WKND - oharit

Viikonloppu lähestyy taas! Pari uutta tinderiä on ehdottanut tapaamista. Ryan haluaisi törmätä. Sina haluaisi nähdä. Dimin kanssa siirsimme alkuviikolle sovitut deitit heti perjantaille muiden velvollisuuksien jälkeen.  Alkuviikon muut illat ovat kuluneet omissa kiireissä ilman treffejä. Torstaina myös Manuel viesti! Itse en ollut laittanu mitään viestiä hänelle sitten edellisen tapaamisemme. Olin hyvin, hyvin lähellä viestiä tänään niitä näitä. Ja olen aivan varma, että jos olisin viestinyt, niin olisin viettänyt iltani siellä! Sillä illalla Manuel teki tikusta asiaa ja otti yhteyttä, ja jos olisin vihjannut olisin varmasti saanut kutsun kylään, mutta sen sijaan kerroin että palasin juuri sekunti sitten kivalta lenkiltä. Huikkasin, että lähipäivinä sitten jatketaan sarjaa! "Sounds good! hymynaama hymynaama". Se tykkää musta. Vähäsen edes. Nyt voin viimeistään sunnuntaina ehdottaa yhteisiltaa, ellei ihmeitä ehdi ennen sitä tapahtua. Jes.

Perjantaina odottelin Dimin tapaamista. Hyvällä rauhallisella mielellä, touhuten alkuillan muuta sovittua asiaa. BLING. Manuel taas! Eikä mitään järkevää asiaa. Se on hyvä. Hän siis ajattelee minua ihan muuten vain! Pian keskustelu johti siihen, että hän ehdotti tapaamista myöhemmin iltaan. Aivoni raksutti. Haluan mennä! Mutta entäs Dim? Hetken mielijohteesta ehdotin Dimille tapaamisen vaihtoa seuraavalle illalle. Sanoin, että silloin olisi enemmän aikaa. Mikä on totta, ja se sopi. Jotenkin iski pieni huono omatunto, sillä aidosti haluan tavata myös Dimin. Ja taas saatan heittää hukkaan potentiaalisen treffit sellaisen ihmisen vuoksi, joka mahdollisesti vain hyväksikäyttää ihastustani ja pitää minut ikuisesti friendzonessa. Mutta. Sydän sanoo. Melko myöhään pääsin matkaan, kuuntelin korvalapuista kovalla jotain valmista Spotifyn soittolistaa. Laitoin jo pipon päähän. Kylmä. Vastassa oli taas hymyilevä Manuel, kylpytakissansa. Meni noin sekunti, kun tunsin olevani oikeassa paikassa. Ei epäröintiä. Juttelimme siitä miten kummankin päivä töissä oli sujunut. Onko muita uusia kuulumisia? Ei. Ei mullakaan. Korkkasimme yhdet oluet, söimme tuliaisiksi tuomaani suklaata. Halailimme. Hän suukotti minua olkapäälle. Päälaelle. Kädelle. Aina vähän väliä. Niin kuin ihastuneet ihmiset tekevät. Teot vs. sanat. Jälleen koko ilta sujui ihanasti. Menimme ajoissa sänkyyn ja näpräsimme sylikkäin puhelimiamme. Halasin häntä tiukasti takaapäin valot sammutettuamme. Kesti ehkä kolmekymmentä sekuntia, kun Manuel kuorsasi kovaan ääneen. Ihana nukkua jonkun vieressä. Tapansa mukaan Manuel nousi keskellä yötä vessaan. Teeskentelin jääväni nukkumaan, mutta todellisuudessa olin hereillä, kunnes hän palasi sänkyyn. Hän oli viileä ja minä kuuma. Aloitimme aamun halailemalla pitkään sängyssä. Kerroin mitä unta olin nähnyt. Hän silitti selkääni. Ei tarvinnut kiireessä lähteä töihin! Manuel nousi kokkaamaan meille aamiaiseksi lettuja. Joka kerta erilainen aamiainen! Manuel kertoi viimeksi kokanneensa lettuja eksälleen. Hymy. Laitoimme musiikin soimaan. Petasin sängyn. Kannoin kahvit pöydän ääreen. Katsoin kun hän kokkasi alastomana. Söimme, ahmimme, nauroimme. Ei kiire. Kerrankin hän ei vihjaa menoistaan vielä. Pelasimme korttia (me tehdään asioita yhdessä!). Halailimme. Mukavan rauhallisen aamun jälkeen Manuel saattoi minut ulos mennessään treeneihin. Rappukäytävässä vastaan tuli naapurit. Naapurit katsoivat kun tulimme yhdessä ulos hänen asunnostaan. Kuin pariskunta. Tai kuin kaverukset. Hyvällä mielellä kuljin kotiin suunnittelemaan uutta iltaa. Uskoen, että Manuel kyllä sanoo jos muuttaa mieltään. Sanoo, jos haluaa minut. Jotta tiedän.

Lauantaina lähdin moikkaamaan omia ystäviäni läheiseen kuppilaan, kunnes saisimme sovittua Dimin kanssa tarkemmat koordinaatit tapaamiselle. Oletuksenani oli, että viimeistään puolen yön aikaan tapaisimme jossain klubilla tai baarissa, kuten olimme sopineet. Vaihdoimme muutamat viestit alkuillan aikana. Myös pari randomtinderiä viestittelevät. Missä olet? Voidaanko nähdä? No entä ensi viikolla? Ehkä. Kellon lähestyessä puolta yötä menin itse paikkaan, jossa sovimme tapaavamme. Odottelin, että hän ilmoittaisi tulostaan. Sen sijaan Ryan pyysi minut luokseen. Kello 2. Luulin, että Dim on jo tulossa, mutta oli edelleenkin juhlissansa. Ilmoitti voivansa tulla lähempänä kello neljää aamuyöllä. Kerroin lähteväni nyt nukkumaan. Dim oli hyvin närkästynyt. Miksen sitten ollut mennyt hänen luokseen? No et ollut pyytänyt. Odotin. Et tullut. Sinulla ei ole mitään syytä olla vihainen minulle. Aamulla olo oli haikea. Olisin kaivannut seuraa. Kaipasin Manuelin halauksia. Toisaalta tämä saattoi olla hyvä lopputulos, jos emme Dimin kanssa kuitenkaan lopulta  tulisi toimeen, mutta silti... harmittaa kovasti. Jokin hänessä kiehtoo minua. Jännämiesmäisyys? Välillämme on sähköä! Jäin kaipaamaan sitä. Onneksi oli hyvin kehno sää, jotta pystyin viettämään sunnuntaini omalla lempipaikallani peittoon kääriytyneenä läppärini kanssa. Minulla ei ole ketään. Ei mitään. Masentava olo. Ricky viestii ja kysyy johtuuko alakuloni säästä. Ei! Pidän pilvisistä ja tuulisista päivistä. Sina edelleen sinnikkäästi ehdottaa uutta tapaamista. No ehkä tiistai? Kysyn pitkästä aikaa Javierin kuulumisia huomiota hakien. Juttelemme pitkään viikonlopun tapahtumista. Hän on minulle mukava. Vaikkakin löytää linkin lenkkeilystä seksiaiheisiin yllättävän nopeasti. Javier lähettää kuvan uudesta televisiostaan ja ehdottaa leffailtaa. Hmm ehkä! Tällä hetkellä se tuntuu lohduttavalta. Vaikkakin ajattelen taas hetken Manuelia. Mutta olo keveni ja pahin yksinäisyyden tunne katosi. Laitan Revolutionary Roadin pyörimään ja syön eilen hakemani pizzan jämät. Jotain hyvää sentään. Ja Revolutionary Road on hyvä elokuva, Leonardo ja Kate back together. Hyvä ajanhenki ja draama.