Madafakin darra

Huh! Tuli selvittyä rankasta viikonlopusta. Hyppäsin sunnuntaiaamuna ensimmäiseen kotinurkille lähtevään kyytiin. Paikan päällä oli vielä tarjolla aamiainen, mutta tyydyin juomaan muutaman lasillisen laimeaa mehukattia. Ajatus syömisestä kuvotti. Jotkut jäivät vielä nauttimaan saunasta ja yhdessäolosta, mutta minä olen aina ollut se, joka siivoaa, pakkaa kamat ja on valmis lähtemään kotia kohti ekojen joukossa. Bileet on ohi ja olo on usein sen mukainen vikan juhlaillan jälkeisenä aamuna.

Juhlapaikan aamiaishuone oli teemaan sopivasti kumpanakin aamuna täynnä puolizombeja. Joku klenkkaa jalkaa, toinen pitelee päätä. Oli siis hauskaa! Koska meno oli alusta alkaen aivan rajatonta, loppui itselläni perjantai-ilta melko lyhyeen. Leikimme tutustumisleikkejä, lauloimme karaokea ja tanssimme, mutta missasin myöhäisillan ohjatut toiminnat, mikä harmitti aamulla. Heräsin kuitenkin yksin omasta pedistäni puhelimeni täristessä tyynyni alla Manuelin huomentoivotuksiin. Parilla sinkkuystävällä meni huomattavasti paljon lujempaa! Aamulla jaoimme porukkamme kesken viimeisimpiä juoruja ja arvailimme keiden pedeistä kadoksissa olevat tytöt löytyvät. Itse kärsin pahasta päänsärystä ja väsymyksestä (vaikka nukuin varmasti eniten!), mikä vei osan hauskuudesta lauantain ulkoleikeistä. Mutta päiväsauna saunaoluineen tasoitti tilannetta välittömästi. Ihana yhteishenki vallitsi koko juhla-alueella, ja oli hauskaa tutustua uusiin ihmisiin. Puhelimestani löytyy lukuisia vessaselfieitä duckfaceineen sekä tilannekuvia, joista voisin halutessani tsekata jonkinlaista timelinea illan kulkuihin. Mutten halua. Ignorance is bliss. Jossain sopivassa välissä laitoin asukuvat itsestäni sekä Manuelille että Javierille. En viitsi jälkikäteen mennä tarkistamaan, kuinka hauska olen viesteissäni mahtanut olla. Edelleen ignorance is bliss. Lauantain naamiaisjuhlat ja idolsvoittajan livebändin upea musisointi kruunasivat toiminnantäyteisen päivän. Okei myönnän, että tanssilattialla naamiaisasuihin sonnustautuneina löysin pussailukaverin ja lähdin jopa hänen punkkaansa aloittelemaan yöunia, mutta siitä havahduttuani siirryin nopeasti omaan sänkyyni. Ei mitään pussailua enempää. Eikä sitä oikeastaan edes voi laskea, koska olimme naamiaisasuissa. 

Sunnuntaina kotiin päästyäni minun oli pakko käpertyä hetkeksi sikiöasentoon oman tutun peiton alle. Ryhmächat laulaa, kun tytöt kuvailevat olojaan. Joillain meno vielä jatkuu juhlapaikalla. Toivon, että minulla olisi joku mukanani siellä peiton alla. Mutta ei ole. Ei vieläkään. Aavistelen taas masentavaa alkuviikkoa. Odotan varmaan malttamattomana kuulenko jotain Dimistä.