Ettei nyt vaan sattuis mitään

Nökötin laiskana ja väsyneenä lähes iltakuuteen tietämättä mitä tekisin vapaalla lauantai-illallani. Hetken välähdyksenä vaihtoehto olla tekemättä mitään? Voisin vain odotella, että tapaisin Dimin taas joskus. Ei. Kaadoin itselleni lasillisen punaviiniä ja aloitin valmistautumisen iltaan. Johonkin. Ihan mihin vain. Yhtäkkiä väsymys ja eilisen krapula kaikkosivat ja tunsin olevani innoissani uudesta illasta. Uudesta mahdollisuudesta. Tyttöporukkamme ryhmäkeskusteluista bongasin pari ystävää istumassa naapurissani iltaa ja päätin liittyä heidän seuraansa alkuillaksi. Halusin venyttää mahdollisimman pitkälle minkään asian lukkoonlyömistä, jotta voisin heittäytyä Dimin seuraan jos hän ottaisi yhteyttä. Mutta kellon edetessä viestin Danielille, että voitaisiin ehkä törmätä myöhemmin, kun siirryn keskustaan. Hän ilmoitti odottelevansa minua! Vaihdoimme muutamia viestejä Javierin kanssa. BLING. Manuel kertoo viettävänsä rauhallista koti-iltaa. Hän aikoi takuulla kutsua minut luokseen, ellen olisi heti kertonut olevani ulkona. Olen todella yllättynyt hänen aktiivisuudestaan, sillä vastahan olin siellä torstaina. Aiemmin olisin perunut kaikki muut menoni hänen vuokseen, mutta nyt hyväksyttyäni välimme en enää tee niin.

Juoruilimme ja skoolasimme pienen tyttöporukan kesken, kunnes lähdin itse ajoissa kohti keskustaa ja Danielia. Meillä oli ollut hauskaa edellisenä iltana, joten miksemme viettäisi uutta mukavaa iltaa yhdessä? Sovimme tapaavamme biljardibaarissa. Hän tuli minua vastaan ja kertoi tutustuneensa pariin mukavaan henkilöön, jotka voisivat pelata kanssamme pari erää. Sopii! Hauskaa, rentoa ja spontaania. Pidän siitä! Hänen tapaamansa uudet tuttavuudet olivat hieman vanhempia naimisissa olevia miehiä. Toinen teeveestäkin tuttu. Tarjoilimme toisillemme drinkkejä, pelasimme biljardia ja tutustuimme toisiimme.  Olimme Danielin kanssa parina kahta muuta vastaan ja vuorottelimme biljardikepin kanssa. Huomasin, että hän hikoilee kämmenistään hyvin voimakkaasti. Onkohan se harvinaista? BLING. Manuel viestii hyvää yötä. Illanvietossamme tunnelma oli erityisen kepeä, sillä kukaan meistä ei tuntenut toisiaan entuudestaan, mutta olimme valmiit viettämään hauskan illan yhdessä. Jatkoimme seuraavaan kuppilaan yksille, ja siitä seuraavaan toisille, ja siitä seuraavaan kolmansille. Jokainen kertoi työasioistaan ja itsestään vuorollaan, tulimme loistavasti toimeen! Ilta loppui baarin pilkkuun aivan liian aikaisin. Halasimme uusia tuttujamme hyvästiksi (Olipa niin kiva tutustua! Niin oli!) ja jatkoimme Danielin kanssa kävellen hänen majapaikkaansa. Hän olisi lähdössä maasta seuraavana arkipäivänä.

Olin hyvin väsynyt ja hänen luokseen (airbnb?) päästyämme ilmoitin, että haluaisin heti nukkua. Olisiko hän odottanut jotain muuta? Olen seurannut keskustelua siitä, onko miehellä oikeus heittää seuralainen pihalle keskellä yötä jos tapahtumat eivät etene odotusten mukaisesti. Ehkä? Mutta Daniel oli täysi herrasmies. Nukuimme alusvaatteisillamme toisiamme kevyesti halaten. Pidän vahvemmasta otteesta, en liian hennosta. Hänen majapaikkansa vuode koostui kahdesta erillisestä sängystä, joiden väliin jäi ärsyttävä rako. Siinä oli vaikea nukkua lähekkäin. Aamulla nukuimme pitkään. Vilkaisin häntä. Yhä komea. Mutta minulle riittää meidän hauska yhteinen viikonloppu. Ei tarvetta saada mitään muuta. Se todennäköisesti ei kuitenkaan johtaisi mihinkään. Minulla oli kauhea vessahätä ja pelotti mennä pienen huoneen pieneen äänieristyksettömään vessaan. Nää on näitä käytännön ongelmia, joita saa kohdata herätessään mistä sattuu. Ikävöin teleporttia omaan sänkyyni. Mutta suoriuduin vessakäynnistä, vilkaisin peiliin ja siistiydyin hieman. Laitoin purkan suuhun. Menin takaisin sänkyyn hänen viereensä. Ilmoitin aikovani lähteä pian kotiin. "Camoon, rentoudu ja jää vielä hetkeksi". Hän silitteli takamustani, supersankarialushousujani.  Sanoin, että tämä on enintä mihin hän tulee kanssani pääsemään. Hymyilin ilkikurisesti ja annoin suukon. Hän näytti pettyneeltä, mutta ei osoittanut närkästystään. Keräsin tavarani ja pukeuduin. Kyselin hänen työstään huolettomasti, toivotin hyvää tulevaa viikkoa, annoin suukon ja lähdin kohti kotia. Ehkä joskus vielä viestimme, ehkä tapaamme. Mutta en mieti sitä nyt sen enempää.

Kotimatkalla Manuel viestii taas. Kutsuu kylään viettämään rentoa sunnuntaita. Olen hieman yllättynyt jälleen, mutta ehkä meillä todella on vaan niin mukavaa yhdessä, kavereina? "Laitetaan sauna ja katsotaan sarjaa, ja sitten mennään ajoissa nukkumaan!". Miksipä ei! Minulla oli railakas viikonloppu ja mikä voisi olla sille parempi lopetus, kuin katsella kainalossa kivaa sarjaa saunan jälkeen? Minun tekisi mieli kysyä Dimiltä miten työt ovat viikonloppuna sujuneet, mutta odotan ainakin maanantaihin.