Kylmästä lämpimään

Ahdistuksesta huolimatta lähden perjantai-iltana matkaan kohti keskustaa. Matkalla olo pahenee. Ahdistaa tosi paljon, vaikka otin puolikkaan rauhottavan. Epävarmuus ahdistaa yllättävän tuntuvasti. Mikään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta enkä melkein siedä sitä, etten ole varma Ronista tai siitä miksei Javierista kuulu mitään. Mitä siis teen? Hyväksyn tai teen asialle jotain. Yhtäkkiä tajuan, että miksen voisi kysyä Ronilta menikö kaikki reissussa hyvin. Koska minä viestin jos siltä tuntuu. Ja samaan aikaan kysyn mykältä Javierilta, että onko hän koko viikonlopun sittenkin varattuna, kun hänestä ei kuulu mitään. Miksi olisin yksin ahdistuksissani jos voin edes yrittää selvittää asioita. Asioita, jotka nyt ovat minulle merkityksellisiä. Ja BLING. Roni vastaa heti kuvalla, jossa on perheenjäsentensä kanssa. Huh. Hän on siellä. Hiiteen typerät stressit etäisyyksistä. Olenpa tyhmä. Ja nyt hieman helpottuneempi. Heti pahin puristus rinnassa hellittää otettaan. BLING. Heti perään Javier vastaa, että oli töiden jälkeen tosi kiireinen ja heti huomenna aamusta työmenoissaan, mutta tulisinko lauantaina viettämään yhteisen illan. Huh. Hän haluaa tavata, ja vielä huomenna, kun minulla ei ole suunnitelmia. Hyvä. Vastaan heti, että eiköhän se onnistu. Kerron, että nyt lähden parille ulos, ja Javier vastaa, että älä hanki krapulaa. En, en! Olo kevenee taas pari astetta. Mutta tarvitsen silti nopeasti lasillisen viiniä tyynnyttääkseni kovaa lyövän paniikkisydämen. Suuntaan yhteen vakkaripaikoistani, joka onkin lähes täynnä ja sitten annan kohtalon päättää illan kulusta. Kuten olin luvannut lähetän viestin tapaamattomalle tinderille, Harrille, jossa kerron missä olen. Kerron että olen väsynyt. Syytän huonoa työviikkoa. Vaikka oikeastaan työviikko meni ihan hyvin. Totean, että seuraan saa liittyä yksille. Kuvissaan fiksun ja mukavan näköinen Harri sanoo olevansa paikalla hetken kuluttua! Noniin, pitkästä aikaa siis jotain aivan uutta! Ei jännitä kovasti. Eikä minulla ole mitään odotuksia. Mutta olen todella tyytyväinen omaan rohkeuteeni antaa mahdollisuus jollekin uudelle. Tarkoitus on vain kuluttaa hieman perjantai-iltaa ja saada mieltä muualle stressaavista ajatuksista. Tilaan toisen valkoviinin ja vien vanhan lasin pois, jotta voin sitten tilata hänen läsnäollessaan vielä toisen ilman, että vaikuta liikaa viininrakastajalta liian aikaisin. 

Selaan lehteä ja siemailen viiniä sohvapaikalla hälinän keskellä. Suuria seurueita. Tyttöjä kauniisti laittautuneina merkkilaukkujensa kanssa. Miesporukoita. Pariskuntia. Baarissa on jääkiekon (jota kukaan ei katso) takia enemmän meteliä kuin normaalisti, mutta ei se haittaa. Parempi niin, jotta tunnelma on väkisinkin sosiaalinen, vaikka me emme osaisi keskenään olla. Vilkaisen peiliin. Minulla ei ole kovin vahvaa meikkiä, kuten edellisviikonloppuna, mutta näytän ihan hyvältä. Keskityn lehteen (laitan tarkoituksella puhelimen pois) ja pian minua lähestyy todella iloisen ja söpön näköinen mies. Sellainen, jonka huomaisin väkijoukossa itsekin. Ja toivoisin, että hän huomaisi myös minut. Sellainen, jonka kanssa tuntisi olevansa tasokkaassa seurassa. Esittelisi ylpeänä muille. Hän on hieman minua pidempi ja solakka ja kivantyylinen. Hän hymyilee ja minä hymyilen ja nousen ylös, jolloin halaamme tervehdykseksi. Uskon, että yksimielisesti pidämme toisistamme heti ensisilmäyksellä. Verrattuna profiilinsa asiallisiin ja vakaviin kuviin hän on todella rento ja hymyileväinen. Hänellä on sitä samaa pilkettä silmissä kuin Dimilläkin ensi tapaamisellamme. Seuraavat kolme tuntia keskityn täysillä keskustelemaan hänen kanssaan töistämme ja harrastuksistamme. Hän on todella urheilullinen ja varmaan astetta kunnollisempi ja terveellisempi kuin minä. Pidämme samoista ruoista ja kirjoista. Yllätyn erittäin kovasti, kun hän mainitsee lempileffakseen minun lempielokuvani, josta hyvin harva pitää! Innostumme tästä yksityiskohdasta lisää! Saamme ajan lentämään. Harrin piti tulla yksille, mutta hän tilaa toisen. Kuten minäkin (kolmannen). Olen todella tyytyväinen siihen, että tämä kohtaaminen onnistui. Vilkaisen viimein puhelintani. Tytöt juorulevat, mutta eivät ole missään. Sitten huomaan viestin Ninolta! Hän kertoo olevansa ystäviensä kanssa läheisessä kivassa pubissa ja ehdottaa jos haluaisin poiketa moikkaamaan. Oho, yllättävä loppuillan tarjous! Harri aikoo suunata kotiin ja minä sanon meneväni tapaamaan vielä ystäviäni toiseen paikkaan. Tyytyväisinä lähdemme samaa matkaa ulos baarista jossa saimme tutustuttua ja halaamme kadulla. Totean, että hän sai todellakin mieleni piristymään! Ja se on totta. Olen jopa hieman innoissani! 

Kello lähenee jo puolta yötä, mutta jos kerran tilaisuus tulee tavata kivaa Ninoa ja hänen kivoja ystäviään niin miksei! Saavun tuttuun paikkaan ja käyn ensimmäisenä vessassa vähän siistimässä meikkiä. Törmään Ninoon jonottamassa tiskille. Hän on kivassa humalassa ystävänsä kanssa. Moikkaamme naurahtaen ja halaten. Hän esittelee minut heti ystävälleen, joka tuijottaa minua ja kysyy missä oikein olemme tavanneet. Tinderissä! Nino toteaa heti melkein ylpeänä. Nauran, että joo nyt on ensitreffit. Nino tilaa minulle juoman (tietenkin) ja liitymme muuhun seurueeseen. Siellä onkin jo minulle tuttu Ninon kaveri, joka heti heittää high fivet. Ai, kyllähän te jo tunnette! Huudahtaa uusi kaveri, joka tosissaan uskoi meidän tapaavan ensimmäistä kertaa. Kaikki ovat taas niin kivoja. Vitsailemme ja olen pirteä ja hyväntuulinen. Pidän heistä ja he pitävät minusta. Vietämme kivaa iltaa. Sitten menemme kaikki yhdessä grillille ja sen jälkeen pilkkuun saakka kivaan istuskelubaariin. Fiilis on hyvä. Mutta Nino haluaa jatkuvasti julkisilla paikoilla silitellä minua ja pitää kädestä. Sehän on aivan ihanaa käytöstä, jos en tapailisi muitakin ihmisiä, ja pitäisi häntä enimmäkseen kaverina, vaikkakin pientä potentiaalia muuhunkin yhä on. Väsyneinä lähdemme Ninon luokse taas julkisilla kulkuvälineillä vaikka vitsailen siitä, että tykkään enemmän takseista. Vietämme kivan yön ja aamun. Hän on uskomattoman hellä. Painautuu nukkumaan minua vasten painaen kasvonsa hiuksiini. Suukottaen niskaa. Asettaa jalkansa minun jalkojeni ympärille mahdollisimman tiiviisti. Ihanan läheistä ja romanttista. En voi olla ajattelematta, että olisipa Roni tällainen, niin kaikki olisi täydellistä. Aamulla olemme yllättävän aikaisin tosi pirteinä Nino sanoo, että hänellä on asioita asuinkulmilleni, joten hän voi viedä minut autolla kotiin. Todella hienolla upouudella autolla, jonka omaisuuksia hän innoissaan esittelee. Pysähdymme aurinkoiselle terassille aamukahville. Minä otan teetä. On kuuma. On kiva tunnelma. Hän on kunnollinen ja kohtelias. Ja vie minut autolla kotiovelle asti. Hän on niin kiva, etten lainkaan epäröi näyttää hänelle missä asun. Nino halaa ja antaa suukon auton etupenkillä ja toivotan hänelle hyvää loppuviikonloppua. Emme ole kovinkaan usein yhteyksissä, mikä luo kivan rennon tunnelman, eikä lainkaan paineita. Tuntuu, että hänen läheisyydestään huolimatta tiedämme molemmat missä mennään.

Vasta kotiin päästyäni vilkaisen puhelintani. En ole ollut somessa pitkään, pitkään aikaan. Harri on kiittänyt minua viestillä kivasta illasta ja kysyy voisimmeko tavata uudelleen. Ihanaa! Hän oli kiva. Minua alkaa heti hymyilyttää. Vastaan, että oli todella kiva kohdata, ja mahdollisesti voisimme tavata uudestaan. Hän ehdottaa heti seuraavaa viikkoa ja lupaan, että palaamme asiaan lähemmin. Ossi kysyy olenko kuollut ja mitä tein illalla. Hän sanoo, että on tänään ulkona jos kaipaan känniseuraa. Jes, kiva. Oikeastaan houkutteleva idea. Mutta sen sijaan viestin sopimamme mukaisesti Javierille, että olin aika iisisti ja nyt olen pirteänä kotona. Hän vastaa heti, että hienoa, hänellä on vielä töitä tehtävänä, mutta jaksaa varmaan illalla tehdä jotain. Istun hetken kotona, mutta ulkona on niin hyvä ilma, että lähden moikkaamaan ulkona istuskelevia ystäviä pariksi tunniksi. Sitten tulen takaisin kotiin kaupan kautta. Nappaan alkosta varalle yhden valkoviinin, jonka voin ottaa mukaan jos menen Javierille illaksi. Minulla on valmiina punaista. Koitan keskittyä nyt täysillä Javieriin ja ajatella iloisena Harria ja olla tyytyväinen Ninosta. Ja olla ajattelematta liikaa Ronia. Tiedän, että hän pitää minusta, ja tiedän mitä meillä on. Mutta hän on niin vaikea ihminen, että en voi ikuisuuksia rasittaa itseäni kuoliaaksi ahdistumalla hänen takiaan. Siksi jokainen pienikin mahdollisuus kun saan aitoa iloa muista ihmisistä ja tekemisistä on hyödynnettävä täysillä niin kauan, kun hän käyttäytyy näin. Kenties voisin ihastua johonkin toiseen. Ja sitä kautta päästä irti hänen kynsistään. Tai ainakin laastaroida pinnallisesti hänen avaamia haavojaan. Mutta silti vilkuilen hänen vihreää palluraansa somessani ja toivon, että hän haluaisi sanoa jotain.