Yhtäccii

Se oli taas jokseenkin keskinkertainen, vaikkakin samaan aikaan hieman tavallisuudesta poikkeava ilta. Perjantainen ilta. Minusta tuntuu, että jos en tapaa ketään mielenkiintoista ihmistä ja herää jonkun vierestä, niin aina ilta jää kokemuksena puutteelliseksi ja epätäydelliseksi. Outoa. No mutta. Juuri kun olin valmistautumassa lähtemään ystävättären luokse niin saan viestin tapaamattomalta tinderiltä. Hän asuu aivan naapurissani ja oli vahinkomatchi, koska en ikinä pidä koko sovellusta avoinna omilla kulmillani. Ainoastaan keskustassa. Tämä tinderi, Arto, sanoo täysin spontaanisti, että hän on tehnyt nyt eväät valmiiksi ja kysyy onko minulla viiniä, jotta voisimme mennä lähistölle pihalle nauttimaan auringosta. Hauskaa. Tottakai minulla on viiniä. Mietin hetken ja sanon, että selvä sopiiko puolen tunnin kuluttua! Hah, pidän tällaisista nopeista liikkeistä. Ilmoitan ystävälle, että tulen tuntia myöhemmin, koska pidän pienen välipalahetken ensin. Arto on vähän pettynyt, kun sanon, että en ehdi kauaa istuskella, mutta lupaa silti tulla jakamaan herkkunsa. Kaikki hiustensuoristimeni ovat hajonneet muutaman viikon sisällä, joten joudun vain föönaamaan tukan. Kyllä se jotenkin onnistuu näinkin, mutta uusi pieni suoristusrauta on ehdottomasti ostoslistallani. Teen keskitumman meikin valmiiksi, jotten sitä tarvitse miettiä sitten enää illan mittaan liikaa. Ja tuosta noin vain lähden tapaamaan reipasta hieman nuorempaa miestä, ihan vain koska voin. Ja, Arto, tiedän, että saatat olla blogidiggari, joten jos huomaat olevasi näillä riveillä, niin hahaa, otetaan piknikki uusiksi joku kerta.

Menen sovittuun paikkaan aurinkoiseen spottiin nurmikolle. Laitan valmiiksi kertakäyttöviinilasit ja valkkaria ja kivennäisvettä esille. Sitten pistän matkakaiuttimestani musiikin soimaan odotellessani Artoa. Valitsen suomalaista rokkia. Tiedän taas jo etukäteen, että tämä pieni hetki sujuu joka tapauksessa hyvin, joten en jännitä tai stressaa yhtään. Pian Arto saapuu paikalle ja tulee suoraan luokseni. Pienessä puistossa on paljon ihmisiä, mutta olen ainoa joka istuskelee yksinään. Heti moikkaamme toisiamme hymyillen, mutta en nouse antamaan halausta (yleensä aina halaan treffien aluksi miestä), koska pitelen viinilaseja pystyssä. Aloitamme heti tarkastelemaan hänen tekemiään oikein herkullisia eväitä (tarkasti koottuja voileipiä, paloiteltuja hedelmiä, suklaata) ja kaadan meille lasilliset halpaa valkoviiniä. Tarjoan Artollekin viinin sekaan makuistettua kivennäisvettä ja hän kokeilee ja tykästyy tähän coctailiin. Arto on minua hieman pidempi ja hieman nuorempi, sellainen rennon luonnonläheinen, muttei ehkä romanttisessa mielessä tyyliäni. Kaveri ehdottomasti! Tulemme juttuun loistavasti. Puhumme musiikista ja vaihtelemmekin biisejä ahkerasti. Juttelemme harrastuksista ja luonnosta. Emme juurikaan mistään tylsistä työasioista. Vitsailen rennosti ja Arto nauraa jutuilleni. Ystävätär soittaa ja hoputtaa minua tulemaan nopeasti, hänellä on tylsää! Katson, että aurinko on juuri laskemassa puiden taakse ja lupaan lähteä heti kun kylmä varjo saavuttaa meidät. Sanon Artolle, että olemme vain suunnittelemassa ystävättäreni kanssa hauskaa rentoa iltaa lasillisten ääressä, ja että jos hänellä ei ole suunnitelmia, niin mukaan saa aina liittyä - kaverina. Arto ilahtuu kutsusta ja sanoo, että kyllä hän mielellään tulee jatkamaan iltaa. Hauskaa! Näin saadaan uusia kivoja kavereita ja rikotaan protokollaa! Kokoamme piknikkimme ja menemme kauppaan ostamaan parit kylmät juomat (koska viinipullo on tietenkin tyhjentynyt jo ajat sitten) ja hyppäämme bussiin kohti ystävättäreni kotia. Olen tietenkin jo etukäteen viestinyt, että voin tuoda uuden kaverin mukana, ja se tietenkin sopii. Koska olemme mukavia ja rentoja ihmisiä. Joskus. Vastaan myös Harrille, joka suureksi ilokseni kysyy kuulumisiani ja kertoo omiaan. Kivaa, että hän ajattelee minua! En olisi odottanut viestiä vielä näin pian. Nyt olen vakuuttunut, että tapaamme kyllä heti kun hän palaa! Jes.

Kesken eilisestä illasta kirjoittamista puhelimeni välähtää. Se on Roni. Hän oli aamulla laittanut jonkin hymiön minulle vastaukseksi noloon sovelluskutsuuni, mutta nyt hän lähettää minulle videon. Olen onnistunut tosi hyvin nyt olla miettimättä häntä eilen tai tänään, mutta yhtäkkiä poskiani alkaa taas kuumottaa ja sydän pomppaa hieman kovempaa. Menen katsomaan mitä sieltä löytyy. Hän puhuu kameraan ulkona kävellessä ja toteaa, ettei jaksa tätä paskaa maailmaa selvinpäin. Huh, sama tuttu juttu. Sama tuttu juttu, jota yhdessä aina olemme niin hyvin laimentaneet. Vastaan, että miksi pitäisikään! Sydän läpättää. Mietin heti, että minneköhän hän on nyt menossa. Millaisiin juhliin. Mietin, että madalsiko tyhmä vahinkoviestini hänelle kynnystä taas kommunikoida minulle. Äh, hyvä fiilikseni heikkeni nyt jonkin verran, koska heti kun näen hänet videolla puhumassa minulle niin kaikki ristiriitaiset fiilikset häntä kohtaan palaavat pinnalle. En jaksa keskittyä nyt miettimään eilisiltaa. Kaikki meni hyvin. Joimme, nauroimme, katselimme videioita. Pidin jutun täysin kaverillisena, vaikka Arto taisi jossain vaiheessa mainita muuta. Lähdimme samaa matkaa klubilta kotiin, omiin koteihimme. Totesin hänelle, että meidän seuraan saa aina tulla juhlimaan. Se oli hauska, mutta yhdentekevä ilta. Aamulla Javier jakoi minulle kertomuksiaan omasta eilisestä illasta ja siitä kuinka oli auttanut tosi kännistä eksää taksiin. Okei. Minun pitäisi valmistautua ja lähteä tyttöjen luokse. Siellä on synttärijuhlat. Pienet, mutta varmaan kivat. Äsken fiilis nähdä tyttöjä oli hyvä. Nyt minusta tuntuu siltä taas, että voi kunpa Roni ehdottaisi jotain. Äh voi harmi. Riskit omille känniviesteille kasvoivat juuri. Toivon, että voisin ajatella Harria ja unohtaa Ronin, mutta se nyt tuskin onnistuu, kun hän saa aikaan tällaisen tunnereaktion.