Ekstaasiin sinne vie pieni polku

Olen nukkunut todella univajeisen viikonlopun jälkeen aika hyvät normaalinmittaiset yöunet. Haluan kirjata ylös nämä tuntemukset viikonlopun jälkeen, joka sisälsi näitä uudenlaisia ulottuvuuksia. Herätessä olo on pehmeä ja ihan pirteä. Ei kauheaa ahdistusta. Ensimmäisenä muistan, että Harri on edellisillalla vastannut pahoitteluviestiini ilmaisten, että hänellä on mennyt vähän tunteisiin tämä ailahtelevaisuuteni. Mutta hän haluaa tavata heti alkuviikosta silti. Olen ollut niin itsekäs, että olen vain halunnut varmistaa, että voimme tavata, mutten pysty suhtautumaan mitenkään siihen, kun hän toivoo, että voisin ilmaista itseäni selkeämmin ja kertoa etukäteen jos en halua nähdä. Enhän minä voi sitä tehdä, kun en voi tietää mitä tahdon tunnin kuluttua jos olen ulkona. Siispä lyön lukkoon tapaamisen, mutten reagoi enempää hänen vinkkeihinsä tulevaisuudenkäyttäytymisestä koska ahdistus alkaa heti nostaa päätään, kun joku yrittää neuvoa minua käyttäytymään. Tältä varmaan Ronistakin tuntuu kun hänessä alkaa "roikkua". Mutta minä sivuutan epämiellyttävät tuntemukset ja olen vain iloinen, että tapaamme Harrin kanssa, ja mitään ei ole vielä menetetty. Sitten muistan taas Ronin etäisyyden ja selkeän tutun kaavan mukaan menemisen, jossa hän nyt taas on pyörimässä. Aika tunnoton olo. Tämä on niin tuttu juttu, että en voi muuta kuin yrittää olla ajattelematta häntä ja sitä mitä hän näinä etäisyysaikoinaan tekee. Antaa ajan taas tehdä tehtävänsä. Tarkistan laukkuni ennen töihin lähtöä ja siirrän sieltä ostamani ekstaasitabletit talteen lipastoon. Tunnen tyytyväisyyttä nähdessäni ne. Menoliput ahdistuksettomuuteen. Työmatkalla en halua kuunnella radiota kovalla, koska mielessä tuntuu olevan musiikkia jo valmiiksi. Tuntuu, että olen mukavassa pehmeydessä. Tietokone päivittää itseään ja tuijottelen päivityksiä tyytyväisenä ilman että mieleeni edes tulee tehdä mitään muuta sillä aikaa. Toimistolla selaan instagramia ja huomaan ihmetteleväni huumorimemeä luullessani sen olevan uutisotsikko. Naurahdan itselleni. Salasanat menevät vähän sekaisin kirjautuessa läppärille. Mutta muuten kaikki tuntuu olevan ihan hyvin. Jälkivaikutukset ovat mielestäni mukavat ja turruttavat. Olen yllättynyt sillä olen aikaisemmin käsittänyt, että tällaisten "onnellisuustilaa" nostattavien apuvälineiden käyttö aiheuttaisi jälkikäteen vastapainoksi niin sanotun laskutilan, jolloin kaikki tuntuu vastaavasti kurjemmalta. Mutta hienoa ettei niin kohdallani ole. Ehkä normaalitilani on jo niin paska, että jopa essolaskuissa oloni on hyvä. BLING. Ossi kertoo olevansa hyvässä flowssa omalla työpaikallaan. Vaihtelemme heti ylistysviestejä siitä miten hyvin kaikki oikein on sujunut ja miten hyvä olo jatkuu vielä näin pitkään. Kahvitauolla huomaan vähän tanssahtelevani paikallani lähes eleettömästi musiikin tahtiin, jota ei muut kuule. Oikein hyvä. Ainoa negatiivinen asia, jonka olen havainnut on se, että vatsa tuntuu olevan sekaisin. Mutten voi tietää mihin se liittyy, joten ihan sama.

 
No palataan valovuoden päähän perjantaihin, jolloin olen Ronilla odottelemassa, että hän palaa kaupasta. Tiedän, että on mahdollista, että hän on taas kääntynyt päälaelleen käytyään ulkona ja voisi palata takaisin eri ihmisenä. Niin on käynyt monesti aikaisemminkin. Oloni on aika hyvä, mutta ajatus siitä, että  joutuisin aikaisin perjantaipäivänä lähtemään jonnekin vailla suunnitelmia tuntuu aiheuttavan pientä paniikkia. En voi mennä kotiin, en vaan pysty. Ja yksin pyöriessä ahdistuisin vain ajatellessani taas Ronin temppuilua. Siispä päätän, että jos lähden niin meidän on saatava sovittua välimme ennen sitä, jotta edes näennäisesti kaikki olisi hyvin. Osaan huijata itseäni. Roni palaa kaupasta ja tuo minulle pyytämäni vissyn. Totean, että otetaan pieni aikalisä niin että ilma puhdistuu, ja sitten kun on parempi mieli niin voin lähteä. Roni sanoo, että hyvä idea ja kuulostaa hyvin rauhalliselta. Ennen kauppaanlähtöään hän on taas huutanut minulle kuinka merkityksetön typerys hänelle olen. Käskenyt häipymään. Valehdellut idioottimaisia juttuja. Mutta pystyn jostain syystä ohittamaan kaiken tämän jo ennenkuullun tutun sepustuksen täysin. Roni laittaa musiikin soimaan ja sanoo rauhallisesti ja totuudenmukaisesti, että hänen on vain saatava muutama tunti itselleen tehdä omia asioita ja että hän ehkä tarvitsee nyt muuta tekemistä. Joo, ymmärrän. Kaikki on fine. Tuntuuhan minusta joskus samalla, vaikken valitettavasti olekaan saanut Ronia vielä koskaan niihin ihmisiin omalla listallani, joita en haluaisi nähdä ahdistuksen hetkillä. Harmi, että itse olen hänen listallaan siellä, mutta minusta tuntuu, että siellä ovat kaikki hänen läheisensä vuoron perään. Halaamme Ronin kanssa ja pyydämme kumpikin anteeksi käytöstämme. Tiedän, että hän nyt yrittää olla todella mielistelevä ja rauhallinen, jotta lähtisin varmasti, mutta olen silti tyytyväinen. Roni saattaa minut ulos ja halaamme. Jos hän on tällä tuulella, niin en vaan voi hoitaa asiaa tämän paremmin. Minun on hyväksyttävä se, että emme todennäköisesti nyt tapaa hetkeen, kun hänen täytyy päästä irrottelemaan ja unohtamaan pelottelevat sitoutumismuistuttajat (minä). Kävelen oikein hitaasti kohti keskustaa. Sää näyttää kirkastuvan, aurinko lämmittää. Olen saanut pitkitettyä päivää sen verran, että kello lähenee jo sitä aikaa, kun kaikki lähtevät töistä viikonlopun viettoon. BLING. Ja kuka taas pelastaa hetkisen elämästäni eteenpäin? Nino. Yhtäkkiä Nino viestii, että hän on lähdössä töistä ja hänelle kelpaisi yksi kylmä afterworkki. Loistavaa. Aloitetaan siitä! Nähdään kohta terassilla. 

Enimmäkseen koen Ninonkin ystäväkseni. Tai ainakin kaverikseni. Hän saattaa ajatella minusta jotain enemmän, kuten minäkin pieninä hetkinä hänestä, mutta vähintäänkin meillä on kaveruus. Siispä on kivaa saada hänet seurakseni terassille. Saan muuta ajateltavaa ja viikonlopun käyntiin. Siinä Ninoa odotellessani ja auringosta nauttiessani saan viestejä Ossilta, joka miettii itse miten viikonloppu lähtisi parhaiten käyntiin. Jotenkin keskustelumme ajautuu erilaisiin päihteisiin ja sovimme, että palataan illemmalla asiaan ja katsotaan mitä on tehtävissä. Fiilikseni alkaa kohota! Selviän oikein hyvin ilman Ronia tänään. Kuuntelen radiota ja katselen ohikulkijoita. Terassi alkaa täyttyä töistä lähtevistä ihmisistä. Oikeastaan en edes kaipaa seuraa, mutta koska Nino on jo tulossa niin koitan vaihtaa moodini sosiaaliseksi. Pian hän saapukin siististi pukeutuneena paikalle. Hän on kasvattanut vähän partaa. Halaamme kevyesti ja skoolamme miedoilla juomilla. Olemme jo ylittäneet sen vaiheen, etteikö voisi olla täysin rennosti ja puhua mistä vain. Joten pölöttelen avoimesti omia juttujani ja ahdistustani ja päättämättömyyttäni. Saamme parituntisen kulumaan nopeasti, mutta mietin jo miten pääsisin mahdollisimman kivuttomasti siirtymään eteenpäin. En halua viettää mitään kahdenkeskeistä iltaa rauhallisesti kenenkään kanssa. Haluan kreisibailata! Onnekseni yhtäkkiä pöytään ilmaantuu joku Ninon sukulainen, joka pyytää päästä liittymään seuraan lasillisella. Tottakai! Loistavaa, nyt voin livetä paikalta, kun Ninolla on seuraa. Juomme vielä yhdet ja keskustelemme kevyesti jostain iloisista aiheista, kunnes hyvin luontaisesti päätämme jatkaa matkaa omille teillemme ja palaavamme illemmalla asiaan. Jes. Tunnelmani on kevyt ja positiivinen. Kävelen kauppaan noutamaan muutaman kylmän siiderin laukkuuni ja  saan kutsun Ossin ja hänen seurueensa luokse pieneen kuppilaan, jossa voisimme suunnitella iltaa lisää. Koska ei ole kiire minnekään, niin kuljen oikein hitaasti ja istahdan välillä puistoon juomaan yhden juoman itsekseni. Haluan olla ulkona mahdollisimman pitkään kun lämpöä riittää. Ennen kuin siirryn Ossin luokse haen vielä jostain halpiskaupasta mukaani pitkähihaisen paidan iltaa varten. Kuten olen aiemminkin maininnut nautin kävelemisestä todella paljon. En koskaan ota julkista ellei ole oikeasti pakko kiireen tai sään takia. Siispä nytkin kävelen reilut kolmisen kilometriä hitaasti voimaantumisen tunteesta nauttien. Löydän Ossin, hänen tyttöystävänsä ja heidän kaveriporukkansa pubista. Eikö ole hauskaa, että olen saanut ystäviä vanhasta tinderdeitistäni ja voin nyt hengailla hänen ja hänen puolisonsa kanssa? Tulemme kaikki hyvin juttuun ja kävimme jo aikaisemmin tyttöystävän kanssa sen keskustelun, ettei meillä ole nyt välillämme Ossin kanssa yhtään mitään muuta kuin hauskaa kaveruutta. Myös tyttöystävä on tosi rento ja samoilla linjoilla esimerkiksi juhlimisen suhteen kanssamme, joten mikäs voisi olla tämän kivempi uusi ystävyydensolmiminen. Esittäydyn uusille tyypeille ja vietämme rentoa iltaa pubissa. Mietimme Ossin kanssa miten saisimme ilostettua iltaa enemmän. Totean, että voisin ihan hyvin mennä eräisiin isoihin kemuihin, joista usein saa helposti ja luotettavasti mitä vain. Ossi lyö kouraani seteleitä ja porukassa oleva kiva kundi sanoo lähtevänsä mukaani. It's a deal! Kiva uusi tuttavuus Jukka on sosiaalinen ja sellainen tyyppi johon tutustuu todella helposti ja nopeasti. Olemme heti kuin vanhat tutut. Aika on kulunut yllättävän nopeasti ja on jo aika myöhä. Kävellessämme juhliin juomme mukanani olevia juomia samalla kun hän kertoo itsestään kaiken ja pääsemme heti kivalle ystävyyden tasolle. Tässä vaiheessa olen myös vaihtanut pari kevyttä ja neutraalia viestiä Ronin kanssa, joka toivottaa minulle hauskaa iltaa. Kiitos samoin.

Saavumme juhliin Jukan kanssa tavoitteenamme tehdä ostoksia, joilla takaamme loppuviikonlopun hauskanpidon. Ossi on jo mennyt kotiin tyttöystävän kanssa ja sovimme, että jatkamme juhlia huomenna yhdessä. Klubitamme Jukan kanssa ja nauramme hassusti pukeutuneille juhlijoille. Sitten bongaamme joukosta luotettavan tyypin, joka vaihtaa käteisemme menolippuihin ilomaahan. Jes! Ilmoitan heti Ossille, että onnistui ja huomenna on bileet. Olemme juhlissa Jukan kanssa loppuun asti. Tanssimme. Juomme. Emme ota muuta. Sen aika on sitten huomenna. Neljän jälkeen Jukka saattaa minut omalle pysäkilleni. Hän on todella mukava eikä tee mitään suoria ehdotuksia, vaan vaikuttaa vain äärimmäisen ystävälliseltä. Vaihdamme numerot ja näin vahvistamme  uuden ystävyytemme. Olen tässä vaiheessa saanut viestejä sekä Ninolta että Harrilta, jotka molemmat ehdottavat, että voisin mennä yökylään. Harrin kanssa olemme viestitelleet pitkin iltaa ja hän on toivonut tapaamista, mutta olen ollut liian keskittynyt juhlimaan ilman stressiä seurassa, jossa minun ei tarvitse välittää siitä miltä vaikutan. Olen yhä sidoksissa Roniin sen verran, etten kerta kaikkiaan halua mennä kenenkään luokse yöksi. Siispä ihme kyllä päädyn omaan sänkyyni yllättävän tyytyväisenä. Ehdin nukkua muutamia tunteja eteenpäin kun Ossi jo viestittelee, ettei olisi uskonut, että asia järjestyy näin helposti! Milloin nähdään, missä, tule jo! Omaa päätäni jomottaa kovaa ja olo on järkyttävä. Hetken jo ajattelen ettei tästä päivästä tule mitään, mutta kun nappaan suuhun buranan ja käyn suihkussa niin olen kuin uusi ihminen. Täynnä energiaa! Tervetuloa uusi ihana vapaapäivä! Ossi on saman seurueen kanssa jo blockfesteillä, aurinko paistaa. Ihanaa, sinne siis! Myös Harri viestii minulle olevansa matkalla samaan paikkaan. Tässä vaiheessa alkaa minun ympäripyöreyteni, josta olen nyt saanut häneltä opastavaa palautetta monen pitkän viestin verran. Hän toivoo, että voisimme törmätä ja totean, että kokeillaan vaan sitä jossain vaiheessa. En valehtele, ja oikeasti tarkoitan sitä. Miksemme voisi törmätä. Mutten halua luvata tai sopia mitään tarkkaa aikaa, koska olen vapaassa ihanassa flowssa. Nyt kuitenkin ymmärrän, että hän on oikeasti odottanut tapaamistani ja minä olen vain keskittynyt muuhun. Oikeasti toivon, että olisin toiminut paremmin häntä kohtaan, mutta nyt ehdin ehkä parantaa tilanteen, kun pian tapaamme taas. Pukeudun kivasti ja tunnen oloni hyväksi. Tarkistan tekemäni ostokset ja olen innoissani. En itsekään melkein voi uskoa, että se kävi näin helposti ja edessä on iloisia hetkiä aivan takuulla. Lähetän Ronillekin huumorilla säestetyn viestin hankinnoistani, joihin hän reagoin ystävällisen etäisesti. Haluan ylläpitää keskusteluyhteytemme hänen asennevammoistaan huolimatta.  Täynnä uutta energiaa ja malttamattomana lähden kohti aurinkoa ja kohti Ossia ja uutta seikkailua. 

Taas kävelen paikalle nauttien hyvästä fiiliksestä. Löydän Ossin seurueineen istuskelemasta ulkoa. Paikalla on porukkaa uskomattoman paljon. Erilaiset bändit soittelevat siellä ja täällä. Ne eivät minut suuresti kiinnosta. Harri viestittelee olinpaikkaansa, mutten ehdi nyt sinne (olisi pitänyt edes käydä moikkaamassa, tyhmä minä).  Annan heti Ossin osuudet hänelle. He eivät aikaile vaan ottavat tyttöystävän kanssa heti ensimmäiset lievät testiannokset. Jännitän vähän, ettei kai mukaan ole sattunut plaseboa, mutta reilun puolen tunnin kuluttua he kuvailevat hyvää fiilistään. Loistavaa. Juomme auringossa parit juomat, kunnes päätämme lähteä virkistäytymään hetkeksi Ossin luokse. Ja siitähän se ilta sitten käynnistyy. Kuuntelemme musiikkia, porukka lisääntyy. Fiilis on loistava. Olen uusien ystävieni seurassa ja pidän siitä. En halua muualle. En halua rauhoittua ja esittää kivaa ihmistä Harrille ja hänen ystävilleen. Haluan olla seurueessa jossa kaikki ovat samassa kivassa flowssa. Olotilassa jossa kaikki on pehmeää ja ihanaa, mutta silti tarkkaavaisuus ja havainnointikyky on loistava. Kaikki äänet ovat ihania. Musiikki mahtavaa. Tekee mieli tanssia ja hymyillä. Ja kaikki ovat samaa mieltä. Tässä aineessa vaikutus aika on noin puoli tuntia. Uskon, että mahdolliset yliannostukset kokemattomilla ihmisillä johtuvat malttamattomuudesta odottaa vaikutusta. Ensin olo on ihan normaali, mutta aivan yllättäen se euforia laskeutuu päälle. Kaikki muuttuu värähteleväksi ja kauniiksi kuin sormea napsauttamalla. Ahdistus katoaa ja hetkessä eläminen onnistuu yhtäkkiä automaattisesti. En ole löytänyt tästä vielä huonoja puolia. Jonkin ajan kuluttua annoksen ottamisesta saattaa tulla tosi kova hiki, ja suuta kuivaa. Siksi kaikki varmaan juovat vettä. Joskus ei edes tee mieli lainkaan alkoholia, mutta itselleni maistuu tällä kertaa siiderikin. Nautimme vain toistemme seurasta ja ihanasta ympäristöstä. Jotkut haluavat ennemmin olla pienessä porukassa sisällä, mutta itse haluan lähteä ihmisten ilmoille. Onneksi Jukka ja pari muuta ovat samaa mieltä ja lähdemme puistoon festivaalialueelle. Mainiota. Bongaan Elinan joka liittyy seuraamme samoissa meiningeissä. Tanssimme ulkona ja kaikilla on hauskaa. Illan edetessä haluan päästä kunnolla tanssimaan. Niin sanotusti tamppaamaan. Eli niihin pimeisiin klubien huoneisiin joissa välkkyy strobovalot ja musiikki saattaa kuulostaa tylsältä ellei ole mukana meiningeissä. Niihin tansseihin joissa kaikki tanssivat yksin katsoen lavaa kohti. Ah miten nyt ymmärränkään sen kaiken. Jonotamme eräälle todella suositulle ja hyvälle klubille ja riennämme trancehuoneeseen, jossa vietämme seuraavat tunnit aina siihen saakka, kun klubi on avoinna. Olisin voinut tanssia aamuun asti. Energiaa ja hyvää fiilistä riittää monta tuntia. Toisaalta näissä oloissa aika hidastuu, mutta toisaalta se soljuu eteenpäin kauniisti. Oltuamme ulkona joku saattaa esimerkiksi mennä vessaan ja odotan ulkopuolella. Yhtäkkiä havahdun siihen, että onkohan kulunut jo tunti, koska olen keskittynyt niin hyvin johonkin ympäristössä olevaan asiaan. Ja todellisuudessa on kulunut vain minuutti. Aika venyy. Ja toisaalta tanssilattialla voi olla täysin vaivatta kaksi tuntia tekemättä mitään muuta kuin yhtä tanssiliikettä, ja se on täynnä loistavaa fiilistä, jolloin aika soljuu eteenpäin liian nopeasti ja vaivattomasti. En voi sille mitään, mutta en voi olla tällä hetkellä vastustaa tämän aineen hyödyntämistä ahdistuksenpoistossa ja hauskanpidossa. Jos vain sen saa pidettyä viihdekäytössä ja pienissä annostuksissa, niin olen ainoastaan innoissani siitä minkälainen uusi ahdistuksesta vapaa maailma minulle on avautunut. Myöskään rahallisesti tämä ei ole kallista. Yhdelle illalle riittää loistavasti annostus joka maksaa viisitoista euroa, tai jopa vähemmän. Ja koska alkoholia ei tarvitse tai ei tee mieli, niin sehän on selvää säästöä. Eikä olo mene sekavaksi tai tule väsyneeksi vaan positiivista energiaa riittää vaikka aamuun asti. Nytkin jatkamme matkaa klubilta Jukan luokse jatkoille. Siinä matkalla törmään Harriin, jota tervehdin iloisesti ja halaan. Kaikki ovat tietenkin menossa baareista kotiin, mutta meillä on vasta bileet alkamassa. Siispä en lähde Harrin matkaan, mikä on varmasti näyttäytynyt hänelle tosi kummallisena käyttäytymisenä. Olen lähettänyt hänelle viestin, jossa selitän, että tässä on nyt porukalla muutakin menossa kuin alkoholi ja siksi tilanne on vähän outo. Hän ei reagoi siihen mitenkään negatiivisesti. Kenties voimme keskustella aiheesta kun tapaamme ja saan selvitettyä hänen suhtautumisensa tähän juhlintatyyliin tarkemmin. Jukan luona kuuntelemme musiikkia ja nautimme flowsta. Poltamme hatsit ja olo on mainio. Mikä täydellinen yhdistelmä. Kaikki vaan on hyvin. Jotkut torkahtelevat aamun mittaan, minäkin kai. Aamuyhdeksältä havahdun ja totean, että voisi olla aika liikkua. Jukka ja Elina lähtevät yhtämatkaa ulos. Kävelemme Kallion katuja, joilla näkyy sunnuntaiaamuna vastaavassa tilassa olevia porukoita. Menemme siistiin baariin jossa on ihmisiä lähes koskemattomat juomat edessään iloisella tuulella. Ymmärrykseni kaikkea tätä kohtaan on lisääntynyt. Baarissa törmäämme Elinan tapailukaveriin ja sattumalta paikalla on joku vanhasta työpaikasta tuttu fiksu ihminen, joka vinkkaa minulle silmää vallitsevassa yhteysymmärryksessä. Hah. Istuskelemme rauhassa lämmittävässä aamuauringossa. Jukan täytyy lähteä omiin asioihinsa ja me jatkamme kohti kotia Elinan kanssa. 

Koko sunnuntai sujuu kivassa pehmeässä mukavuudessa. Ihan vähän välillä tuttu normaali ahdistukseni välähtelee, mutta kun saamme sovittua tapaamisen Harrin kanssa alkuviikolle niin oloni tasoittuu soljuvaksi. Ronin kanssa vaihdamme viestejä myös illemmalla lisää hänen aloitteestaan. Hän on taas kaikkivoipassa ylimielisessä asenteessaan ja suhtaudun hänen juttuihinsa humoristisen välinpitämättömästi. Pyydän häntä lopettamaan hölmöt ennalta-arvattavat juttunsa ja katsomaan yksinään dokumenttejaan, kunnes nukahtaa. Lisäksi juttelemme Karrin kanssa yöhön asti. Hän kehuu keskustelujamme ja miettii että miksei koskaan voi törmätä kaltaiseeni naiseen missään. Kysyy miksemme koskaan tavanneet toista kertaa. Nauran ja sanon, että "syvällisyyteni" ei välttämättä ilmene missään illanvietoissa, joten ei hätää. Kaikki tuntuu taas hetken olevan ihan hyvin, vaikka Roni onkin taas tutuissa kierteissään, eikä ainakaan vielä onnistunut kokonaan ohittamaan oman ahdistuksensa aiheuttamia eristäytyneisyystarpeita. Mutten jaksa ajatella sitä nyt. Nautin tästä hyvästä fiiliksestä niin kauan kun se kestää. Tiedän, että ahdistus ja stressi ja Roni-ikävä iskee taas jatkossa, mutta se on sen ajan murhe se. Ja edelleenkin mieltäni lämmittää ne muutamat menoliput ilomaahan, jotka odottavat minua kotona. Ja uudet ystävyyssuhteeni Ossiin ja hänen tuttaviinsa. Ja Elina, joka on kanssani myötä- ja vastamäessä. Ja Harri, jota minun on kohdeltava jatkossa paremmin ja selkeämmin. Nyt sain uuden tilaisuuden ja en saa heittää sitä hukkaan. Jos hän ei halua tavata minua ollessani hänelle täysin rehellinen, niin se minun täytyy hyväksyä. Mutta ainakaan hän ei kadonnut nyt minun epämääräisyyteni vuoksi. Edellisiltana söin jokun lämpimän ruoan. Nyt ruokahalua ei työpäivän aikana juurikaan ole, mutta jos sukulainen haluaa käydä jossain niin miksei. Voinhan ottaa jotain kevyttä. Ympäristö väreilee kauniin kevyesti ja pehmeä on edelleen oikea sana kuvaamaan olotilaa. En vaan pysty pitämään mitään huumeidenvastaista saarnaa kenellekään tästä aineesta, vaikka tietenkin näen tämän vain kivana määräaikaisena vaiheena. Mainiona keinona päästä hetkeksi eroon perusteettomasta ahdistuksestani. Välivaiheena kunnes pääsen joko Ronista eroon tai tilanteemme selkiytyy. Uudenlaisena viikonloppunollaamisekeinona.