She thirsted for love, but found only a mirage (Javier)

Ennen tapaamistamme arki-iltana Javier kertoo, että hänellä on ruokaa iltaa varten hankittuna, mutta jos haluan herkkuja niin voin viedä mennessäni. Ilmoitan, että tuon pullon viiniä. Hän toivoo punaista. Sopii! Mietimme minkä valitsisimme illan elokuvaksi. Annan hänen valita vaihtoehdoistani. Sanon, että en halua matkustaa liian myöhään yöllä ulkona, joten joko aloitetaan leffa ajoissa, tai lähden hänen luotaan suoraan töihin. Javier on sitä mieltä, että suoraan töihin lähtö on paljon fiksumpaa. No mikäs siinä. Olen vapaa ihminen. Saan yöpyä kenen luona haluan. Sitä paitsi, kuten yllättävän monella muulla, myös Javierilla on ihanat untuvapeitteet, joissa nukun ihan mielelläni. Sinkkuuteni alkuvaiheissa kuvittelin, että jos tapaa jonkun kolmannen kerran. Tai ainakin viidennen kerran, niin kyseessä alkaa jo olla vakavasti otettava tapailusuhde, mutta kuten olen saanut uudestaan ja uudestaan tuta, ei se mene niin. Nytkin tapaamme virallisesti Javierin kanssa neljännen kerran, mutta kyseessä on vain leffailta. Ei mitään vakavaa. Ei suhdetta. Ei edes oikeastaan tapailua. Leffailta tänään. Kolmostreffit viikonloppuna toivottavasti. Halaus siellä, yö tuolla. Tätäkö tämä nykyään on. En malta odottaa, että joskus tulee eteen se kohtaaminen, joka johtaa ekslusiivisuuteen. Se ihana hetki, kun saan poistaa tinderin. Mutta se ei ole vielä horisontissa. Ei ole ollutkaan. Vain heijastuksia.

Olen yleensä aina ajoissa, mutta nyt olin myöhässä. Olimme sopineet, että poikkeuksellisesti vien elokuvan mukanani (dvd! Vanhanaikaista), mutta matkalla huomasin unohtaneeni koko levyn! En enää voinut palata takaisin, mutten kehdannut myöntää unohdusta, joten kävelin tavallista pidemmälle isompaan markettiin hakemaan korvaavaa leffaa tilalle. Olin yllättynyt hyvästä valikoimasta ja ostin kiinnostavan uutuuden. Javier kysyi missä viivyn. Hän oli tullut ulos vastaan. Olipa huonoa toimintaa minulta! Pahoittelin ja menin paikalle mahdollisimman nopeasti. Emme olleet tavanneet muutamaan viikkoon, mutta tulimme heti hyvin juttuun. Hän oli komea. Edelleen. Jotenkin suloinen. Sellainen, jota tekee mieli koskettaa ohimennen. Heti aluksi otimme lasilliset hyvää valitsemaani keskitanniinista punaviiniä. Ei kyykkyosastolta! Ja lasillisten ääressä vaihdoimme kuulumisia. Valitin työkiireistäni. Hän taputti reittäni ja kysyi olinko valmis kokkaamaan hänen kanssaan illallisen. Kyllä! Eli minä istuin jakkaralla juttelemassa mukavia, kun hän laittoin kalan ja vihannekset höyristimeen. Katoin sentään pöydän! Ruoka oli jälleen erittäin hyvää. Elokuva oli ehkä odotettua keskinkertaisempi, mutta ilta kokonaisuudessaan rento ja kiva. Sohvalla painoin pääni hänen rintaansa vasten, se tuntui kivalta ja luontevalta. Rajat ovat hämärtyneet. Ennen luulin, että jos syleilee jota kuta elokuvaa katsoessa niin siihen yleensä sisältyy tunteita, mutta olen nyt saanut oppia että se voi olla täysin tunteetonta. Koleaa mekanismia. Teknistä olemista. Joten miksi miettiä sitä sen enempää.

Aamulla vaihdoimme iloisia viestejä. Tuntui kivalta. Mutta en anna minkään tunteiden havahtua. Naisellisten, valheellisten tunteiden, jotka luulevat että halaus tai suudelma tarkoittaa jotain. Mutta tuntuu hyvältä, että Javier on henkilö, jonka voin kutsua ulos tai tapahtumaan tai kylpylään kanssani. Seuraksi. Kaveriksi. Hän tykkää viettää aikaa leffaillan ulkopuolellakin. Hän on rento ja hauska ja komea...ystävä. Selailin hänen facebook-sivujaan ja mietin milloin nähtäisin taas. Päivän aikana Ryan ehdottaa, että tapaisimme viikonloppuna. Minusta tuntuu, että hän saattaisi toivoa välillemme muuta kuin kaveruutta. Niin sääli, etten itse koe samoin. Hänessä ei ole mitään vikaa, mutta minkä voin tunteettomuudelleni? Jos tuntisin häntä kohtaan samanlaista fyysistä vetovoimaa kuin Javieriin tai Manueliin tai Dimiin, niin olisin hyvin onnellisessa asemassa. Vastaan, että tapaan ystävätärtäni, enkä osaa vielä sanoa suunnitelmistani tarkemmin. Se on totta. BLING. Myös Javier ehdottaa tapaamista viikonlopulle. Haluan nähdä viikonloppuna sekä ystävätärtäni, Dimiä ja miksei Javieria. Mutta riittääkö aika kaikkeen. Ja mihin kannattaisi nyt keskittyä..? Laitan Manuelillle yhteen ruokareseptiin liittyvän neutraalin iloisen viestin. Sellaisen kaverillisen. En edes kovasti kaipaa häntä, mutta haluan osoittaa olevani kaverillinen ja pitää välimme kunnossa. Haluan kuulla hänestä. Haluan saada hymynaamoja. Saan heti iloisen vastauksen kuvien kera. Jatkokysymyksiä. Huumorikuva. Kuulumisia. Mukavaa ja kaverillista! Okei, nyt kaipaan häntä iihan pikkuisen. Onneksi kello on niin paljon, etten enää voi lähteä hänen luokseen. Lopetamme keskustelumme hymynaamoihin. Javierin kanssa jatkamme keskustelua myöhään iltaan niistä näistä. Hän on melko fiksu. Pystyy kehittyneempäänkin keskusteluun. Hauska. Nyansseja. Mutta olen melko varma hänen olevan pelimies. Hän on niin suorasukainen, että mahdotonta kuvitella häntä yksiavioisessa suhteessa. Enkä niin aio tehdäkään. Tietoisesti kiellän itseltäni minkäänlaiset haihattelut. Javierin mielestä meidän pitäisi katsoa yhdessä enemmän elokuvia. Se kuulostaa kivalta. Mutta en jaksa miettiä sen enempää tarkempia suunnitelmia lähitulevaisuuteen. BLING. "Hyvää yötä", Manuelilta.