tiistai 30. toukokuuta 2017

Date night number 5?

Ja maanantaihan on ihan jees, kuten jo päivällä osasin olettaa. Työpäivän jälkeen menen sänkyyn, mutta tällä kertaa en peiton alle, koska on niin lämmin. Nukahdan hetkessä tunniksi niin syvään uneen, etten ole herätessä heti varma, että missä olen. Pakotan itseni ylös, vaikka voisin nukahtaa uudelleen, ettei koko ilta mene tokkurassa. Viestin sängystä käsin Elinalle lenkkiehdotuksen, ja yllätyksekseni (koska kello on jo aika paljon) hän vastaa, että mennäänkö heti. Mennään! Pitkä puolentoista tunnin lenkki on mainio, vaikka taas muistuttaa siitä, että tarvitsen uudet hölkkälenkkarit ja urheiluvaatesetin.  Hillitsen itseni enkä poikkea hakemaan matkalta roskaruokaa, vaikka taas tekee mieli syödä jotain rasvaista. Sen sijaan kotiin palattuani kaadan lasillisen viiniä (ja syön luvattoman monta riisikakkua). En kuule kenestäkään mitään erityistä koko illan aikana. Odotan tyytyväisenä seuraavan päivän treffejä Harrin kanssa ja pyrin edelleen keskittymään kaikkeen muuhun kuin ronitteluun. Saan unta päiväunista huolimatta nopeasti ja herään kerran siihen, että kuvittelen äitini seisovan sänkyni vieressä. Seuraava aamu alkaa taas ihan hyvin. Ei erityistä ahdistusta. Olen erittäin tyytyväinen! Silti käyn läpi perinteisen mantran siitä, että kaikki on hyvin, ja kaikki järjestyy. En tarvitse välttämättä ketään juuri nyt. Silti tiedän, että jos välit menisivät pieleen nyt vaikkapa Harrin kanssa, niin se varmaan aiheuttaisi minulle paniikkia ja taantumista ahdistukseen.

Yllättäen olen jotenkin väsyneessä jumissa koko päivän. En jaksa oikein tehdä mitään pakollista suurempaa. En jaksa edes ajatella ja kirjoittaa. Ulkona on kylmä ja se ärsyttää kotiin kävellessä. Kysyn Harrilta, että vieläkö aiomme tavata, mutta kello käy eikä hän vastaa. Arvon, että pitäisikö mennä suihkuun vai sänkyyn. Mutta tietenkin suihkuun. Muuten en ehdi jos hän yllättäen vastaa. Ja jos tapaaminen siirtyy tai peruuntuu, niin ei kai suihku hukkaankaan mene. Siispä suihkuun. Ja olen oikeassa. Siellä ollessani saan kutsun Harrin luokse. Voidaan sitten miettiä mitä tehdään. Eli todennäköisesti emme tee muuta kuin maistelemme viiniä (tällä kertaa kenties liian hitaasti) ja ehkä katsomme jotain. Ei mikään superfiilis, mutta useimmiten on aina parempi mennä kuin olla menemättä. Laitan paksumman takin päälle, etten jäädy. Juon pohjalle äkkiä lasin tai kaksi viiniä. Todennäköisesti jään yöksi. Mutta en välttämättä, jos vaikka tulee esille jokin sellainen topiikki, joka saa meidät erimielisyyn. Nyt laitan hiukseni uudella minisuoristimellani näteille laineille ja lähden matkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti