Se ihana fiilis kun aamulla oikein aikaisin lähtee ulos ja aurinko lämmittää jo tosi voimakkaasti. Taivas on sininen ja ilma sellainen ihanan raikas viileämmän yön jäljiltä. Kaikki ihmiset ovat joko aamulenkillä tai menossa töihin. Ja he ovat energisen ja onnellisen olosia tästä ihanasta hetkestä ennen työpisteelle saapumista. Kadehdin ohi lenkkeilevää tyttöä. Olisinpa siinä lenkillä! Mutta en koskaan ole osannut herätä niin, että ehtisin käydä lenkillä ennen työpäivää. Kävelen rannan vierustaa kohti keskustaa ja sen läpi. Hitaasti. Usein kävelen tosi nopeasti, mutta nyt hidastelen, jotta saan mahdollisimman pitkään nauttia tästä ihanasta fiiliksestä. Ei edes tuule ollenkaan. Vedessä on kauempana iso lauma joutsenia. Aurinko näyttää kauniilta noustessaan ylös. Haluaisin vain keskittyä musiikkiin ja katselemaan töihin meneviä ihmisiä samalla tiellä kanssani, mutta joudun vastailemaan Manuelille, joka niin iloisena kertoo omasta aamustaan. Aamupuurostaan ja kahvistaan. Kysyy treffeistäni ja minä kerron mielelläni. Mutta yritän olla lyhytsanainen, jotta saan pian laitettua puhelimen takataskuuni. Sitä näprätessäni harhaudun pyörätielle ja tunnen kuinka täysillä ohiajava pyöräilijä lähes hipaisee minua. Huh, close call. Kierrän pidempää kulkureittiä pitkin kunnes päädyn ohikulkiessani rautatientorille hakemaan aamupalaa, lounasta ja teetä. Saan ihanaa palvelua Picnicissä ja jatkan kevyellä hymyileväisellä mielellä kohti toimistoa. Sitä ennen kävelen vielä rautatieaseman läpi ja nauran naakalle, joka on löytänyt kunnon apajat junan keulasta! Se nokkii maltillisesti junan edustaan liiskautuneita ötököitä. Heh. Sitten muistan, että on tavallaan perjantai! Edessä on monta vapaapäivää. Hymyilyttää kun ajattelen, että voin viettää paljon tällaisia ihanantuntuisia aamuja ja vain jäädä ulos, kun edessä on vapaapäivä.
Eilen oli siis deitti-ilta. Deitti-ilta numero neljä. Miten se onkaan taas mennyt näin nopeasti? Neljäs kerta, kun tapaamme, oikeastiko! Näin se on. Ihan huomaamatta. Lähtiessäni valikoin päälleni kevyen puolipiykähihaisen sekä kevyen takin. Valinta oli oikea, sillä jo seitsemän aikaan illalla aurinko on monin paikoin mennyt piiloon ja tuuli tekee ilmasta viileän. Manuelkin viestii minulle, että hän teki virheen lähtiessään aamulla liikenteeseen pelkässä lyhythihaisessa paidassa. En ota bussia tai ratikka vaan kävelen. Tietenkin. Kaikki matkat mitkä vain voi haluan kävellä. Olemme sopineet tapaamisaikamme suurpiirteiseksi, joten voin olla kymmenen minuuttia etuajassa tai kymmenen minuuttia jälkiajassa. Tykkään kävellä tällä alueella. Se on eri suunnassa kuin Roni tai Javier tai Manu. Olen sen tyypin naapurissa, jonka luota heräsin silloin ihan alkukesästä viime vuonna. Olimme vain nukkuneet hauska bileillan jälkeen, kun olimme tanssineet pilkkuun asti homobaarissa. Se oli hauskaa se. Saavun Harrin alaovelle ja painan summeria. Tämä paikka on todella kiva ja kaunis. Ovi aukeaa ja menen hänen ovelleen. Laitan purkan suuhuni, mutten kauheasti edes vilkaise peiliin. Olen varmasti ihan okei. Ja hiukset tuntuvat kerrankin tosi hyviltä tuulesta huolimatta. Ennen lähtöä nautittu viinilasillisen tekee olon rauhalliseksi. Ei jännitä. Kaikki menee kuitenkin hyvin. Harri avaa oven. Joo, kyllä hän näyttää kivalta. Pidän hänestä. Hyvä! Halaamme. Hän halaa minua aika tiukasti. Puhumme päivän kulusta ja ehdotan että otamme lasilliset ensin ulkona, koska kävellessä minulle tuli kuuma. Sitten voisimme valita leffan. Ehkä ihan pikkuriikkisellä vaivalla koitan keksiä hyviä puheenaiheita ja ne tuntuvat aavistuksen verran väkinäisiltä, mutta sellaista se joskus on. Siirrymme valitsemaan leffaa ja löydämme molempia miellyttävän jännärin. Tai siis minä valikoin elokuvia ja hoen Nähty Nähty Nähty, Ei käy Ei käy Ei käy, ja parille harvalle sanon, että tätä voisi harkita. Sitten nauran ja totean, että oikeasti minulle sopii mikä vain. Mutta Harri tyytyy hymyilemään valinnoilleni ja halaa minua samalla kun rullaan elokuvia tietokoneen näytöllä. On aikaista, mutta aloitamme leffan. Juomme viiniä. Harri laittaa käden ympärilleni ja silittelee kättäni. Minä keskityn elokuvaan ja kommentoin sitä aktiivisesti. Huomaan, että Harri haluaisi suudella, muttei nyt vielä. Katsotaan elokuva oikeasti! Viini vähenee, mutta se ei viakuta minuun juurikaan. Elokuva loppuu ja puhumme siitä. Harri kumartuu ja suutelee minua. Vähän paremmin kuin aikaisemmin ehkä? Sitten vetäydyn ja ehdotan, että katsomme vielä jakson eräästä hyvästä sarjasta. Harrille sopii. Hän on niin kohtelias ja mukava. Jakso on todella hyvä ja heti sen jälkeen alkaa pyöriä seuraava, johon jäämme heti koukkuun. Pussaamme välillä. Olen tyytyväisenä hänen kainalossaan. Voisin tottua tähän. Kello on suunnilleen keskiyö kun sarja loppuu. Kysyn voinko lähteä suoraan hänen luotaan töihin. Tottakai voit! Harri haluaa suudella. Sivelee minua. Riisuu paidan. Sopii, tuntuu kivalta. Siirrymme sänkyyn ja meillä on kivaa. Hän ei ole liian ujo. Nukun erittäin hyvin. Tunnen oloni kotoisaksi. Ehkä vaan tunnen oloni helposti kotoisaksi missä vain. Aamulla heräämme kumpikin ajoissa. Harri sanoo, että nousee aina aikaisin arkisin vaikkei tarvitsisi. Hyvä olo. Pirteä olo! Tekee mieli lähteä mahdollisimman pian kauniiseen ilmaan, vaikkei töihin sinänsä ole kiire. Valmistaudun nopeasti. Harri tekee itselleen aamiaista ja tarjoaa minullekin, mutta kieltäydyn kiittäen. Koska ostan matkalta kuitenkin jotain. Halaamme ja suutelemme. Pyydän, että hän voisi kertoa kuulumisiaan viikonloppuna, koska ei ole näillä main. Hän lupaa tehdä niin. Lähden oikein tyytyväisenä kauniiseen aamuun. Pidän hänestä. Meillä oli kivaa. Olen iloinen, etten kuunnellut eilistä pahaenteistä tunnettani.
Töissä on myös hyvä tunnelma. Jutustelemme kahvihuoneessa ja koen taas tyytyväisyyttä työpaikkaani kohtaan. Tietojärjestelmä kaatuu keskipäivällä ja keskityn hetken hyvällä omallatunnolla omiin juttuihini. Syön lounaaksi ostamani tuorepuuron (mustikoilla!) ja täytetyn croisantin. Onneksi emme syöneet eilen illalla enää mitään, vaikka mieleni melkein teki mieli ehdottaa pizzantilaamista. Kuuntelen uutta Selena Gomezin biisiä. Ja uutta James Bluntia. Molemmat pääsevät heti listalleni. Juttelemme ystävättären kanssa illasta. Onhan sentään perjantai (tavallaan)! Sovimme, että alkuillasta lähdemme keskustaan nauttimaan piknikistä jos sää sallii ja siitä voimme jatkaa klubittelemaan. Ihania ulkoterasseja on avautunut monessa paikassa ja ne pitää tietenkin päästä testaamaan. En aio mennä tänä viikonloppuna perinteiseen vakkaripaikkaani, koska en ole varma miten olen sieltä poistunut edellisen viikonlopun aikana. Annetaan sille hetki aikaa. Iltapäivällä puhelimeni BLINGahtaa. Ja siellä on Nino! En siis ole pilannut välejäni häneen, vaikken muistanut mitä olen hänen kanssaan puhunut edellisviikonloppuna. Nino kysyy suunnitelmiani illalle. Kerron, että suunnitelemme menevämme säävarauksella nauttimaan vapaaillasta. Saahan mukaan toki liittyä! Vaikka minua innostaisi ehkä sellainen perinteinen tyttöjenilta pitkästä aikaa. Ainakin loppuillasta. Tanssia ja flirttailua. No kohtalo saa päättää. Laitan minun ja Ronin bilebiisin täysillä soimaan. Se on mun biisini. Ja haluan kuunnella sitä tänään. Haluan että tästä tulee hauska ilta.
Tulen kotiin ja minulla on muutama tunti aikaa. Heti kun istuu pehmeään nojatuoliin niin alkaa väsyttää. Nukuin edellisyönä noin kuusi tuntia. Ei liian paha. Mutta harkitsen vartin minilepoa. BLING. Tekstari! Ja sehän on Dim, jota en ole muistanut ajatella pitkään aikaan. Hän kysyy apuani johonkin kirjoitusjuttuun ja samalla vaihdamme kuulumisia. Miten olinkin jo unohtanut hänet ihan kokonaan. Hyvä, hänkin on vielä olemassa. Nyt menoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti