Oikeenlaista kemiaa

Heti uusi viikko alkaa hieman keveämmin. Työkaveri kysyy miten meni viikonloppu, enkä voi olla hymyilemättä. Nyt on niitä perhosia vatsassa. Pidän Dimistä. Hän muuttui todelliseksi. Ja hän piti minusta ainakin eilen. Miten kannattaa edetä, ettei tämäkin juttu nyt mene pieleen, kuten pari viimeisintä, joissa minulla on ollut samankaltainen fiilis. Hillitsen itseäni ja koitan olla innostumatta liikaa, koska tiedän miten nopeasti kaikki voi muuttua. Nyt tunnen ihastusta, mutta se on aiemminkin muuttunut hetkessä pettymykseksi. Onneksi tiedän, että vielä tässä alkuvaiheessa toipuminenkin on suhteellisen siedettävää. Toitotan itselleni realiteetteja. Havaitsen jo kaiken varalta odottavani kuoliniskua. Silti en malta olla ajattelematta häntä. Milloin tapaamme seuraavan kerran? Voisinko viestiä hänelle jotain kivaa tänään illalla? Miksi hitossa en tavannut häntä niillä pieleen menneillä yödeiteillä ja näin hukkasin arvokasta yhteistä aikaa aiemmin!? Ajatteleeko hän minua? Vai onko hän vain playeri. Viettää samanlaisia ihania päiviä vuoroin monen kanssa (ei, koska me olemme olleet yhteyksissä nyt joka viikonloppu!)? Pick me pick me!

Pidin hänestä, kun tapasimme kauan sitten ja olen ajatellut häntä kiinnostuneena yllättävästä yhteydenotosta asti. Mutta vasta nyt ihastukseni eteni astetta pidemmälle. Ne salamat. Ne perhoset. Joita jokaisille ensitreffeille olen toivonut. Joko ne on tai ei ole. Tämä taas sen vahvistaa. Ja ainakin vielä se on molemmin puolista. Eli mahdollisuudet johonkin suurempaan on olemassa! Jos itse olen tykästynyt noin kymmenekseen tapaamistani henkilöistä (en ehkä edes sitä), ja noin kymmenes tapaamistani henkilöistä on kiinnostunut minusta, on mahdollisuus sille, että kiinnostus olisi molemminpuolista melko vähäinen. Ja jos molemminpuolinen hyvä fiilis on ollut, niin viimeistään muutamassa tapaamisessa on se jommalta kummalta lopahtanut ja kadonnut tai muuttunut kaveruudeksi. Nyt pidän peukkuja pystyssä. Taas kerran. Olisiko tässä jotain erilaista? Se on jännä, miten se "klikkaus" peittoaa kaikki muut kriteerit. Yhtäkkiä minusta tuntuu, etten välitä pienistä yksityiskohdista lainkaan. Meillä on KEMIAA. Kaikki käytännön asiat on järjestettävissä kyllä. En minä tarvitse materiaa.

En halua leikkiä kuurupiiloa juuri nyt. Haluan lähettää hänelle viestin. Ikään kuin varmistaa, ettei edellispäivä ollut päiväunta. Että olemme yhä tapaamassa. Että olemme toisillemme olemassa. Ennen lenkille lähtöäni kysyn, onko hän selviytynyt maanantaista, sillä minä olen, vaikka sunnuntai olikin pikkuisen kivempi! Hän vastaa heti, että sunnuntai oli ehdottomasti parempi. Lisää tätä! Jes. Lähden odottavan iloisella mutta silti vähän varautuneella energialla lenkille. Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa, sanoi taikametsän tiikeri muumeissa.