He loves me, he loves me not

Heti kun olen vaihtanut lenkkivaatteet päälle, vetänyt lenkkarit jalkaan ja laittanut napit korviin olen iloinen, että päätin lähteä lenkille. Astun ulos ja aurinko paistaa (nyt se on hyvä!) eikä tuule. Täydellistä. Painan radion päälle ja mikä biisi siellä soi? Juuri se josta äsken kirjoitin Ronille. Hah! Seuraan "merkkejä" ja uskon maailman vinkkeihin. Naurahdan ääneen ja ajattelen tämän olevan merkki siitä, että viestin lähettäminen oli hyvä ratkaisu. Hyvä. Laitan biisin täysille ja hymyilyttää. Ja sitten sen loputtua harmittaa jos emme pian kuuntele sitä yhdessä Ronin kanssa samoista korvakuulokkeista vierekkäin bussissa istuen toisiamme välillä hipaisten ja tuijottaen tanssahdellessamme hiljaa. Tapaan ystäväni kohtaamispaikalla ja hän on pirteällä tuulella. Nyt joudun väkisin hymyillä, kun ahdistus on taas voimistunut. Se turhautuminen suunnittelemattomasta viikonlopusta herättää taas stressiä ja ahdistusta. Mutta alun kankeuden jälkeen pääsen vireeseen ja jaksan kommentoida iloisesti kaverin juttuihin. Harmittavaksi tekijäksi ilmenee se, ettei ystävä pääsekään huomenna minnekään, joten yksi varavaihtoehtoni katoaa siinä. Viikonloppu tuntuu entistä tylsemmältä. Mutta ulkoilu on ihanaa ja tekee hyvää. Käymme kaupassa ja ostan kivennäisvettä ja riisikakkuja. Siltä varalta jos tekee mieli väkisin syödä jotain. Saavun kotiin ja otan heti puolikkaan rauhottavan, jottei minun tarvitse tuskailla koko iltaa tätä tilannetta. Istun paikalleni ja nopeasti kaadan viinilasillisen täyteen ja uppoudun tuoliini. Somessa ei mitään uutta. Roni ei ole paikalla. Ei mitään missään. Alan kirjoittaa lenkillelähdöstäni kun BLING. Kello on yhdeksän ja Roni vastaa. Sydän sykähtää. Jes, hän ei jättänytkään vastaamatta. Mitä tahansa se on, niin voin jatkaa keskustelua suoraan jos haluan. Hänellä on masennuspäivä. Hyvä! Tavallaan. Roni lähettää minulle biisilinkin uutuuskappaleesta johon olen jo ehtinyt ihastua. Sitten hän jatkaa, että haluaa poistua maasta. Katuu aloittamaansa projektia ja haluaa jättää sen ja häipyä. Tiedän tämän tilanteen. Hän käy tämän läpi joka viikko. Minun suhteeni. Töiden suhteen. Itsensä suhteen. Nyt on töiden vuoro. Vastaan maltillisesti biisiä kommentoiden. Kerron hauskasta sattumasta meidän biisimme kanssa kun menin lenkille. Ja sanon, että sitähän minä tässä koko ajan olen odottanut, koska tästä ollaan koko ajan puhuttu. Että hän viimein kykenisi lähtemään. Totean, että toivon niin todella käyvän. 

Roni syyttää maailmaa tilanteestaan ja on dramaattisen vähäeleinen ja melankolinen. Odotan, että minulle tulee tilaisuus sanoa, että voimme nähdä huomenna jos hän haluaa. Lupaisin, että voimme puhua Ronin haasteista (taas) ja parantaa mieltämme yhdessä. Mutta sen sijaan lohdutan ahdistunutta ja lapsellisen masentunutta poikaparkaa. Ei hätää, kyllä kaikki järjestyy. Voit ottaa lomaa milloin vain, joten älä stressaa. Tiedät, ettei näillä diileillä ole lopulta merkitystä. Roni toteaa, että olen oikeassa. Sitten sanon, että kerro jos haluat että parannetaan olojamme yhdessä viikonloppuna. Ja Roni kertoo, että hän on matkustamassa vanhempiensa luokse. Oh, yllättävä samalla harmittava ja samalla tyydyttävä ratkaisu. Totean, että no se on hyvä ja muutenkin olisin vain halunnut tulla pussailemaan sinua ja muistuttaa, kuinka esteet murtuivat lomallamme. Kyllä, kirjoitan sen hänelle. Ja Roni vastaa, että tottakai voit tulla. Ah, hienoa. Mutta enhän minä voi koska hän ei ole täällä. Saan hyvän olon. Saan hyvän olon Ronin suhteen, mutten viikonlopun suhteen. Toisaalta olisi loistava tilaisuus taas harjoitella vain itsekseen olemista. Muttei se ehkä helposti onnistu. Hetken päähänpistosta kysyn Javierin viikonloppusuunnitelmia. Ihan vain ystävällisesti. Hän heti vastaa, että saattaa tehdä yhden työkeikan viikonlopun aikana, mutta kertoisi heti kun tietää milloin on vapaalla, jotta voisimme tavata. Heti. Näin  se käy, kun suoraan kysyy. Javier tahtoo tavata minut siitä huolimatta, että olen valitellut hänelle masentuneisuuttani ja viettänyt hävettävän paljon aikaa hänen luonaan pillittäen. Jatkamme myös keskustelua Ronin kanssa. Yhtäkkiä hänelle nousee puolustusasemat pystyyn. Taisi mennä liian herkäksi. En välitä vaan sanon, että ikävöin meidän hyviä hetkiä. Hän kyselee typeriä kysymyksiä jostain avaruudesta taas ja pohtii, että annanko minä hänen elämäänsä mitään lisäarvoa, jos en osaa vastata oikein. Hän sanoo, ettei saa takertua! Vaikka äsken vielä toivoi minun varmaan ilmestyvän luokseen vielä tänään. Pyydän häntä lopettamaan typerät juttunsa ja sanon, että meidän kannattaa jatkaa näistä teemoista keskustelua ihan livenä. Hän kyseenalaistaa kaiken, selvästikin veti tunteisiin suorat kommenttini. Koitan tasoittaa tilanteen ja olla enää provosoitumatta hänen jutuistaan. Hyvä tietää, että minulla on häneen näin vahva vaikutus. Lopuksi vielä totean, että hänen ei tarvitse nyt murehtia takertumisia, eikä minun tarvitse miettiä mitä sanon suoraan, koska emme kuitenkaan voi nyt nähdä. Ja olen aika tyytyväinen. 

Javierin kanssa jatkamme keskustelun koko illan. Hän vitsailee edelleen sillä, että tekisimme ruokaa. Hän haluaa minun kokkaavan risottoa, vaikka olen useaan kertaan sanonut, etten osaa tehdä oikeanlaista aitoa risottoa. Kun hän on jankannut riittävästi niin sanon, etten ai kokata yhtään mitään, jolloin Javier sanoo, että hän voi sen tehdä kuten aina. Vastaan, että minä voin tilata meille pizzat, kuten aina. Nauramme. Ja sovimme, että jos tapaamme, niin voimme tilata ruoan. Ja juoda viiniä. Vitsailen tulevasta kesästä ja siitä, kuinka yritän vähän katsoa mitä syön. Javeri sanoo, että minun pitäisi juoda enemmän alkoholittomia terveellisiä juomia. Haha, sanon, että juuri parhaillaankin juon kivennäisvettä! En tosin mainitse, että se on sekoitettu viiniin. Roni vastaa viestiini ja vielä vihjaa, että voisin mennä hänen luokseen. Hän varmasti salaa pitää siitä, että osoitan suoraan pitäväni hänestä, vaikkei pysty siihen nyt vastaamaan mitenkään. Toivon, että hän esittäisi suoran kutsun. Lähtisin heti! Kurjaa ettei voida nähdä koko viikonloppuna! Roni kertoo siirtyneensä jo makuuhuoneeseen. Hän vihjasi pariin kertaan hyvin rivien välistä, että olisin voinut mennä, ja olisi pitänyt tarttua niihin. En tiedä miksi odottelin suoraa kutsua, höh! Nyt täytyy tyytyä yrittää nukkumista omassa sängyssä. Mutta olen täynnä adrenaliinia ja en takuulla saa unta ilman unilääkettä. Mutta fiilis on hyvä! En voi stressata Ronista, koska hän ei ole täällä, ja taas sain sanottua kaiken. Suoraan. Ja olen saanut kutsun rauhalliseen illanviettoon Javierilta. Koska Roni edelleenkin yrittää pakoilla välejämme sanomalla, että hän ei voi antaa seksiä eikä rakkautta. Mutta seuraavassa lauseessa kysyy, onko minulla hänelle jotain sanottavaa joka muuttaisi tilanteen. Suhtaudun kevyesti. Vastin yhteen hänen kommentiinsa, että tarjolla on pelkkää lovee. Kahdessa merkityksessä. Hahah. Harmi ettei hän välttämättä tajunnut sitä. Sanon vielä, että nähdään sitten kun tulet takaisin. Ah. Sain sanottua, että olen ikävöinyt häntä. Sanoin, että olisin halunnut tulla pussailemaan häntä, johon hän heti reagoi (epäselvällä) kutsulla. Eli kaikki on hyvin hänen defensseistään huolimatta. Kärsivällisyyttä. Otan puolikkaan unilääkkeen ja siirryn sänkyyn harmitellen sitä, etten lähtenyt Ronille, kun hän sitä vihjasi. Mutta silti aika tyytyväisenä.