Tapasimme Marion kanssa kehnon katusoittajan edessä keskustassa. Hän oli miellyttävän komea ja tyylikäs ilmestys. (Siis Mario. Katusoittaja oli homssuinen.) Hieman minua vanhempi, aavistuksen verran pidempi, tumma ja charmikas. Keskivertoa huomattavasti tyylikkäämpi. Jännitin jopa tapaamistamme hieman, sillä viestittelymme oli ollut niin hulvatonta, ettei se varmastikaan keskustelussa yltäisi samalle tasolle. Kuljimme ennaltasovittuun pubiin yksille after workeille. Mario tarjosi täydellisenä herrasmiehenä. Istuimme loossiin ja löysimme välittömästi uusia yhteisiä mielenkiinnonkohteita, nauroimme. Mariolla oli hieman korkea äänensävy. Kivalla tavalla. Etsimme googlesta yhteisten lempiteoksiemme lainauksia ja luimme niitä yhdessä pöydän ääressä. Taiteita, kirjoja, filosofeja. Mahtavaa! Minä kerroin itsestäni jotain ja hän jakoi paljon itsestään. Meillä oli mukavaa. Siinä istuessa ajattelin, että ehkä lähtisin hänen kanssaa ulos toistekin, vaikkei salamat pubin pöytää suoraan iskeneetkään palasiksi. Kesken illan vilkaisin vielä puhelintani. BLING. Viesti Manuelilta. Hän toteaa omaan muka huolettomaan tapaansa, että hänelle tuli äkillinen työkiire huomiselle, joten emme voi tavata, kuten olimme alustavasti sopineet. Äsken niin kepeä fiilikseni laski aavistuksen hetkessä. Tiesin, että hän on jälleen omantunnon tuskissaan eikä kestä tavata minua nyt, mutta koska toissatapaamisellamme otin asian puheeksi ja kerroin ymmärtäväni hänen vaihtelevia tunnetilojaan, hän nyt naamioi sen työkiireeksi. Vastasin pikaisesti ja yhtä muka-huolettomasti, että asia on täysin ok, ja katsomme sitten jonkun toisen päivän myöhemmin. Istuimme Marion kanssa keskustelemassa intensiivisesti yhteensä kolmisen tuntia. Tapaamisen lopulla ajattelin, että hän on hieman Out of my league. Komea, fiksu, sivistynyt, luova. Älykäs taiteilija. Sellainen, jonka kanssa ehkä joutuisi miettimään sanomisiaan. Yrittämään olla hieman parempi kuin oikeasti on? Ehkä en jaksaisi sellaista. Self-defence? Mutta se oli mukava ilta (lukuunottamatta Manuelin malttamattomuutta). Opin jotain. Tutustuin ihmiseen, jota mielelläni moikkaan kadulla vastaantullessa. Joskus se riittää. Lähes aina se riittää. Illalla olo oli hieman haikea.
Seuraavana päivänä fiilikseni oli jo parempi. Ajattelin käytännönläheisesti, että tapaamme Manuelin kanssa taas kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, joten oleellista on nyt pitää itseni mukavan tekemisen parissa siihen saakka. Marion kanssa vaihdoimme tapaamisen jälkeen yhdet kohteliaisuusviestit, mutten totta puhuen tiedä kuulenko hänestä enää. Työpäivän ratoksi kysyin Dimilta miten hän voi. Hyvin. Hän haluaa tavata. Haluaa tietää minusta kaiken. Kuten sen millaisessa pyjamassa nukun. En aikonut huolestua toisen ennenaikaisesta innostumisesta. Olkoot. Nukun tänään valkoisessa pyjamassa. Nähdäänkö ehkä lauantaina? Ehkä nähdään. Hyvä. BLING. Satunnainen baarituttavuus viestittelee niitä näitä. Ulkomaille lähtenyt satunnaistinderi tykkää kertoa päivänkulustaan minulle ja vitsailla kanssani, vaikkemme ehkä koskaan tapaa. BLING. Olet olemassa. BLING. Vaikket ajattele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti