Hiljaa hyvä tulee..

Näin yöllä unta , että Manuel oli kutsunut minut osallistumaan isoihin juhliin kanssaan. Yhtäkkiä hän olikin muuttanut mieltään  suhteestamme ja halusi ilmoittaa minut julkisesti tyttöystäväkseen. Silmänräpäyksessä hän muuttui silmissäni pienikokoiseksi ja epähaluttavaksi, säälittäväksi. Unessa tunsin oloni kiusaantuneeksi ja pyrin juhlimaan muiden seurassa. Katsoin häntä kaukaa ja hän katsoi minua suurilla silmillä surullisena ja yksinäisenä sivulta.

Olen tiukemmin maan kamaralla tänään. Kiellän itseltäni liiallisen haihattelun. Keskityn töihin, enkä haaveile rakkaudesta (pinch). Viestin Dimille edellisen tapaamisemme jälkeen seuraavana iltana ensin, joten nyt aion odottaa, että hän saa olla yhteydessä seuraavaksi. Taktikointia. Olen sanoutunut tällaisista peleistä irti useaan otteeseen, mutta silti huomaan laskelmoivani, etten vaikuta liian innokkaalta. Että testaan toisen innokkuutta. Your turn. Jos on ihastusta ilmassa, niin pitääkö viestiä joka päivä? Onko se selvä merkki epäkiinnostuksesta jos toinen ei halua olla yhteydessä jatkuvasti? En usko. Ihmiset ovat erilaisia. Vaikka itse olen hyvin kiinnostunut, niin en silti itsekään jatkuvasti viesti toiselle. En vaikka välillä tekisi mieli. Liiallisessa leikkimisessä voi kuitenkin käydä huonosti. En koskaan tiedä mitä kävi Carlosille, koska en viitsinyt enää viestiä. Niko ihmetteli miksei minusta ollut kuulunut, vaikka itsestäni oli täysin selvää, että olisi ollut hänen vuoronsa olla yhteydessä. Tästä lähtien en ainakaan jatka ikuista hiljaisuutta, jos olen toisesta kiinnostunut. Mutta muutama päivä on ihan hyvä odottaa jos ei toisesta kuulu.

Vaihtelin edellisenä iltana myös muutaman viestin ulkomailla asuvan tindertuttavani kanssa. Täysin tuttavallisesti ja turvallisesti. Kerroin, etten jaksanut juosta normaalia lenkkiäni ja epäilen kärsiväni oireettomasta flunssasta. Hän kertoi saapuvansa pikaviisiitille Suomeen seuraavassa kuussa ja ehdotti tapaamista. Kerroin humoristisesti sen olevan riskialtista pikkujouluaikaan, mutta jos ei suurempia muuttujia ehdi esiintyä, niin miksei! Myös satunnainen kuppilassa kesällä tapaamani kundi jaksaa lähetellä viestejä lähes päivittäin. Hyvää huomenta. Hyvää yötä. Voimmeko tavata.Törmäsimme loppukesän ja syksyn aikana sattumalta useaan otteeseen keskustassa samoissa paikoissa ja eräänä iltana sanoin, että voimme olla kuulumistenvaihtokamuja, muttei muuta. Ja nyt olen saanut muistuttaa häntä siitä useaan otteeseen. Pyytänyt, ettei lähettelisi minulle sydämiä. Kertonut, etten voi tulla häntä ennaltasovitusti tapaamaan, sillä olen kiireinen. Hieman ahdistavaa, mutta olen ystävällinen ihminen, enkä halua ilman pätevämpää syytä olla ketään kohtaan epäkohtelias.

Työpäivän jälkeen keskityn ruoanlaittoon, käyn lenkillä, suihkussa... Ihan normipäivä. Ei kenenkään tarvitse viestiä kenellekään. Mutta ai että kun oikeasti olen malttamaton. Haluaisin nähdä hänet huomenna. Heti! Huomaan peloissani ajattelevani, että hänestä ei varmaan kuulu enää koskaan mitään. Ja miksi hän on tinderin mukaan yli kymmenen kilometriä väärässä suunnassa tällä hetkellä? Miksi välittäisin koska tapailu on vain tapailua, ei mitään eksklusiivista. Hitto. Hän todennäköisesti vaistoaa minun intoni ja menettää omansa! Apua. Ajattele työasioita, ajattele työasioita. Sitten kuitenkin torstaina laitan hänelle viestin, ja hän vetoaa kiireisiin, ettemme ehdi nähdä. Inhorealistinen kauhuskenaario. Joka on tapahtunut jo pari kertaa aiemmin. Vedä henkeä. Jos hän pitää minusta me tapaamme kyllä. Ja miksei hän pitäisi? ...Mikseivät ne muut pitäneet.. Heti potentiaalisen ihastuksen nostaessa päätään joudun hyppäämään henkilökohtaiseen vuoristorataan. Onneksi se ei näy ulospäin. Olen vielä cool.