Muille se on viikonloppu, mulla menee koko loppuviikko

Perjantaina tein hieman ylitöitä ja sen jälkeen rentouduin kotona ennen iltaan valmistautumista. Olimme keskustelleet ystävättäreni kanssa viikonloppusuunnitelmista päivän mittaan ja aioin soitella hänelle alkuillasta, jotta voisimme poiketa drinksuille ja aloitella iltaa. Kyselin Dimiltä tapaisimmeko viikonlopun aikana, ja sovimme, että yritämme törmätä lauantai-iltana myöhemmin. Toiveet tapaamisen toteutumiseen eivät ole korkealla. Javier toivoo näkevästä minut. "Odottelen sua täällä raamattua lueskellen". Hah! Sanoin, että haluan todella vähän rentoutua perjantaiseen tyyliin, mutta voimme törmätä myöhemmin jossain. Oli vähän tanssifiilis! Laittauduin tavalliseen tapaani. Sain hiukset laitettua kauniisti. Aina en ole niin tyytyväinen niihin. Bad hair day. Yritin tavoittaa ystävätärtäni, mutta hän ei vastannut puhelimeensa. Melko tyypillistä toisaalta. Emmekä olleet lyöneet lukkoon mitään. Tällä kertaa ei ole plan B:tä olemassa. Ei tee mieli lähteä yksin elokuviin tai ulos. Joten ilmoitin Javierille, että voisin tulla drinkille hänen luokseen. Hän riemastui! Matkalla poikkesin toisen ystäväni kanssa lasilliselle, hänellä oli kiire muualle. BLING. "Mitä teet, ootko ulkona, mä oon!". Manuel. Olin hyvin yllättynyt. Ihanko totta hän kutsuisi minut tapaamaan itseään ulos! Emme ole kunnolla nähneet hänen asuntonsa ulkopuolella sitten toisien treffiemme. Aivot raksuttaa. Primitiivinen reaktio on rientää hänen luokseen. Mutta. En tee ohareita. Olen juuri sopinut muuta. Ilmoitan, että minulla on jo muita suunnitelmia, mutta, että jatkossa hänen tulisi toki muistaa parhain Party Pal paremmalla varoitusajalla! Olin hieman pettynyt tilanteeseen ja siihen, että päädyin Javierin kotiin, enkä päässytkään tanssilattialle. Tai Manuelille. Mutta meillä oli mukava ilta viemiäni juomia maistellen (kaikki meni) ja youtube-videoille naurusta ulvoen. Hänellä on kauniit hiukset. Hän on komea ja mukava. Vaivaton. Mutta playeri. No strings attached. Hän kysyy olenko koskaan pettänyt ketään. Vastaan, että edellisen monivuotisen suhteeni aikana suutelin kerran toista. BLING. Manuel kysyy erääseen elokuvaan liittyvää asiaa. Hän ajattelee minua. Valvoimme Javierin kanssa myöhään ja jäin hänen viereensä yöksi. Aamulla sinkkuystävättäreni soittaa ja kertoo ajautuneensa kauas juhlimaan, mutta että voisimme yrittää tavata tänään. Ok palataan illemmalla! BLING. Manuel! Tikusta asiaa. Haluaa tavata! "Voisimme nähdä jos minulle ei mene sovitulla illallisella myöhään! Tai no saatan myös jatkaa iltaa, mutta jos en niin voisit tulla". Olettaa että minulla ei ole mitään suunnitelmia. Vastaan, että voidaan palailla asiaan illemmalla, mutta onhan meillä aina hätätapauksessa sunnuntait ja maanantait. Hymynaama. Hän siis ikävöi minua, ihan varmasti! Ainakin vähän. Ainakin kaverina.

Laiskottelin koko lauantaipäivän. Vielä lähempänä kuuttakaan ei tee mieli alkaa valmistautumaan. Väsyttää. Heikottaa. BLING. Manuel. "Skippaan illallisen. Tule saunaan ja chillaamaan!". Voooi hitsi. Tikatak. Aivot raksuttaa. Mitä tehdä. En tiedä. Menen suihkuun ja mietin vaihtoehtoja. Päätä särkee eilisen valvomisen vuoksi. Olo ei ole hyvä. Ystävättäreni on jo juhlissa muualla. Mutta minun piti illalla tavata Dim. Ja yhtäkkiä keksin, että voin mennä Manulle alkuillaksi ja siitä suoraan ulos jatkamaan iltaa! Kompromissi! Ehdotan että toisin mukanani pullon viiniä. Manu kertoo ettei tarvitse, hän korkkaa meille pullon valmiiksi. Lupaan viedä muita herkkuja mennessäni. Jotenkin sain koottua energiapiikin valmistautumista ja matkaa varten. Kaupassa juustoja valikoidessa iski taas heikostus, mutta heti Manun sohvalle päästyäni olo tasaantui. Vaikkei huomattavasti parantunut. Siellä taas, niin kotoisaa. Halaus, kuulumisia. Viinin maistelua, herkuttelua! "Sä oot paras" ja suukko suulle, kun hän asetteli tuomisiani lautaselle. Sanon, että saatan lähteä myöhemmin vielä ulos. Hän toteaa, että voin aivan hyvin myös jäädä yöksi. Vaikka halailemme ja olemme loistava fyysinen vastapari toisillemme, niin oloni on kivan kevyt ja kaverillinen. Kommentoimme ohjelmaa, juttelemme kaikesta. Tämä tuntuu ystävyydeltä. Joka olisi voinut johtaa johonkin, mutta ei sen tarvitse. BLING. Dim viestii ja kysyy aiommeko tavata. Oloni on todella väsynyt, päätä särkee edelleen. Kysyn, että tapaisimmeko keskustassa, mutta hän toivoo, että menisin lähiöön hänen luokseen. Jankkaamme taas viesteissä emmekä pääse yhteisymmärrykseen. Manuel ehdottaa, että menisimme sänkyyn, jotta hän voisi alkaa nukkumaan. "Voithan sitten lähteä jos tarvitsee." Totta. Sanon, että jos me deittailisimme jäisin yöksi ilman epäilystä, mutta koska hän on vain kaveri, niin aion harkita lähtöä. Hän nauraa ja sanoo, ettei voi syyttää minua siitä. Hän halailee minua sängyssä, kunnes nukahtaa pian. Meinaan itsekin nukahtaa. Kello on jo taas yli puolen yön. Ilmoitan kärttyisälle Dimille, etten pysty tulemaan, mutta voisin tulla hänen luokseen huomenna. En halua menettää hänen tapaamistaan taas. En kaverin takia. Mutta en vain pysty.

Aamulla en voi uskoa, että kello oli jo niin paljon. Olen todella ollut univeloissani. Manuel nousee tekemään lettuja ja katan pöytään eilisiä herkkuja. Juttelemme aamiaisen ääressä pari tuntia. Puhumme treffailusta, järjestetyistä avioliitoista (ai että se olisikin helppoa!), urheilusta... siitä kuinka ihmiset haluavat odottaa jotain spesiaalia senkin uhalla, että jäävät yksin. Manuel sanoo ettei ole tavannut ketään. Keskittyy työhön ja harrastuksiinnsa nyt. Läheisyydestämme huolimatta kaikki tuntuu mukavan kaverilliselta. Hyväksyn sen. Kysyn lähtiessäni Dimiltä haluaako hän tavata. Kyllä! Lupaan mennä hänen luokseen. Tuntuu hyvältä. Meillä on välillämme sitä jotain spesiaalia. Haluan selvittää mitä se on. Vaikka jännittää mennä toisen luokse sunnuntaipäivänä, niin en aio jättää sitä väliin. Ensin menen keskustaan kauppakeskukseen, josta ostan kuivashampoon. Menen vessaan suurien peilien eteen laittamaan hiukseni ja meikkini kuntoon. Kiertelen hieman parissa vaateliikkeessä, kunnes hyppään kulkuneuvoon kohti Dimiä. Hän tulee minua vastaan. Hymyilevänä, niin miellyttävän näköisenä. Pitkänä. Ensimmäisen kerran tavatessamme olin hyvin ihastunut häneen ulkoisesti. Ja olen edelleen. Pidämme toisiamme kädestä kiinni. Haluan olla häntä lähellä. Se sähkö on vetovoimainen välillämme. Päivittelemme sitä, miten monta tapaamista on mennyt pieleen. Halaan häntä ja sanon, että siksi olen nyt täällä. Hän on niin ystävällinen ja mukava. En välitä lainkaan siitä, että hän on ollut suorasukaisen suutahtanut minulle viesteissään tapaamistemme mentyä aiemmin mönkään. Jostain syystä pidän siitä. Koen iloa, että hänellä on edes jotain tunteita minua kohtaan. Ole vain vihainen minulle, kunhan pidät minusta seuraavana päivänä! Vietämme tuntikausia yhdessä puhuen ja halaillen. Hän on todennäköisesti fiksumpi kuin olen aiemmin ajatellut. Hän muistaa yksityiskohtia, joita olen kertonut hänelle aiemmin. Pidän hänestä yhä enemmän. Sähkö ei katoa. Hän haluaa seuraavaksi tulla minun luokseni. Toivotan hänet tervetulleeksi. "Viesti sitten kun olet kotona!". Juuuu! Hymy. Kotimatka menee kepeästi. Tällä kertaa Dimiä miettien. Ei ketään muuta. Tässä on potentiaalia oikeasti. Hän on kiinnostunut minusta ja meillä on mahtavaa yhdessä. Hän ei halua olla vain kaveri. Tai vain vietellä leffailtoja silloin tällöin. Hän kutsui minut kanssaan tapahtumaan. Hän kutsui itsensä luokseni. Ja minä pidän siitä.