Viikonloppu, syyskuu

Perjantai on taas koittanut viilenevässä syyskuun puolivälissä. Usein tinderien ja deittien yhteydenpito tihenee aina viikonloppua lähestyttäessä. Dim on alustavasti varmistellut paikkaansa kalenterissani. Ryan otti kuin ottikin yhteyttä, vaikka olin todennäköisesti ollut tökerö edellisellä kerralla kuin juttelimme. Hän haluaisi törmätä. Soittele jos innostaa. Ehkä. Mutta ehkä ei, sillä perjantaille olimme sopineet ystävättärien kanssa ulos lähtemisen. Se on aina parasta. Manuelista ei ole kuulunut. Stressaatkoot rauhassa, kyllä hän vielä itsestään ilmoittaa... Eli perjantai oli pyhitetty ystäville, parille tinder-pyyhkäisylle, ja muutamille harmittomille viestinvaihdoille Ryanin ja parin tinderin kanssa.  Tanssimme pilkkuun asti - ilman miehiä!

Lauantaina olin hyvin väsynyt, mutta päiväunien jälkeen aloin jo innostua illasta. Tiedustelin Dimiltä, josko aiomme myöhemmin tavata, kuten suunnitelmissa oli, mutta hän ilmoitti olevansa myöhään firman juhlissa ja jatkavasta sieltä kuppilaan... Pettymys, mutta aina sitä muutakin keksi.. BLING. Manuel! Hahaa, tiesin, että kuulen hänestä pian! Ja ei kovin kauaa tarvinnut vaihtaa viestitse kuulumisia, kun jo sain kutsun viettämään iltaa hänen luokseen. Selvä, vaikka aiemmin olimme keskustelleet, siitä kuinka hänellä on huono omatunto siitä, että tuhlaa minulta viikon parhaimman päivän. Kai hän sisimmässään tietää, että häneen jos kehen sen tahdon tuhlata. Vein tuliaisiksi  lempikarkkejani ja pari hyvää saunaolutta. Katsoimme pari jaksoa tv-sarjasta, sylikkäin, lähekkäin. Sanoin hänelle, että en kyllä uskonut työkiireisiin edellisen tapaamisen peruutuksen kanssa, vaan tiedän että hän yksinään stressaa eikä siedä ajatusta minusta liian läheisten tapaamistemme jälkeen. Hän nauroi, ja sanoi että se on totta. BLING. Dim kysyi voimmeko tavata. Ihmettelin, että hänhän oli ilmoittanut olevansa kiireinen muualla. Hän sanoi, että oli tarkoittanut, että minun olisi pitänyt mennä hänen mukaansa. Hän oli hyvin pettynyt, kun kerroin, etten ollut ulkona. Kerroin Manuelille, että minua odotettiin ulkona. Hän kehotti minua lähtemään jos halusin, mutta samalla ehdotti että ryhtisimme yhdessä nukkumaan. Ilmoitin olevani liian väsynyt enää keskellä yötä lähtemään. Yhtäkkiä Manuel vaikutti yllättävän hyväntuuliselta ja läheisyydenhaluiselta. Iloiselta, että jäin. Minä olin iloinen, että jäin.

Aamulla Manuel nousi aikaisin sängystä ja alkoi kolistella kotitöillä. Nousin sängystä, kävelin keittiöön ja ilmoitin, että tämä ei käy päinsä sunnuntaiaamuna, vaan hänen on tultava sänkyyn halaamaan minua lusikkaan ainakin vielä tunniksi. Huomasin hänen olevan aavistuksen verran kireä, mutta kohteliaana ihmisenä hän tuli ja pian rentoutui ja antautui halimaan ja pussailemaan minua untavapeitteiden seassa. Ja vähän kuorsaamaan samalla kun painoin pääni hänen kainaloonsa. Hieman myöhemmin nousimme huomattavasti iloisempina, sunnuntaisina. Manuel teki minulle aamiaista (kahvia, hedelmiä ja keksejä) ja lähdimme ulos yhtämatkaa. Halasimme ja suutelimme heipaksi keskellä kiireistä katua.

Lähdin siitä itsekseni Kappeliin selailemaan päivän lehden ja kysyin Dimiltä viestillä, josko hän olisi aamupizzan tarpeessa. Ensin hän vastasi, että on yhä pettynyt siihen, ettemme tavanneetkaan eilen. Ja pian tuli viesti, että missä nähdään. Tapasimme hieman myöhemmin kaupungilla. Nauraen totesin, että minun on vain kertakaikkisen pakko tavata henkilö, joka suuttuu minulle jo ennen toisia treffejämme. Dim oli yhä pitkä, ja yhä suloinen. Vaikkakin myönsi olleensa aidosti närkästynyt ettemme tavanneet edellisenä yönä. Pientä sähköä havaittavissa välillämme heti.Nautimme sunnuntaikahvit. Hän istui minua lähemmäs juttelumme lomassa. Minun teki mieli koskettaa häntä. Selvästi jotain fyysistä vetovoimaa välillämme on, mutta voisinko oikeasti tykästyä ihmiseen, joka ei sinänsä täytä kriteeristöäni. Hän on äkkipikainen ja lapsellinen (tulinen ja rento?). Ei ehkä terävin kynä muumilaaksossa, mutta hänen seurassaan minun ei tarvitse esittää fiksumpaa kuin olen. Dim innokkaana kutsui minut mukaansa juhliin seuraavana viikonloppuna. Sanoi, että voisin tulla hänen luokseen joku päivä kokkaamaan yhdessä. Olin otettu vilpittömästä innostuksesta ja kiinnostuksesta. Ehkä tulenkin, katsotaan! Kotimatkalla olin iloinen, mutta ajattelin enimmäkseen Manuelia. Miksei Hän voi kutsua minua juhliin kanssaan. Miksi mun on pakko mennä jonkun toisen kanssa.