Meh

Perjantai-illassa ei nyt sinänsä kyllä ollut mitään ihmeellistä. Roni alkoi yllättäen alkuillasta kuvailla yksityiskohtaisesti kokousviikkoaan useilla viesteillä. Hän on kertonut minulle toimintasuunnitelmistaan todella tarkasti. Olen saanut tarkkoja yksityiskohtia kirjallisesti asioista, joita ei ole vielä vahvistettu. Roni on ottanut aikamoisen riskin luottaessaan minuun erittäin tulenaroissa asioissa, sillä pahimmillaan voisin - jos olisin sellainen ihminen - saada aikaan suurempaakin vahinkoa. Mutta en koe sellaiseen pienintäkään kiusausta. Työjuttujen lisäksi koko illan lähettelimme toisillemme muita viestejä ja videoita, mutta missään vaiheessa kumpikaan ei ehdottanut törmäämistä. Hän oli liikenteessä työporukoidensa kanssa, joten ehkä se ei olisi ollut edes sopivaa. En tiedä, mutta pidän siitä, että olemme normaaleissa viestiväleissä taas. Nimittän ensimmäiseksi aamulla Roni lähetti minulle viestin liittyen erääseen somessa tekemääni juttuun. Ja kertoi minulle samalla olevansa matkalla erääseen kutsuvierasjuttuun kuvan kera. Jes. Emme ole menetetty tapaus kokonaan. Kirpaisi kyllä vähän se, että taas hänellä on meno, johon ei voi päästä osalliseksi, mutta ainakin siihen on loistavat syyt miksemme ole tavanneet. Aamulla omasta sängystä herätessäni aivan yksin (huh harvinaista!) oli oloni aluksi taas epätoivoisen ahdistunut, mutta heti viestittelymme jälkeen fiilikseni parani. Koska tiesin, ettei hänelläkään ole ollut yöseuraa. Onpas mieleni helposti toisen riepoteltavana. Tämän on loputtava. Ajoittain olen yhä enemmän miettinyt muista irtaantumista ja keinoja siihen. Ehkä läpimurto on lähellä. Hetkittäin jopa olen ajatellut, että en vain tekisi enää mitään. Olisin vain ja tyytyisin kohtalooni, enkä enää yrittäisi. Ehkä olisi helpompaa. Hmm, noh! Aamulla ennen kuin olin edes herännyt puhelimeni soi. Se on Ossi. Lähetän hänelle viestin, että nukun, ekä jaksa puhua. Hän vastaa, että tyttöystävä on juuri nyt suihkussa ja voisimme jutella minuutin. Hah! Ossi sanoo, että älä sitten kohta viesti tai tyttöystävä suuttuu. Juu, lupaan, en viesti. Toivotamme toisillemme hyvää aamun jatkoa. Fiilis on kohtuullinen. Sinänsä mitä vain voi vielä tapahtua, ja jonnekin on tääs lähdettävä. Toivottavasti piknikille vielä sään sitä suosiessa. 

Olo on vähäsen jumiutunut, koska olin kotona noin aamuviideltä, enkä ole nukkunut kunnolla. Alkuillasta saimme parhaat paikat hyvältä terassilta, jossa nautimme ystävättären kanssa päivästä. Törmäsimme sattumalta serkkuihini, jotka liittyivät seuraamme myöhään iltaan saakka. Siinä samalla viestittelimme niitä näitä Ronin kanssa. Sekä kuuntelin hänen hävytöntä itsekehuaan koskien erästä todella isoa diiliä. Olen oikeastikin hänestä ylpeä. En epäile menestystä tässäkään asiassa. Terassilta siirryimme käymään parissa loungessa ja kauhukseni niistä paras Glounge oli yllättäen sulkenut ovensa kokonaan. Mitä ihmettä! Meidän lempikohteemme. Siellä vietimme Ronin kanssa lukuisia tunteja. Harmi. Lähetin hänelle heti suruvalittelun tästä tapahtumasta. Jotenkin koko iltaa vaivasi väsynyt ilmapiiri, mutta jaksoimme pyöriä ystävättären kanssa läpi karaoket ja klubit. Illan aikana myös Nino halusi kertoa kuulumisiaan useilla viesteillä. Onko hän alkanut ajatella minua nyt enemmän? Illan jälkeen lähdimme grillin kautta kotiin. Ja vaikka en saanut kutsua Ronille (nyt ymmärrän että ehkäpä siksi koska hänen piti niin aikaisin olla tänään valmiina) en edes harkinnut mitään satunnaisia seuralaisia, joita pilkun jälkeen on baarin edustat ja taksijonot pullollaan. Eli ei mitenkään ihmeellinen ilta. Sellainen aika turha. En ole nukkunut juurikaan, sillä Ossi katkaisi uneni ja sen jälkeen sekä aurinko että kirkuvat linnut häiritsivät uniyrityksiäni. Mutta sovimme jo Elinan kanssa lähtevämme nauttimaan ulos auringosta. Nappaamme mukaan viinin ja lasit ja suuntaamme johonkin kivaan puistoon pohtimaan illan kulkua. Eihän sitä taas voi tietää mitä tapahtuu. Toivottavasti enemmän kuin eilen. Huh onpas väsynyt olo! On kai haettava matkaan myös energiajuomaa.