Väliaika 1 - 0

Istun juuri yhdessä vakkaripaikassani harkitsemassa jopa kotiinlähtöä. Pizzantilaus ja joku leffa tuntuu jostain syystä aika houkuttelevalta. En tiedä miksi, koska on lauantai ja voisin tehdä mitä vain. Mutta päätäni särkee. Odottelen viinilasillisen äärellä buranan tehoamista ja annan itseni lähteä sitten kotiin jos siltä vielä tuntuu kohta. Toinen vaihtoehto jota olen harkinnut olisi elokuvin meno. Ulkona on jo vähän viileä ja pilvistäkin joten elokuva  olisi täysin  sallittu! Ja siellä menee vihdoinkin pari oikeasti kiinnostavaa vaihtoehtoa! Mutta toisaalta hyvät elokuvat haluaisin katsoa jonkun kanssa ja jakaa kokemuksen, mutta Ryankaan ei ole nyt kaupungissa. Antaa kohtalon ja fiiliksen kohta päättää. Tunti aikaa ennen kuin ensimmäinen potentiaalinen leffanäytös alkaisi. 

Alunperin tarkoitukseni oli tavata ystävätär ja keksiä jotain hauskaa mutta hänen muu juttunsa viekin oletettua enemmän aikaa, enkä ehkä jaksa odotella. Olen pari tuntia sitten koonnut itseni ja raahautunut ulos Harrin kivasta kämpästä tuosta keskustan kulmalta. Kiertelin kauppoja. Söin välipalaa. Ja buranaa. Ja nyt olen tässä lasillisella josta joko alkaa lauantai tai joka alkaa väsyttää. Eilen vietimme koko ihanan aurinkoisen alkuillan kuumassa paahteessa tyttöjen kanssa musiikkia kuunnellen ja kylmiä juomia nauttien. Ja kuten arvelin sain suunnata yksinäni keskustaan muiden jäädessä toisaalle. Spontaanisti kysäisin Harrin viikonloppukuulumisia saaden kutsun liittyä hänen ja hänen kaveriporukkansa illanviettoon. Ja kaikki sujui mainiosti. Joimme (sopivasti), lauloimme karaoke-esitysten mukana. Söimme pizzaa. Sotkin vaatteeni pizzaan. Jo siinä vaiheessa tiesin haluavani päästä Harrin kainaloon yöksi, mutta oli mukavaa kun hän yöllä syötyämme kysäisi iloisen toiveikkaana että mennäänkö hänen luokseen. Nukuimme loistavasti. Ja aivan liian kauan.  Kerran yöllä sekä kerran aamulla halailimme ja olimme "kakkospesällä" (en oikeasti tiedä miten tämä ah ihana sanonta menee mutta siis vain sellaista söpöä koskettelua), ja hän tuli käsilleni noin viidessä sekunnissa. Söpöä. Tuo mieleeni Ninon, joka kuitenkin oikeassa tilanteessa on riittävän kestävä. Pussailimme. Harri ei ole siinä kovin hyvä. Tai pussailussa on, mutta muutoin tässä on taas se "kankea kieli" -syndrooma. Ei se mitään, siitä voi oppia pois. Koko iltapäivän istuimme pihalla auringosta nauttien. Ihailin hänen kivaa asuntoaan. Puhuin omia hassuja juttujani ja kertoi asiallisesti omiaan. Kävin suihkussa ja sain raahauduttua ulos. Lähtiessä halasimme ja pussasimme ja hän puristi takapuoltani. 

Lähetän Harrille iloisen viestin jostain aiheesta josta aikaisemmin puhuimme. Koska viestin jos haluan. Ainiin! Tein niin eilenkin Ronille. Lähetin ne häntä kuvailevat laulunsanat hänelle humoristisen viittauksen kera, kun samalla muistutan että pian tarvitsen tavarani. Ei vastausta. Ei haittaa. Juuri nyt minulla ei ole lainkaan sellainen olo että haluaisin törmätä häneen, mutta ei hän täällä olekaan. Burana alkaa toimia. Moikkaan ohikulkevaa vanhaa opiskelukaveria. Ehkä koti olisi hyvä vaihtoehto. Ehkä toinen lasillinen viiniä.