Matalat odotukset

Keskiviikkona alkuillasta lähdemme Elinan kanssa ulos. Pitkästä aikaa olen laittanut hiukset suoriksi. On vielä aika lämmin ja puisto on täynnä ihmisiä. Juomme viiniä ja puhumme miehistä ja teorioista, joita olen täälläkin jakanut sen suhteen, että miksi ihmisiä ahdistaa ja miksi meidän pitää juoda niin paljon viiniä. Kun ilma viilenee liikaa yhdeksän jälkeen siirrymme loungeen parille ja tapaamme muutaman muun tytön. Meillä on sellaista kuplivan kivaa. Nauramme ja puhumme suhteistamme ja otamme valokuvia. Juttelen Ossin kanssa joka on sekaisin eikä lähelläkään katkoa. Lähetän hänelle vessaselfien ja Ossi tykkää siitä. Ajattelen Ronia ja vilkaisen onko hän somessa pariin otteeseen. Mietin mitä hän tekee. Tsekkaan että hän on kotona viimeinkin. En ole saanut häntä karsitettua mielestäni, mutta onneksi en viesti hänelle mitään. Ja onneksi tajuan koko ajan millainen aamu taas olisi jos tapaisimme. Saattaisi olla. Vai olisiko. Ajattelen lämmöllä Harria. Oikeasti koen häntä kohtaan lämpimiä tuntemuksia. Ihanaa! Voi kunpa siitä voisi kehkeytyä jotain. Voi kunpa tykästymiseni ei laantuisi. Voi kunpa hänen tykästymisensä ei laantuisi. Vaikka ensi alkuun kontrasti Roniin tuntuu epämukavalta, niin se loppujen lopuksi voi olla hyvä asia. Meillä on tyttöjen kanssa kivaa. Siirrymme ennen puolta yötä syömään roskaruokaa. Tilaan Iskenderin ja syön sen lähes kokonaan. Olemme suunnitelleet tanssimaan lähtemistä klubille. BLING. Nino kyselee missä menen ja kertoo olevansa taas läheisessä pubissa ystävänsä kanssa. Päätämme lähteä yhden tytön kanssa moikkaamaan heitä ennen klubia.

Ja lyhyestä virsi kaunis. Meillä on kivaa. Nino on humalassa. Otamme parit. Ystävättäreni lähtee omille teilleen bongaamansa miehen kanssa eikä lämpene Ninon sinkkukaverille. Sinkkukaveria harmittaa. Lähdemme Ninon kanssa bussilla hänen luokseen ja klubi jää väliin. Olen tosi suorapuheinen ja vitsailen suoraan taas takseista. Nino nauraa jutuilleni ja vaikuttaa rennommalta. En ahdistu tällä kertaa hänen kunnollisuudestaan samoin kuin viimeksi. Menen ihan mielelläni bussilla. Onhan se järkevää ja menee suoraan oven eteen. Voimme käyttäytyä kuten normaalit ihmiset. En tarvitse Ronin ylimielisyyttä ja taksimatkoja. Paitsi vähäsen. Pääsemme Ninon kämpille. Itse olen kebabista täynnä, mutta Nino ei ole syönyt joten nappaamme hänelle jonkun hodarin mukaan naapurissa olevalta snägäriltä. Pääsemme sisälle ja kello on kolme. Nino näyttää minulle trailerin jostain uudesta suomalaisesta supersankarielokuvasta, jonka luulen olevan vitsi. Mutta se ei ole. Menemme sänkyyn ja Nino riisuu minut kokonaan ja on tosi innokas. Annan mennä ja nautin saamastani huomiosta ja läheisyydestä ja ihailusta. Ja meillä fyysinen kemia vaan toimii. Itseasiassa Harri muistuttaa tässä suhteessa Ninoa. Fyysiset avut eivät ehkä ole erityisiä, mutta se innokkuus ja aloitteellisuus ja luontainen hellyys on jotenkin ihanaa. Ninolla on aina nätit tummat lakanat ja jättimäinen untuvapeitto ja hyvät tyynyt. En pidä valkoisista lakanoista, joita Javierilla aina on. Valkoiseen tyynyliinaan jää aina tahroja meikistä. Mustia tuhruja ripsiväristä. Ja en muutenkaan pidä valkoisesta aluslakanasta, jossa jokainen tahra varmasti näkyy samantien. Tykkään nukkua Ninon kanssa, joka halii minua (jota en halaa itse, mutta vastaanotan läheisyyden) ja silittelee aamulla. Herättää kosketellen hellästi. Vaikka tykkään olla Ninolla niin ensireaktioni herättyäni on harmitus. Harmittaa että klubi jäi väliin. Ehkä olisin siellä löytänyt jotain uutta hauskaa? Saanut ainakin tanssittua. Katson kelloa. Vasta kahdeksan. Nino nukahtaa uudelleen. Itse pyörin hereillä. Mietin Ronia ja taas hetken ahdistaa. Ärsyttää, että välimme ovat kuihtuneet. Yritän tietoisesti ajatella, että kaikki on hyvin. Olen hyvässä seurassa. On  parempi olla täällä kuin kotona tai jossain randompaikassa. On aikaista. Mieleni tekisi pompata ylös ja lähteä ulos tai kotiin. Mutta rauhotun ja saan mielen tasattua. Nukahdan uudelleen. Näen unta, että kävelen Harrin kanssa jonkin taloyhtiön saunasta ulos pyyhkeet ympärillämme. Jutustelemme talvisessa maisemassa iloisina. Oloni on hyvä. Kävelemme puuterilumessa paljain jaloin, mutta ei ole kylmä. Pyyhkeeni luiskahtaa päältäni ja Harri heittää jonkin hauskan vitsin ja nauramme. Seisahdumme hetkeksi ja Harri ehdottaa, että katsotaanko elokuva, ja olen innoissani ja sanon, että joo, säästetään sarjat arki-illoille! Olipa kiva uni. Lisäksi näen jonkin unenpätkän Ronista. Siinä olemme taas jossain kävelemässä yhdessä ja kaikki on hyvin. Ärsyttää.

Herään taas Ninon silittelyyn. Ja koitan olla ajattelematta Ronia, kun Nino hyväilee minua kohteliaana ja hellänä. Makoilemme sängyssä aika pitkään ja mieleni paranee. Päätä ei särje. Olen täynnä energiaa. Tekisi mieli lähteä ulos. Suoraan keskustaan! Mutta minun on ensin mentävä kotiin vaihtamaan vaatteet. Nino on kiva, hänellä on mukavat ja normaalit jutut. Juttelemme tosi rennosti kaikesta. Meistä on tullut hyviä tuttavia. Olen sielläkin kuin kotonani. Luemme uutisia. Puhumme ystävien asioista. Työjutuista. Leppoisaa! Viestin ystävättärelle, että mistä hän on herännyt. Jostain uudesta paikasta. Hän saa pian kyydin kotiin. Okei, kiva! Nino haluaa keittää minulle kahvia. Hänellä ei ole maitoa, mutta lupaan juoda kahvin mustana. Ja kahvi on erittäin hyvää, joten se ei ole vaikeaa. Tunnen yllättäen Ninoa kohtaan lämmintä ystävyyttä. Meillä on hauskat jutut ja hymyilemme ja nauramme enemmän kuin aikaisemmin. Kuitenkin heti puolen päivän aikaan haluan jatkaa matkaani ja Nino saattaa minut pihalle. Ilma on hieman viileä, kun aurinko ei paista pilvien vuoksi, mutta nautin pitkästä kävelystä pysäkilleni (ei sille lähimmälle). Mietin siinä kulkiessani, että mitähän voisi tänään tehdä! Huomenna moni on töissä. Roni varmaan ajattelee, että olen huomenna töissä. En tiedä miksi edes ajattelen sitä. Missään ei varmaan ole erityistä menoa tänään. Joten ehdotan ystävälle pientä risteilyä. Sopii! Siispä varaan meille illaksi pikkuisen risteilyn, jonne voimme mennä juhlatuulella hetkeksi rentoutumaan. Kotiin päästyäni tilaan itselleni intialaista ruokaa ja otan rennosti. Kun ruoka saapuu se tuo taas mieleeni Ronin ja sen kuinka edellisellä hyvällä tapaamisellamme söimme vastaavaa ruokaa ja puhuimme innoissamme sielunkumppanuudestamme ja siitä kuinka olemme toisillemme luodut. Ja pelleilimme ja nauroimme ja menimme saman peiton alle toisiamme halien katsomaan elokuvaa. Vähän ahdistaa ja harmittaa. Mutta ei se menetyksen suru niin helposti voi ohi mennä. Olen selviytynyt tosi tasaisisesti, joten on vain hyväksyttävä huonommatkin hetket. Ja illalla saan taas onneksi muuta ajateltavaa, kun lähdemme nollailemaan laivalle. Ja sen jälkeen on taas viikonloppu edessä.  

Ennen kuin pitäisi alkaa valmistautumaan uuteen vapaailtaan väsähdän niin paljon, että menen hetkeksi sänkyyn. Nukahdan heti puoleksi tunniksi. En näe unia. Herätessäni mieleeni välähtää se, kuinka Roni silloin kerran nukkui sängyssäni. Kukaan muu ei ole ollut luonani ikuisuuksiin. Juuri hän halusi tulla ja teki sen niin helpoksi ja hauskaksi. Tapasi perhettäni ja ystäviäni. Ja oli niin kiva, ja sitten taas pilasi kaiken. Olisipa se ollut joku muu. Ossinkin kanssa keskustelimme tästä (taas) yksi päivä. Hänkin kertoi entisestä tyttöystävästään, jota ei voi koskaan unohtaa. Sanoo, että silloin tunsi rakkauden,  mutta nykyistä naisystäväänsä hän ei pysty rakastamaan samoin. Eikä ehkä koskaan ketään toista. Kysyin, olisiko hänen mielestään parempi, jos emme olisi koskaan kohdanneet näitä ihon alle jääviä sielunkumppaneita, jotka herättävät tunteet, joihin muut eivät pysty. Ossi on sitä mieltä, että kyllä se olisi parempi. Kaikki olisi nyt helpompaa. Olen samaa mieltä. Joku sanonta sanoo, että on parempi saada kerran kokea oikea rakkaus, kuin olla koskaan kokematta. Mutta en voi yhtyä tähän juuri tällä hetkellä. Nyt kipin kapin suihkuun ja kauniiksi. Iltaa varten ei ole mitään odotuksia. Ei kerta kaikkiaan mitään. Mutta se on hyvä. Usein silloin kaikki menee odotettua paremmin. Heh.