Eilen siis lähdin keskustaan tapaamaan söpöä ja kivaa Harria. Hyvin koulutettua ja urheilullista. Kunnollista ja kilttiä (ehkä). Uutta tinderiä, jonka satuin saamaan matchiksi jollain niistä kerroista, kun olen laittanut tinderin puolivitsillä hetkeksi päälle jonkun tyttöjenillan aikana. Samoin, kun tein edellisvuoden lopulla ja tutustuin Roniin ja Ossiin. Aina joku sieltä jää hyppysiin ja nousee esille, vaikka matcheja olisi tullut viisikymmentä. Ja nyt se oli Harri. Ennen tapaamispaikallemme menemistä olen ottanut alle lasillisen viiniä kotona. Ihan vain siksi ettei jännittäisi liikaa. Harri on valinnut kivan pienen paikan tapaamisellemme. Sellaisen, jossa ei tilailla mitään "talon viinejä" vaan kaikki maistellaan tarkkojen kuvausten saattelemina. Ja maksetaan tuplahinta. Saavun paikalle hiukset kevyillä laineilla, kevyellä arkimeikillä tavanomaisissa vaatteissani. Mustissa housuissa ja pitkähihaisessa yksivärisessä yläosassa. En näe Harria missään ja jään notkumaan tiskille. Selitän baarimikolle, että odotan jotakuta enkä uskalla tilata vielä. Minuuttia myöhemmin tilaan kuitenkin valkoviiniä, joka on kulmikasta ja päärynäistä ja kukkaista tai mitä lie. Mutta hyvää joka tapauksessa. Ehdin juuri kulautaa maistiaisannosta, kun Harri saapuu viereeni hymyileväisenä. Kiva nähdä! Selittelen heti, että menin jo hairahduksissani tilailemaan ja nauramme yhdessä. Hän tilaa erilaista viiniä itselleen ja tarjoutuu maksamaan. Lupaan tarjota seuraavat! Haluan aina tehdä selväksi, että olen ihan kykenevä huolehtimaan omista menoistani, mutten koskaan kieltäydy jos toinen tahtoo tarjota. Mutta hyvin harvoin kukaan kieltäytyy jos ilmoitan maksavani seuraavat. Istumme kivaan kotoisaan nurkkaukseen ja alamme heti aloitteestani puhua innokkaasti päivän tapahtumista. Kerron hölmösti eläytyen kuinka myöhästyin bussista päivän aikana ja myöhästyin työtapaamisesta. Ja kyselen häneltä yksityiskohtaisesti hänen työhön liittyviä asioitaan. Olen puhelias ja nauravainen. Keksin puheenaiheita luontaisesti ja pystyn olemaan se aktiivisempi osapuoli, jos toinen ottaa rauhallisemman roolin. En oikein ymmärrä, koska olen aina ollut hiljainen introvertti. Se jota jännittää ja jonka hiljaisuudet ovat kiusallisia. Joka häpeää omia tyhmiä juttuja, eikä osaa oikein sanoa mitään kiinnostavaa. Vai tuntuuko minusta vain siltä? En tiedä, mutta olen uusiutunut sosiaalisten ulottuvuuksieni suhteen viimeisen vuoden aikana merkittävästi.
Noniin joka tapauksessa, tarjoan meille seuraavat viinit. Tulemme hyvin juttuun, vaikka hän vaikuttaa vähän ujommalta kuin minä. Ei se haittaa. Nauramme yhdessä ja meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Juomme jopa viinit samassa tahdissa! En joudu ihan kauheasti jarrutella. Mainiota! Minulle tulee hänestä samanlainen tunne, kuin eräästä teiniaikaisesta poikaystävästäni, jonka kanssa vietin aikaa noin puolen vuoden ajan. Tuo poikaystävä oli todella kunnollinen ja halusi olla seurassani vähän menevämpi. Kohteli minua kuin kukkaa kämmenellä ja jäi kanssani ehkä vähän alakynteen. Tai minä vedin häntä "alemmas", sen sijaan että hän olisi nostanu minua ylemmäs. Silloin elokuvateattereissa oli menossa Helmiä sioille -elokuva, ja tuo poikaystävä kysyi leikillään, että no kumpi sä olet. vastasin, että olen sikamainen helmi. Ja erotessamme tuo poikaystävä muisti tämän kommentin ja sanoi sen pitävän täysin paikkansa. Koen kuitenkin haluavani nyt enemmän hyviä ja kunnollisia asioita elämääni. Siis järjellä ajateltuna. Uskon, että tasapainoinen suhde on mahdollinen, vaikka persoonat olisivat erilaisia. No, iltamme Harrin kanssa sujui hienosti. Tyhjennettyämme toiset lasilliset erinomaista viiniä huomaan hänen vilkuilevan kelloaan. Ajattelen, että hän haluaisi jo lähteä. Kysyn onko hänellä aikainen aamu edessä. Ei, ei ole, vaan hän miettii että tilattaisiinko vielä yhet. Joo, jes! Tilaamme vielä yhet ja sovimme, että minä tarjoan hänelle ja hän minulle. Tällä kertaa otamme samaa viiniä ja baarimikko nauraa, kun selitän, että minä maksan Harrin juoman ja hän maksaa minun. Lievä huppeliaste alkaa olla kohdillaan. Istumme vierekkäin. Huomaan hänen katsovan minua tarkkaan kun selitän jotain hölmöä. Olemme vähän lähempänä toisiamme kuin tapaamisemme alussa. Yhtäkkiä hän nojautuu puoleensa ja suutelee minua. Taidan sanoa spontaanisti oho! Mutta vastaan suudelmaan, sellaiseen ujoon ja vähän kokeilevaan. En ihan odottanut tätä, mutta toisaalta, näinhän se menee. Hän laittaa käden polvelleni ja jatkamme juttelua ihan normaalisti. Sillä tavoin söpön iloisesti, kuin joskus teininä (haluun tipahtaa kuin oisin 15). Todellakin keskityn nyt juuri tähän hetkeen. Päätämme päättää illan pakottavan huomisen arjen vuoksi reilun neljän tunnin deittien jälkeen. Kävelemme yhtä matkaa pysäkille, hän pitää kättänsä selkäni takana kävellessämme. Se on mukavaa. En ajattele, että saattaisin törmätä johonkin toiseen. Juuri nyt se on minulle ihan sama. Puhumme viikonlopusta. Kenties ehdimme törmätä. Pussaamme pienesti ja lähden toiseen suuntaan. Vaihdamme hyvän yön viestit ja menen nukkumaan iloisella mielellä.
Koko perjantaipäivän teen vuoroin töitä ja jutustelen tyttöjen ja Ossin kanssa. Ossi kertoo olevansa tyttöystävänsä asunnolla (heh heh). Hän on iloisella mielellä omassa putkessaan. Hyvä, onnea hänelle (for him). Heille. Hänelle (for her).Sovimme alustavasti tapaavamme jossain ulkona tyttöjen kanssa, mutta pahoin pelkään, etteivät he jaksa lähteä minnekään minne itse tahtoisin mennä. Saa nähdä! Iltapäivällä saan inspiraation kerätä kokoon hyviä kesähittejä tältä ja viime vuodelta, jotta kesäinen fiilis säilyy. Yritän pitää Ronin poissa mielestäni, koska pelkään, että sorrun viestimään hänelle jotain typerää ja läpinäkyvää heti jos alan ajatella asiaa enemmän. Jos vain pystyn niin yritän pitää keskittymiseni muualla. Muissa. Mutta odotan silti, että joku blingahdus olisi häneltä. Edellisestä yhteydenpidostamme on viikko. Huh. Hyvän tunnelmani lomasta heitän Javierille vitsikommentin säästä. Koska hän on jatkuvasti povannut räntäsadetta ja viimeinkin saamme vähän enemmän aurinkoa! Kuuntelen edelliskesän Stay Awake -biisiä, jota kuunnellessa mietin viime kesänä Manuelia. Heh. Ihanaa ettei tämä biisi mennyt pilalle siitä. Myös Kissing Strangersin luoja DNCE on tehnyt paljon muutakin loistavaa kesämusaa. Ennen kuin lähden töistä saan päivän toisen puhelun Ossilta. Hän on jo tissutellut mukavasti. Tuttuun tapaan hän kertoo, kuinka on kyllä sittenkin tyttöystävänsä kanssa, mutta ei voi unohtaa minua. Hänen on pakko soittaa minulle aina uudestaan ja uudestaan. Hän valittaa kuinka ei rakasta tyttöystäväänsä. Kysyy voimmeko tavata. Sanon että tietenkin voidaan kavereina. Ossi sanoo ettei voi tarjota minulle samaa kuin Roni. Sanoo niin aina. Aina sanon, ettei hänen tarvitse tarjota minulle mitään, ja sitä paitsi valitsen mieluiten edes jokseenkin olemassaolevat parisuhteen kuin mitään varakkuuksia. Ossi sanoo, että hän on maailman paras seksihirmu. Hän alkaa kuvailla minulle puhelimessa kuinka haluaisi rakastella siten, että makaisin sängyssä vatsallani ja hän olisi päälläni ja hyväilisi minua käsin samalla kuin rakastelisi oikein hitaasti. Vähän posket punehtuvat kun Ossi kuvailee tätä hidasta ja yksityiskohtaista prosessia. Sehän on suoraan kuin minun ja Ninon parhaat palat. Nauran hänen jutuilleen, jossa on kuitenkin humoristinen ja kaverillinen sävy. Sovimme soittelevamme myöhemmin. Pian on aika lähteä kotiin kaupan kautta. Laittautua ja aloittaa viikonloppu. Mitä tahansa voi tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti