käydä, mutta aikaisen aamun vuoksi en varmaan voi jäädä myöhään. Harri ei tietenkään vastustele, miten hän voisi. Hänen luonaan hän toki vakuuttaa, ettei häntä haittaa aikainen herätys, mutta totean, että minun on mukavampi herätä omasta sängystäni jos herätys on niin ajoissa. Istuskelemme pari tuntia. Puhumme huonekasveista tai jostain aivan turhanpäiväisestä. Tavallaan tosi sympaattista ja turvallista, että kaikki on niin hiton käytännönläheistä ja tylsää. Mutta ahdistus sykähtää sisälläni. Olisiko minusta tällaiseen? Olisiko oikeasti. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa kasvienhoito, eikä rapujen kuoriminen. Harri nojautuu suutelemaan minua ja olen tosi pidättäytyvä. En vaan pysty vaikken suoraan häntä torjukaan. Näen kuinka häntä harmittaa, kun alan tehdä lähtöä, mutta samalla kun vedän kengät jalkaani oma oloni kevenee ja tiedän toimivani oikein. Selittelen mukailoisesti jotain työjuttuja ja huikkaan halatessamme, että katsotaan jos jotain kivaa keksisi jossain välissä. Harri hymyilee ja pussaa minua vielä ennen kuin katoan yöhön. 

Olen helpottunut että olen matkalla pois Harrin luota, vaikka muutoin oloni on vähän haikea ja ahdistunut. Kaikki on niin epäselvää ja ailahtelevaa. En jaksaisi tällaista elämää ollenkaan. Tahtomattanikin harmittelen, etten ole menossa Ronin luokse missä voisimme olla ihan normaalisti iloiten siitä että olisimme päässe tasapainoon ja saaneet toisemme elämäämme. Mutta ei. Haen jonkun hampurilaisen, jonka syön bussissa välittämättä siitä, että joku mies tuijottaa minua. Tylsistyttävää. Masentava elämä. Menen heti nukkumaan koska kello on jo puoli yksi yöllä. Ihan sama, koska oikeastaan seuraava aamu ei ole edes niin kovin aikainen. Ei ollenkaan aikainen. Herätessäni olo on täysin keskinkertainen perusahdistuksineen. Töihinpäästyäni en muista olenko ottanut aamulääkkeet, joten otan ne uudestaan. Tekisi mieli ottaa kaikenlaista muutakin. Keskityn kuitenkin yllättävän hyvin kokoukseen ja lounasnuudeleihin. Vastailen Rickylle, joka tahtoo nähdä heti huomenna ja mieluiten koko viikonlopun ajan. Katsotaan, katsotaan. Onhan hän kohtalainen hätävara jos ei muuta ole ilmoilla. Lähetän Ronille hauskan uutisjutun, johon hän reagoi välittömästi iloisesti. Hyvä, mutta ei se merkittävästi kohenna oloani. Minua ärsyttää jos hän on muiden kanssa iloisella mielellä. Ärsyttää vaikka itsekin olisin.Tai mukaolisin. Mitenhän joskus alkuvuodesta pääsin sellaiseen olotilaan että muu elämä näytti paljon valoisammalta ja alensin Ronin mielessäni typeräksi ja lapselliseksi ihmiseksi, jonka voin sivuuttaa elämästäni? Oikeastikin olen kirjoittanut silloin, että vaikka koen meidän sielunkumppaneiksi niin voin hyväksyä sen ettei meitä ollut tarkoitettu yhteen. Olen vain iloinen että löysin kaltaiseni ihmisen ja elämä jatkuu. Enkö silloin tykännyt Javierista taas enemmän? Nyt hän vaikuttaa silmissäni tylsältä ihmiseltä. Kuten kaikki. BLING. Ricky sanoo tilaavansa minulle junalipun mökille, jolla aikoo olla viikonlopun. Se on jossain tunnin junamatkan päässä landella. Harmi ettei hän ole kaupungissa. Minulla on aika suuri kynnys lähteä matkaamaan jonnekin, mistä en pääse välttämättä pois vaikka keskellä yötä jos haluan. Olisi paljon helpompi vain törmätä jossain puistossa, josta voi jatkaa matkaa omille teilleen jos parempia ehdotuksia ilmaantuu. Ah olenpas kauhea ihminen. Tylsistyksissäni viestin jotain tyhjänpäiväistä Karrille, joka aikoo olla juhlimassa koko viikonlopun jossain. Ossi pähkäilee hyvää lomakohdetta talveksi jostain lähistöltä. He suunnittelevat matkaa tyttöystävän kanssa. Pieni katkeruuden pistos. Voisin pian suunnitella matkaa Harrin kanssa jos en pilaisi kaikkea ja jos vain voisin siirtää tunteeni häneen. Miksi yhtäkkiä en pysty vastaanottamaan sitä mitä olen kokoajan halunnut. Miksi olen antanut roninkaltaisen ihmisen vääristää odotukseni elämää kohtaan. Ja tätä tulevaa yhdentekevää iltaa kohtaan.