Pyörin aamulla sängyssä. Raotan varovasti silmiä. Jes oma huone. Oma sänky. Vieressä vain kissa. Suussa maistuu pizza. Pikakelaan illan tapahtumat. Kaikki meni hyvin! Ei black-outteja. Avaan puhelimen, joka lepää vierssäni tyhjällä sängynpuoliskolla ja kirjaudun nopeasti sekä facebookiin että whatsappiin, jotta kukaan ei pysty päättelemään tekemisiäni sen perusteella, että viimeisin kirjautumisaika on kolmelta aamuyöllä. Satunnainen tuttavani on lähetellyt minulle viestejä yöllä. Alun perin sovimme olevamme kuulumistenvaihtokamuja, koska törmäämme jatkuvasti samoissa paikoissa. Se tuntui hauskalta ajatukselta. Olen naiivi. Olen aiemminkin maininnut hänestä. Ja taas edellisiltana törmäsimme tutussa kuppilassa. Ilmeisesti hän ei ole aivan sujut tämän satunnaistuttavuutemme kanssa, haha! En todellakaan enää ryhdy moiseen. No, joka tapauksessa on aivan liian aikaista. Ryömin hakemaan buranan ja nukahdan vielä pariksi tunniksi. Näen unta, että on kesä ja olen festivaaleilla tai markkinoilla Dimin kanssa. Eksyn hänestä ihmisjoukkoon. En löydä häntä. Huudan ihmisille, että olen kadottanut poikaystäväni, ovatko he nähneet häntä! Sitten joku ohjaa minut Dimin luokse, joka jonottaa keskellä pitkää jonoa. Halaan häntä ja pyydän anteeksi, että kutsuin häntä poikaystäväkseni, mutten muuten olisi löytänyt häntä.
Lähdimme siis edellisiltana ystävättäreni kanssa ulos. Siinä on aina oma fiiliksensä: valmistaudutaan yhdessä, otetaan lasit viiniä. Ollaan kauniita. Lähdetään ilman suunnitelmia kohti uusia seikkailuita. Juorusimme ja nauroimme! Ostimme vuoroin toisillemme drinkkejä. Yhdet ensin tuossa viereisessä, siitä sitten keskustaan ja toiset ensin rauhallisemmassa paikassa Kampissa, ja siitä sitten vähän menevämpään! Fiilis katossa, me halutaan tanssia!Törmäsimme tuohon satunnaistuttavaani ja pyörimme samassa porukassa jonkin aikaa. Istuskelimme muiden uusien tuttavuuksien kanssa ja odotimme, että aika rientäisi sen verran, että tanssilattia aukeaa. Siinä illan mittaan silmäni tavoitti koko baarin komeimman ilmestyksen istumassa pienessä porukassa ravintolan toisella laidalla. Katseemme kohtasivat muutamaan kertaan. Pitkä, tumma, täydellinen parta, komea. En juurikaan tee aloitteita. En uskalla. Toinen voi olla liian komea. Liian varattu. En halua tulla tyrmätyksi. Joten mielessäni ei edes käy se, että menisin esittäytymään. Olen kyllä usein eri tilanteissa kysynyt mukavan oloisilta tyypeiltä, että saako seuraan liittyä esimerkiksi puistossa tai terassilla, mutta yksin en uskalla.
Jatkamme iltaa, tanssilattia aukeaa. Hyppäämme ystävättäreni kanssa esittämään pari toivetta deejiille (et soittanut niitä, pyh!) ja kuka yllättäen tulee eteeni. Tuo taivaallisen komea mies. Hän on rohkea! Hän oli nähnyt minut ja päätti tehdä aloitteen.Tanssimme samassa porukassa, katsomme toisiamme. Esittäydymme. Hän on Daniel. Pelkään hetken, että hän on minua nuorempi. Olen nauttinut riittävästi viiniä kysyäkseni. Olemme samaa vuosimallia! Loppuillan tanssimme yhdessä ja halailemme ja tutustumme lisää baaritiskillä. Baarimikot vinkkaavat silmää "Go get a room!". Tunnelma on katossa! Ajaudun suutelemaan häntä. Hän sanoo, että olen paras suutelija. Vaihdamme numeroita, hän pyytää minua luokseen. Sanon, etten harrasta yhden illan juttuja. Ja taas kuulen sen: Ei en mä halua sun kanssa yhden illan juttua! Mä haluan monta! Me voidaan nähdä heti huomennakin ja sunnuntaina! Mutta sitten lähden kolmeksi viikoksi. En asu vakituisesti täällä. Boom! En halua ihastua ihmiseen, joka ei ole täällä. En halua etäsuhdetta. Sanon sen ääneen. Hän sanoo, että voi kyllä muuttaa työtilannettaan! Hän tulee takaisin taas muutaman viikon kuluttua ja voimme silloin taas olla yhdessä. Hän on kyllä mahtava. Olen onnekas saadessani kokea tällaisia hetkiä. Suutelemme. Hän jää jatkamaan iltaa, kun lähdemme yhtä matkaa kotiin ystävättäreni kanssa. En tiedä miksen edes antanut mahdollisuutta siinä hetkessä. Miksi edes lähdimme noin aikaisin kotiin? Jostain mielenhäiriöstä hain matkalla ensin grillin yöpalan ja vielä viereisestä pizzeriasta kotiin viemisen. Daniel lähettää hymiön.
Hän on viimeksi ollut kirjautuneena viestintäpalveluun puoli viideltä aamulla. Hän varmaan nukkuu vielä. Voisin jossain vaiheessa kysyä miten hänen loppuiltansa sujui. Olisiko sittenkin ollut kivempi herätä hänen luotaan? Hän on niin komea. Alan pohtimaan seuraavaa vapaailtaani. BLING. Dim! Hän lähettää kuvan itsestään keskellä työvuortansa. Jokin sykähtää sisälläni. Voi kunpa voisimme tavata! Kysyn onko kohta jo valmista. Vinkhymiö. Ei kuulemma tule valmista vielä tänään. "Ethän ole vihainen?". Vastaan, etten tietenkään ole vihainen, mutta olen kärsimätön selvittämään mitä meidän välillämme voisi olla. BLING. Javier kyselee illan kuulumisia. Kerron pahasta päänsärystä, joka on saatu nyt joten kuten kuriin. Hän haluaisi tavata. Sanoo, että voisin lähteä hänen seurakseen pikkujuhliin illalla. En vielä tiedä mitä aion tehdä illalla. Ajattelen, että saattaisiko Dim sittenkin saada työt valmiiksi ja ehdottaa tapaamista? Entä Daniel? En halua vielä sopia mitään. Mutta rakastan sosiaalisia juhlia. Haluaisiko hän minut romanttisesti seuralaisekseen? En tiedä, menisin vain kaverina. "Katsellaan myöhemmin."
Muutama tunti aikaa koota itseään ja keksiä mitä lauantai-ilta pitää sisällään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti