Sunnuntai säilyy loppuun asti yllättävän tasaisena. Juttelen Singhin ja Manun kanssa niitä näitä. Ei edes pientä kiusausta viestiä Ronille mitään. Ei tänään. Luen viimeistä kappaletta mindfulnesia opettavasta ja analysoivasta kirjasta, ja olo on lauseita lukiessa kevyt. Se on Ronin kirja, mikä minun on palautettava hänelle. Juuri kun olen hypännyt sänkyyn peiton alle, niin Ossi lähettää viestejä siitä, että häntä pelottaa huominen työpäivä. Putki vähän lähti taas käsistä ja tuli töppäiltyä viikonloppuna. Hän ei taaskaan muista että olemmeko tavanneet vai emme. No emme tällä kertaa. Lohdutan Ossia tsemppiviesteillä, kuten hänkin aina lohduttelee minua. Paniikkiolotila on normaali. Joudut sen vain nyt kestämään. Huomenna on kaikki paremmin ja selviät varmasti tavalla tai toisella. Ossi kiittää ja menen nukkumaan. Pyörin yön aikana ja herään joihinkin harhoihin, joita en enää muista. Aamulla nouseminen tuntuu ihan siedettävältä. Ei heti ahdistusta. Pieni harmitus syntyy siitä, että emme ole nyt keskustelleet Ronin kanssa, mutta jotenkin hieman tunnottomampana kuin yleensä. Keskityn töihin hyvin ja huomaan välillä miettiväni Javierin tapaamista. Taidan haluta nähdä hänet. Viettää sellaisen tavallisen illan hänen kanssaan, jos ei mitään muuta ehdi tapahtua. Alanko valmistautua jo oikeasti irtaantumaan Ronista? Tunnen lievää kroonista ahdistusta rinnassa, mutta en kokoajan ajattele sitä, kuinka meidän on pakko tavata, vaan suunnittelen muita tapoja viettää aikaa. Toki on vasta maanantai ja kaikki tietää mitä käy iltapäivisin ja keskiviikon jälkeen. Mutta nyt on nyt. Tänään keskityn selviytymään ilman suurempia paniikkeja vain tästä hetkestä. Olen myös päättänyt - kuten eilenkin sanoin - miten voin joko hyväksyä tilanteen tai muuttaa sen. Ensinnäkin, mikään mitä on tapahtunut viikonloppuna tai tulee tapahtumaan tällä viikolla ei vaikuta nyt tähän hetkeen mitenkään. Ja aion ehdottaa tavaroidenvaihtotapaamista Ronille. Hänen vastauksensa mukaisesti sitten päätän, että ehdotanko Javierille suoraan tapaamisen lukkoonlyömistä, vai odotanko, että olemme saaneet tavattua Ronin kanssa vielä ainakin tämän kerran. Viestin heti kun se tuntuu sopivalta.
Lounaaksi juon ananastäysmehun. Edellisenä päivänä söin pari annosta lämmintä ruokaa sekä tarjottavia sukulaisen luona, joten parempi pitää kevyempi linja ainakin hetken aikaa. Iltapäivällä ehdotan ystävälle lenkkiä. Ilma on kylmä, mutta aika aurinkoinen. Ja on maanantai, joten mitään muutakaan tuskin ilmenee. Ilta täytyy taas saada kulutettua jotenkin, niin ettei ahdistus pääse liikaa iskemään toimettomaan ihmiseen. Ennen lenkkiä ehdin istahtaa hetken kotona. Heti olo tulee väsyneeksi ja hieman alakuloiseksi. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että sain kuulla vanhan työtoverin menehtyneen nuorena ja yllättäen. Aina se vähän säväyttää, kun joku nuori lähtee. Joku jonka kanssa on vähän aikaa sitten tehnyt asioita niin kuin elämä jatkuisi aina. Kenen vain aika voi tulla loppuunsa milloin vain. Joskus pelkäsin kuolemaa todella paljon. Nyt olen niin putkinäköisen itsekäs etten jaksa. Olen yllättynyt siitä, ettei vieläkään ole suurta kiusausta viestiä Ronille (olenko viimein havainnut ettei ole kiva viestiä ihmiselle, joka saattaa ihan vain itsekkyyttään jättää kokonaan vastaamatta). Sen sijaan lähetän viestin Dimille ja hän vastaa heti iloisena. Vaihdamme vitsejä siitä, kuinka taaskaan ei tullut lottovoittoa ja olemme täällä jumissa. Sanon hänelle, että depressio vaan syvenee, eiköhän vaan karata! Ja Dim vastaa, että mitä turhia, koska tuska saa hänet tuntemaan olevansa elossa. Totean, että ehkä minun sitten pitäisi haluta tuntea olevani kuollut. Aion käväistä perinteisesti alkossa lenkin päätteeksi. En siksi ettei minulla olisi viiniä, mutta haluan pitää oman viinivarastoni täytenä. En tiedä miksi. Roni on kotona ja somessa. Javier on paikalla. Aloitan varmaan hänen kanssaan keskustelun illan ratoksi, koska olen ajatellut häntä niin paljon viime päivinä. Tai edetään vain fiiliksen mukaan hetki kerrallaan. Juuri nyt haluan lenkille.
Teemme pitkän ja reippaan lenkin Elinan kanssa. Molemmat olemme sitä mieltä, että nyt on ollut yllättävän hyvä fiilis ja voisi aivan hyvin ottaa arkiviikon rauhallisesti ja koittaa päästä hyvään tasapainoon ajattelematta miehiä. Jep, onnistuisipa se helposti! Kylmästä säästä huolimatta nopeasti tulee hiki ja on taas inhottava mennä kauppaan kun sisällä puna nousee kasvoille ja hiki pintaan. Nappaan pari kyykkyvalkoviiniä mukaan ja olen tyytyväinen siitä, että nyt olemme lähempänä nukkumaanmenoaikaa. Vaihdan pienet kuulumiset Ninon kanssa ja iiihan pienen pienen hetken mietin, että mitähän Roni tekee. Toivon, että hän istuisi yksin kotona työjuttujensa ja ahdistuksensa keskellä. Mutta tuskin. Tavoitteenani olisi päästä kokonaan hänen miettimisestään yli. Niin, että voisin vain antaa ajan tehdä tehtävänsä ja katsoa mitä tapahtuu jos en edesauta mitään tilannetta mihinkään suuntaan oma-aloitteisesti. Luottaa siihen, että jos oikeasti olemme toisillemme luodut, niin päädymme lopulta yhteen joka tapauksessa. Ja jos emme niin jotain parempaa on luvassa. Ja sitä paitsi uskon, että minulla olisi paremmat mahdollisuudet jos saisin itseni oikein hyvään tasapainoon. Eikö kaikki sano, että sieltä se rakkaus tuli kun lakkasi etsimästä? Joo, olen kyllä puhunut tätä teoriaa vastaan. Mielestäni on hyvä olla aktiivinen ja yrittää itsekin. Eikä vain odotella passiivisena. Mutta ehkä tässäkin on jokin kultainen keskitie. Otan lasillisen viiniä. Oikeastaan ne loput siitä pullosta joka on ollut tuossa lattialla siitä saakka, kun viimeksi join kotona viiniä. En jaksa yhtään muistaa milloin se oli. Mutta en ole nykyään niin kauhean tarkka, etenkään valkoviineissä. Syön annoksen lohta ja kasviksia ja perunasosetta. Haluaisin jutella Javierin kanssa, mutta hän on kiireinen jossain muualla koska ei ole missään somessa koko iltana. Suotakoot se hänelle. Onneksi Singh jaksaa sivistää minua intialaisilla elokuvatrailereilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti