Javier, syyskuu

Olin torjunut Javierin aika tehokkaasti toisen tapaamisemme jälkeen. Viesteissämme kerroin hänelle, että olemme aivan eri planeetoilta, enkä ole valmis sellaisiin tapaamisiin, joita hän haluaa. En halua tuntea oleva amatööripornotähti. Javier jos joku on täysin rehellinen omista ajatuksistaan ja haluistaan. Hän jos joku ilmaisee halunsa tavata uudestaan. Sanoja säästelemättä! Pakko hymyillä, kun toisella on hyvä come backi esittämiini perusteluihin, miksei meidän tulisi enää tavata. Huumorin säestämänä olen kuitenkin tukahduttanut hänen ehdotuksensa niin kauan kun niihin on sisältynyt ehdotus ottaa uusinta edellisistä treffeistä. Mutta nyt Javier on aloittanut keskustelut kanssani aivan eri tyylillä. Hän haluaakin tutustua. Jutella niitä näitä. Viedä minut syömään. Ensiviikolla. Sopisiko perjantai. Itselleni ei tulisi mieleenkään lievienkään pakkien jälkeen ehdotella uusia tapaamisia useaan otteeseen. Se olisi kolaus ylpeydelle. Silti kun toinen tekee niin, se tuntuu itsestä vain imartelevalta. Miksi? Tuntuisiko miehestäkin vain hyvältä jos vonkuisin tapaamista? En tiedä. Mutta koska oli taas jo keskiviikko, eikä mitään sovittuna perjantaille päätin suostua tapaamiseen. Ulkona. Vaatteet päällä (mainitsin tämän erikseen tarkempaa aikaa sopiessamme). Sovimme illallisen viineineen keskitasoiseen aasialaiseen ravintolaan.

Lähdin töistä hieman ajoissa kevyen mukavassa ja odottavaisessa tunnelmassa. Yritin hetken teeskennellä, että osaan nukkua päiväunia. Piristyin nopeasti nukahtamatta, ihan vain siksi, että on perjantai (toivoa täynnä!). Perjantaina voi lähteä ulos ja koko elämä voi muuttua. Perjantaina voi vähintään tanssia. Perjantaina voi tulla kotiin yöllä tanssimasta grillin kautta, jos ei ole treffejä / treffit loppuvat liian aikaisin / treffikaverin kanssa. Perjantaina voi löytää monta uutta matchia. Perjantaina puhelin sanoo BLING BLING BLING, kun matchit, joita et ole vielä tavannut havahtuvat siihen, ettei heillä ole treffejä ilallle. Mutta sinulla on! Siispä toivotat heille hyvää viikonloppua ja varmistat kohteliaisuudella, että voit myöhemmin tarvittaessa tavata heidät.

Javierista ei ole vielä kuulunut mitään, mutta aloitan perinteisen valmistautumisen iltaa varten ja laitan radion päälle. Korkkaan energiajuoman, sillä en keitä kahvia vain itselleni. Ajattelen, että jos Javier aikoo peruuttaa illan, löydän joka tapauksessa seuraa, joten valmistaudun huolellisesti. Tuntia ennen alustavasti sovittua tapaamisaikaa kysyn ovatko treffit vielä voimassa. Javier kertoo nukahtaneensa, koska on ollut hieman kipeän oloinen. Pahoittelee. Tarjoan hänelle mahdollisuutta siirtää tapaamista, mutta Javier haluaa pitää suunnitelmat voimassa. Siispä tapasimme sovitusti klo 19.30 pysäkkini lähellä. Hän näytti hyvältä! Väittelimme hetken hyväntuulisesti siitä, mihin suuntaan olisi paras lähteä. Kyselin hänen vointiaan ja selvisi, ettei hän oikeastaan ole niiinkään flunssainen vaan krapulainen. Nauroin. Se on fine. Olen nykyään rento ja joustava ihminen. Sellasta sattuu.
Menimme lähes tyhjään ravintolaan ja tilasimme maistelumenun. Minä tilasin viiniä, hän appelsiinimehua. Totesin, ettei kukaan suomalainen treffikumppanini tilaisi mehua perjantaitreffeillä (siksi koska en enää tapaile absolutisteja). Javier on todella tsempannut. Hän tosin sanoo sen ääneenkin: hän halusi viedä minut ulos treffeille, jotten luulisi, että hän haluaa ainoastaan sänkyyn kanssani. Hah! Jaoimme laskun pyynnöstäni. Tunnemme jo toisemme, ja koska en ole varma mitä hänestä haluan, on turvallisinta olla jäämättä kiitollisuudenvelkaan liikaa. Javier halusi jo siirtyä hänen luokseen katsomaan elokuvaa tai "katsomaan elokuvaa", mutta kieltäydyin, kun hän kertoi, että hänellä ole siellä yhtäkään viinipulloa, jonka voisimme jakaa. Menimme siis oluthuoneelle pelaamaan korttipelejä (pokeri on aika tylsää kaksin), ja Trivial Pursuitia (Javier voitti!), ja juomaan muutamat juomat (eikä Javier enää tilannut mehua). Viivyimme oluthuonella aina sen sulkeutumiseen saakka, lähemmäs kello kahta, josta olinkin jo hauskan juttuseuran, hyvin onnistuneen peli-illan ja muutaman hyvin maistuneen drinkin siivittämänä valmis elokuvailtaan Javierin luona.

Elokuva jäi katsomatta. Kaikki sujui pitkälti kuten edelliselläkin kerralla, mutta asteen verran hillitymmin. Vaikka olen luopunut useista periaatteistani ja poden siitä osittain huonoa omaatuntoa, koen salaista omahyväistä tyytyväisyyttä saadessani koota näitä kokemuksia erilaisista miehistä ja treffeistä. Se, että toinen täysin vapautuneesti ilmaisee fiiliksensä sängyssä on jokseenkin imartelevaa ja tuottaa itselleenkin mielihyvää. Kuitenkin kun itseltä puuttuu Duracel-paristot, niin jossain vaiheessa on vain pakko sanoa, että riittää. Aamulla minulla oli päänsärkyä, josta en yleensä kärsi. Heräsimme yhdessä hetkeksi ja nukuimme jälleen puoleen päivään saakka. Javier saattoi minut pysäkilleni, halasi kun bussi tuli näkyviin. Nousin hymyillen bussiin ja ennen kotiin menoa pysähdyin nauttimaan aamiaisesta omassa rauhassani (olin kieltäyntyt aamiaisesta Javierilla) ja päätin nukkua päiväunet ennen illan treffejä.