Open heart, open mind

Äitienpäivän iltana fiilis pysyy ihanan rauhallisena ja tasaisena. Sellainen kivan väsynyt ja tyytyväinen olo. Monipuolisesta brunssista huolimatta tekee mieli napostella jotain pientä (riisikakkuja ketsupilla) koko ilta ja juoda paljon kivennäisvettä. Lojun nojatuolissa tietokoneella ja vilkuilen jotain romanttista komediaa samalla kun juttelen Singhin kanssa. Hän on aikaisemmin kertonut nuoren sukulaisensa kuolleen traagisessa auto-onnettomuudessa, jossa kuoli myös toinen ulkopuolinen henkilö. Singh lähettää minulle uutiskuvia tapahtuneesta, joiden teksteistä en ymmärrä mitään. Olen lohduttanut häntä ja pahoitellut tilannetta, ja pyrkinyt kuunnella mitä hän haluaa tunnelmistaan minulle jakaa. Singh kertoo heidän lähettäneen nuoren tytön ruumiin jokeen, koska heidän uskonnossaan ruumiita ei ikinä haudata. Asia on todella vakava ja suhtaudun siihen kunnioituksella, mutta joskus Singhin englannin kielen kirjoitus- tai asiavirheet saavat lauseisiin yllättäviä sisältöjä (alla). Minulla ei ole pienintäkään kiusausta viestiä Ronille. Pieni kiusaus viestiä Javierille hyvänyöntoivotus, mutta viestimme päivän aikana brunssikuulumisia, joten ehkä se riittää yhteydenpidoksi tälle päivälle. Muistan lisää kiistelynaiheitamme edelliseltä illalta. Puhuimme Mauno Koiviston menehtymisestä ja suruliputuksesta. Joka paikassa on liput puolitangossa. Mainitsin keskustelumme lomassa, että huomenna sitten liput voikin nostaa suoraan tangon yläpäähän äitienpäivän kunniaksi. Mutta Javier oli kiivaasti sitä mieltä, että liput pysyvät puolitangossa kolme päivää. Hän pillastui kun väitin, että suruliputus kestää vain yhden päivän eikä suostunut muuttamaan mielipidettään siitä, että suruliputuksen tulee kestää ainakin kolmepäivää, kun kyseessä on presidentin kuolema. No, tietenkin olin oikeassa, mutta en siitä viitsinyt hänelle enää erikseen mainita. Kyllä hän sen itse on varmasti huomannut. 

Nukahdin helposti yhdentoista jälkeen ja nukun kahdeksaan asti vaivatta. Aamulla puhelimesta  löytyy pari viestiä tapaamattomilta tindereiltä, koska olen taas laittanut viestiasetukset päälle (Harrin vuoksi). Rinnassa ei tunnu ahdistusta, kun käyn läpi menneen viikonlopun käänteet. Ajattelen Ronia. Ei tunnu mitään kovin ihmeellistä. Eli note to self: vaikka ahdistaisi niin mene ja tee ja osallistu. Se laastaroi ja helpottaa oloa joka tapauksessa. Olen saanut nyt menneenä viikonloppuna viettää kivan tapaamisen Ninon kanssa. Ihanat treffit Harrin kanssa. Ja loppujen lopuksi vatsaa kutkuttavan läheisen momentin Javierin seurassa. Olen saanut halauksia, suudelmia ja uniseuraa niin paljon, että se lämmittää vieläkin. Kukaan ei ole työntänyt minua pois. Yhtäkkiä Ronin vaikeudet ja inhottava asenne minua kohtaan tuntuvat ärsyttäviltä. Olen saanut niin paljon hyvää ja normaalilta tuntuvaa kohtelua, että mielessäni välähtää taas mahdollisuus irtaantua Ronista ja hänen sairauksistaan. Ainakin välähdys! Ja vaikka nyt koen, että olen saanut hyvää kohtelua ja ihanaa läheisyyttä ja hellyyttä. Niin tietenkin joudun myös miettimään miksi olen saanut osakseni myös erittäin kyseenalaista kohtelua. Miksi joku, josta pidän ja joka pitää minusta, kokee tarvetta haukkua ja sättiä minua? Miksi herätän sellaisia tunteita sekä Javierissa että Ronissa. Johtuuko se minusta, vai johtuuko se heistä? Ehkäpä jostain syystä vain tunnen vetoa henkilöihin, joilla on juuri tämänkaltaisia mielenterveys- ja itsetunto-ongelmia. Ja jostain syystä he myös pitävät minusta mutta kokevat minut uhaksi? Nämä henkilöt ovat sellaisia, joita on vaikea tavoittaa. He eivät hetkauta huomiotaan tuosta noin vain kenelle sattuu. Ehkäpä olen alitajuisesti otettu, että saan heissä aikaan vahvoja reaktioita ja koen sitä kautta olevani erityinen. Ja taidan myös kokea ansaitsevani huonoa kohtelua. En tiedä. Mutta tasapainoisen ja terveen oloisen Harrin tapaaminen oli myös ihanaa vaihtelua minulle! Toisaalta ei koskaan voi yhden tapaamisen perusteella tietää mitä painolasteja toinen kantaa. Olen ajatellut Javierinkin olleen alunperin aivan erilainen, kuin mitä hän on. En osannut ajatella häntä syvällisenä ja inhimillisenä koska hän oli niin pinnallisen oloinen, mutta nyt tiedän hänen olevan herkkä ihminen omine menneisyyksineen. 

Maanantaiaamupäivä sujuu kivasti. Minusta tuntuu, että niistä jatkuvista melankolisista maanantaista, joista kroonisesti kärsin on jo jonkin verran aikaa? Olen suoriutunut arkiviikoista aika tasaisesti viime viikkojen aikana! En niin selvästi aina edes muista, että onko nyt maanantai vai tiistai. Koska se ei ehkä olekaan niin merkityksellistä. Hienoa!  BLING. Ennen lounasta Javier aloittaa keskustelun! Oho, olen yllättynyt, koska usein tapaamisemme jälkeen hän ei ole hetkeen aktiivinen. Nyt hän toivottaa iloisena huomenta ja kysyy mitä aion tehdä huomenna. Voisimme tavata. Jos on hyvä sää voisimme kävellä Jackin kanssa ulkona. Ehdotus yllättää minut! Näinkö pian hän haluaa tavata minut uudelleen. Alan epäröidä hetkellisesti. Minulla on nyt ollut niin hyvä fiilis ja odotan innolla esimerkiksi Harrin näkemistä. Vähän myös sitä, että ottaako Roni minuun yhteyttä palattuaan kotiin, koska en ole sanonut hänelle mitään perjantain jälkeen. Mutta minulla on aina Javierin seurassa hyvä fiilis (silloin kun hän ei ole vihainen), joten totean, että tiistaitapaaminen voisi onnistua! Miksei. Ei se minua sido mihinkään. Ja sitä paitsi, minä yritin puhua Javierille helmikuussa vakavammin asioista, minkä hän sivuutti täysin. Joten ei minun varmastikaan tarvitse suhtautua kovin vakavasti, vaikka näkisimmekin näin pian uudestaan. Ei tilivelvollisuuksia edelleenkään. Ja juuri nyt se tuntuu mukavan kevyeltä. Uumoilen, että uusi tuttavuuteni Harri ehdottaa tapaamista aikaisintaan keskiviikkona, ellei jätä sitä kokonaan viikonlopulle. Ja omaksi suureksi yllätyksekseni ajatus Ronin tapaamisesta ei tunnu juuri nyt muita ohittavalta prioriteetilta. Olen tarjonnut hänelle seuraani ja itseäni kultatarjottimella. Ja olen tullut torjutuksi. Vaikka häntä kaipaan ja ikävöin, niin omanarvontuntoni alkaa ehkä kasvaa nyt, kun olen oikeasti keskittynyt aivan muihin ihmisiin. Olen saanut huomata, että voin ihastua ja viihtyä muidenkin kanssa. Vaikka minulla ja Ronilla olisi jokin erityinen yhteys, niin kenties elämä voisi olla mahdollista vaikken saisi muokattua siitä parisuhdetta etenkin kun kaikki asiat ovat niin hiton vaikeita. Ja meidän on kuitenkin tavattava jotta saan tavarani takaisin. Ja tiedän, että jos näkisin hänet niin saattaisi vihlova ikävä iskeä kunnolla. Mutta se on sitten sen ajan ongelma. 

Hyvä fiilis pysyy yllä iltapäivälläkin. Lounaaksi syön yhden keitetyn kananmunan ja jogurttia. Joo aika outoa, mutta tyydyn aika usein syömään sitä mitä sattuu kaapista löytymään. Sitä mikä on seuraavaksi vanhenemassa. En ole edelleenkään tehnyt harkittuja ruokaostoksia ikiaikoihin. En ole kokannut kotona mitään miesmuistiin. Ja mitä siitä. Ehdotan ystävälle lenkkiä illan ratoksi. Sitten voisin käydä vaikka saunassa ja pestä hiukset, jotta huomenna ei olisi pakko käyttää aikaa siihen. BLING. Yllättäen Ryan ehdottaa, että tapaisimme tällä viikolla ja kävisimme drinkeillä. Jopas on tulossa paljon kaikkea tälle viikolle. Näin kaikki heräävät kevääseen! Sanon, että koska kesä on viimein tulossa niin yritän olla paljon aktiivisemmin ulkona kuin aikaisemmin, ja vaikka minulla on suunnitelmia, niin ehkäpä lasilliset onnistuvat johonkin väliin. Häntä ajattelen puhtaasti kaverina. Toivottavasti hän ajattelee samoin. Ja juuri nyt en halua enempää ajateltavia henkilöitä tälle viikolle. Päässäni soi Open heart, open mind, never know who you'll find. Ja siltä nyt tuntuukin. En haluaisi sulkea kaikkea sellaisen ihmisen takia, joka ei selvästikään pysty tai halua antamaan minulle mitään pysyvää. Mieli on avoin moneen suuntaan (toivottavasti). Ja sydän myös (toivottavasti). Oli todella mukavaa tavata pitkästä aikaa uusi ihminen! Se antaa toivoa ja luottamusta sille, että milloin vain voin törmätä ihmiseen, joka herättää tunteeni ja kiinnostukseni. Ja vie ajatukseni pois kaikesta vahingollisesta. Alkava kesä tuntuu olevan toivoa täynnä. Hyvä maanantai. 

Kävellessäni töistä kotiin huomaan, että muuten ilma on tosi lämmin ja aurinko on kuumottava, mutta todella ärsyttävä kova tuuli pilaa kaiken. Inhoan kovaa tuulta jos joudun olla ulkona. Varsinkin jos olen menossa illanviettoon jonnekin. Heti kun olen kotona Javier lähettää minulle kuvan siiderihyllystä kaupassa. Jopa light-versioista. Ehkä hän sovinnoneleenä osoittaa ostavansa minulle siiderin jos menen huomenna käymään? En tiedä ja ihan sama. Siideri on siideriä, ei sen kummempaa. Myös Ricky kyselee kuulumisiani kuten joka toinen päivä. Vaikka hän hermostuisi siitä, etten jaksa tavata häntä niin muutamaa päivää myöhemmin hän on taas iloinen oma itsensä. Juttelemme tyttöjen kanssa mahdollisesta lenkillemenosta myöhemmin. Tuulesta huolimatta lenkki voisi tehdä hyvää jos saamme aikataulut sovitettua yhteen. Kuitenkin ennen sitä alan nuokkua, joten menen hetkeksi sänkyyn ja nukahdan sikiuneen puoleksi tunniksi. Herätessä olen aivan sekaisin ja olo on pöhnäinen ja sellainen inhottavan tunkkainen. Yritän nousta heti ylös ja piristyä, jotta en jää lillumaan sumuun loppuillaksi. Ryhdistäyn nopeasti ja vaihdan lenkkivaatteet päälle. Menen yksin musiikki päällä hyvän vajaan tunnin lenkin ja olisin halunnut tehdä vielä pidemmän. Aurinko. Radio. Valo. Kaikki saa niin hyvän fiiliksen. Muistan viime kesän, kuinka kävin lenkillä säännöllisesti lähes joka päivä ja useimmiten yksin. Se on hyvää vaihtelua juttuseuralle. Musiikki ja keskittyminen reippaaseen vauhtiin. Tulen energisena kotiin ja huomaan, että kello lähenee jo yhdeksää. Ei kiusausta viestiä kenellekään. Kenenkään ajatteleleminen ei edelleenkään erityisesti kirpaise. Eikä mieleni tee viiniä lainkaan.